Mitä saavuttaa sillä, että juoksee kesäkuukausina hävettävän vähän?
Ilmeisesti vähemmän kipeät nilkat, polvet, lonkat ja nivuset… Sekä niin huonon omatunnon, että tulee paineltua kerralla pitkälle.
15km on pisin lenkki naismuistiin tai ainakin viimeiseen viiteen vuoteen ja fiilis on yllättävän hyvä.
Lomalla tehty tankkaus ei ole tainnut mennnä hukkaan. Nimimerkillä massakausi jo vuodesta 1989.
Ja onpa uuden juoksusovelluksen aikakaudella tullut kipiteltyä 250 kilometriä eli tieverkkoa pitkin esimerkiksi Helsingistä Viipuriin.
Mitäs muiden kesätreeneille tai -juoksuille kuuluu?
Jeee! 🙂
Itsehän näen säännöllisesti unta urheilusta juoksusta lentopalloon ja jopa pesistä pelasin tässä joku yö (?!) ja selailen kaihoisasti Instan #crossfit-, #weightlifting- ja #gym-hashtageja. 😀 Minäki haluaaaaaaaaan! Mut tää rantapallo vaan kävelee sen minkä viittii. Buhuu. Tänään ois haluttanu mutten ehtiny ennenko mies lähti. Jospa huomenna kun se kotiutuu. Kahvakuula ja sali lähinnä vituttaa kun ei voi tehä mitään mitä osaa. 😀 Pitäis vissiin jotain muuta lihaskuntoa yrittää tehdä, mutta en vaan oikeesti keksi enää liikkeitä varsinkaan jaloille kun mikään ei tunnu hyvältä. Buuhuuuuu part. 2.
Auts.
En tiedä, kumpi on pahinta, se että ei ole minkäänlaista liikuntamotivaatiota tai -halua, vaikka kropassa tuntuisi siltä, että pitäisi liikkua, jotta olisi parempi olo.
Vai se, että pää hinkuisi tehdä vaikka mitä, mutta kroppa pistää hanttiin.
Onneksi palloilulle ja juoksulle riittänee kuitenkin vielä hyviä vuosia. 😉
Mä vasta aloitin hölkkätreenauksen (tai jolkotus, niin kuin itse sanon). Pisin matka mitä oon tähän mennessä yhteen putkeen jolkotellut, on 2,7km. Kuulostaa aika pieneltä määrältä tohon 15km verrattuna 😀
Eli matkaa on vielä!
Mutta hei siitä se lähtee! 🙂