Aloitimme Kuutin kanssa joululoman reissaamalla isovanhempieni luokse maalle. Melkein heti sen jälkeen hyppäsimme laivaan ja risteilimme Tukholmaan. Joulun ja osan välipäivistä kyläilimme perheidemme luona, mutta sen jälkeen olemme viettäneet enemmän tai vähemmän lötköjä lomapäiviä kotosalla. Toki uudenvuodenaattona juhlistimme hääpäivää pienellä porukalla ja luonamme on pyörähtänyt kaveri jos toinenkin kahvittelemassa tai syömässä juustoja.

Tällaiset lomapäivät, joina pitäisi ehkä tehdä opiskeluhommia tai himourheilla, mutta joina on tehty kumpaakin maltilla tai en ollenkaan… Päivät, joina tehdään sitä mitä lasta ja vanhempia huvittaa, ovat varmasti tulleet tarpeen meille kaikille kolmelle. Olen itse huomattavasti rennompaa seuraa ja miehestäkin huomaa, ettei tämän vapaa-aika ole ollut viime viikkoina samalla tapaa kortilla kuin normaalisti.

Lomasuunnitelmiini kuului hyvin syöminen, yhdessä oleminen ja jonkin hömpän tekeminen ja niistä on kyllä tullut pidettyä kiinni; Olen katsonut jo Tervetuloa Ruotsiin-hupailun ja eilisen köllöttelin Downton Abbeyn parissa. Ruokaa on tehty niin vieraille kuin omaankin tarpeeseen ja kyllä sitä on syötykin!

Lomalla on ehtinyt myös sairastamaan, suursiivoamaan, ottamaan tatuoinnin, käyttämään itsensä ja lapsensa parturissa sekä hoitamaan erilaisia askareita, joita en saanut syksyn opiskelu-, partio-, urheilu- ja kotikuvioiden lomassa aikaiseksi. Olenpa tehnyt muutaman opiskeluihin liittyvän ”työvuoronkin” ja ensi viikolla on luvassa parin päivän sijaisuus, jota jännitän jo nyt hieman – olkoonkin että olen saanut täsmälliset ohjeet homman hoitamiseen.

Ennen kaikkea olen ehtinyt lueskella lapselle sekä löhöillä, jutella, katsoa ohjelmia ja pelata miehen kanssa. Olemme nukkuneet tavallista pidempään, köllötelleet yhdessä sängyssä, puuhanneet yhdessä ja erikseen perheenjäseniemme kanssa: ulkoilleet, uineet ja muovailleet. Lapsi on päässyt hiihtämään, pulkkailemaan, metsäseikkailuille, smoothielle keskustaan sekä vierailemaan syntymäpäivillä.

Tällainen vähän tai ei lainkaan ohjelmoitu loman loppu osoittautui mielestäni parhaimmaksi ratkaisuksi vähään aikaan; Nyt jaksaa taas aloittaa loppurutistuksen opiskelujen osalta! Lapsi kaipailee jo päiväkotikavereitaan sekä oman ikäistään leikkiseuraa, joten hänelläkään tuskin lienee valittamista arjen alkamisesta…

Niin sitä minä vaan että kyllä lomailu vaan kannattaa. Jos se ei jo kaikille työn raskaan raatajille, elämäntapastressaajille ja perheajan ajoittaista vähyyttä harmitteleville ole ilmiselvää.