Haluan sanoa sen täällä bloginkin puolella, vaikka monessa muussakin yhteydessä toivon siitä maininneeni; Kiitos te kaikki ihanat Lilyn kautta tutuiksi ja ystäviksi tulleet naiset. (Miehiäkin mahtuisi mukaan – ei meillä syrjitä!)
Olette kuluneen vuoden aikana tarjonneet satojen kommenttien, Facebook- ja tekstiviestien sekä kasvokkain käytyjen keskustelujen muodossa lukuisia vertaistuen hetkiä sekä antaneet ajattelemisen aihetta. Ja nostaneet toisia pystyyn silloin kun itse kukin on vuorollaan rämähtänyt naamalleen milloin lasten sairastelukierteen, työvaatepaniikin, raskauspahoinvoinnin, masennuksen, alemmuuskompleksin, läheisen kuoleman, stressaavan opiskelu- tai työtilanteen kohdalla – kriisin laadusta ja koosta riippumatta, lämmöstä tinkimättä.
Olemme nauttineet yhdessä loistavia, toisinaan juhlavampia ja toisinaan arkisempia aterioita, useita pulloja kuohuvaa, matkanneet toiselle puolelle Suomea, vaatekutsuilleet yhden jos toisenkin kerran, majoittuneet toistemme sohvilla tai kissankarvaisissa vierassängyissä (sellainen vierashuoneemme valitettavasti aina on). Osan kanssa on reissattu Tallinnaan ja hurjimmat haaveilevat lähtevänsä jopa Lontooseen yhdessä. On tunnustettu ja hyväksytty mukisematta toisten budjettirajoitteet, jaettu kuluja sovitellen ja tarjottu kutsuja, kyytejä ja lasillisia puolin tai toisin.
Toisten kanssa on jaettu lasten syntymäpäiviä ja häitä – toisten kanssa on parannettu maailmaa pilkkuun asti ja pidempään. Olemme saaneet laittautua nätiksi ilman erityistä syytä ja nauttia toistemme kokkaamista herkuista sekä kulloisenkin emännän vieraanvaraisuudesta vintagemekkokutsuilla ja erityisesti mekkoiltamissa. Joidenkin kanssa on kilistelty peräti blogigaalassa asti. Tulipa perustettua yksi extempore-mammatyyliblogikin ja järjestettyä kreisit pikkujoulut.
On istuttu terassilla kesäillan hämärtymiseen asti ja kävelty paljasjaloin Pasilaan, kärsien sittemmin jäätävistä rakoista jalkapohjissa. (Miten päkiään saakin niin ison ja yhtenäisen rakon aikaiseksi?) On myötäeletty vanhojen tuttujen elämän käännekohtia ja mielestäni hyväksytty matalalla kynnyksellä myös uusia, ihania ja hersyviä tyyppejä mukaan tapahtumiin, keskusteluryhmiin ja kavereiksi sitä mukaan kun olemme tulleet tutuiksi. Osa tuntee toisensa läheisemmin ja paremmin sekä tapailee useammin eikä kaikkia voisikaan kutsua eri puolilta Suomea tai maailmaa jokaisiin kissanristiäisiin. Mutta se on ihan okei.
Erilaiset reissut, kahvittelut, kutsut ja spontaanit taidenättely- tai ostoskierrokset ovat tarjonneet vaihtelua ja iloa arkeen. Niitäkin tärkeämpää on kuitenkin ollut yhteisöllisyyden tunne, tieto siitä, että taustalla on olemassa viisaiden, empaattisten, suvaitsevaisten, mutta toisaalta keskenään mielettömän erilaisten naisten verkosto, jossa jokainen saa kuitenkin tuoda näkemyksiään ja kokemuksiaan esille, kunhan kunnioittaa toisten oikeutta omannäköiseensä arkeen ja arvoihin.
Joten vielä kerran kiitos. Siitä että olette siellä.
Olipas ihana kirjoitus. Piristi kummasti, kun just keskustassa kaupan kassalla tajusin jättäneeni lompakon kotiin… Prrrkele! Mutta kyllä, ihania ootte kaikki! <3 <3 <3
Ensin kaikki tavarat ja avaimet ja nyt lompakko. Voi sua hömelöä. <3
Ihan jokapäiväistä perussettiä minun elämässä 😀
Kiitos sinulle! <3 ihana olet!
Kuin myös!
”Niitäkin tärkeämpää on kuitenkin ollut yhteisöllisyyden tunne, tieto siitä, että taustalla on olemassa viisaiden, empaattisten, suvaitsevaisten, mutta toisaalta keskenään mielettömän erilaisten naisten verkosto, jossa jokainen saa kuitenkin tuoda näkemyksiään ja kokemuksiaan esille, kunhan kunnioittaa toisten oikeutta omannäköiseensä arkeen ja arvoihin.”
Just tämä. Aivan mahtavaa, oikeesti, kiitos.
Kun kirjoitin postausta, mitetin mikä muodostuneessa porukassa on hienointa, siis noin niinkuin sitä syvemmällä tasolla, että on mukava viettää aikaa yhdessä…
Päädyin siihen, että ydin on juurikin siinä, että erilaisista teemoista osataan keskustella aikuisesti, olkoonkin, että välillä kuohuu ja ollaan hyvinkin eri mieltä. Se että tunnustetaan toisten oikeus omiin ajatuksiinsa, arvoihinsa ja uskotaan siihen, että kukin on oman elämänsä, vanhemmuutensa, hyvinvointinsa ja arkensa asiantuntija, vaikka hyvät neuvot kelpaavatkin. 🙂
Ihana teksti – ja ennen kaikkea: kiitos itsellesi <3
Eiköhän meistä itse kukin pidä omalta osaltaan lippua korkealla yhteisöllisyyden puolesta! 😉 <3
Sniisk! Ihania te! <3
Tuleepas tänne sydänten yliannostus. Mutta silti: <3
Eikä sitten vetistellä, mutta lirauttaa saa vähän.
Niinpä, allekirjoitan kaiken. Hauskan seuran lisäksi arvostan eriten juuri tuota, että miten erilaisia kaikki täällä on, mutta miten samaan hiileen silti puhalletaan.
Ja ihanaa että sä olet sä! <3
Musta se todistaa ainakin sen, miten pitäisi useamminkin tai ainakin rohkeammin ja ennakkoluulottomammin laajentaa omaa tuttava- ja ystäväpiiriään, jos tulee tilaisuus.
Erilaisilta tyypeiltä kuin niiltä, joihin törmää alati, voi oppia hurjasti ja saada ihan uusia näkökulmia. Joista huolimatta voi olla tosi ”hyvää pataa”. Äh, tulipas sekava kommentti.
Samoin. <3
Ihana postaus!
Ja sinne Norppalaan myös täältä yksi valtavan iso kiitos ja halirunttaus!
Ilmaannostorutistushali takaisin!
Ite olet ihana. <3 Vaikka niin on kyl muutkin Lilyn mimmit, ihan totta joriset. Ja ihania kuvia oot ottanut, voi että. Tulipa teitä kaikkia taas ikävä!
Olisihan se elämä tavallaan ankeaa, jos ei olisi ketään ikävöitävää. 😉
Oih! 🙂 ihana! <3
Oli pakko, kun tuli verrattua tätä hyvää meininkiä paljon puhuttuun solidaarisuusvajeeseen / Äitien sotaan yms. nihkeilyyn. <3