Alle kolmikiloisena, laihana ja väsyneenä syntynyt tyyppi on muutamassa kuukaudessa kasvanut 16 senttiä 3,7 kiloa ja monta säkillistä reippautta isommaksi.

Tyyppi nauraa ja jokeltaa ja liikkuu hullunkurisella mittarimatotyylillä selällään. Hänellä on kansanrunoilijamalliset hiukset, varovaisen skeptinen ote elämään ja ennakkoluuloton suhtautuminen ruokaan.

Hän on saanut kahden kansan kielelle sopivan etunimen, keskinimen isoäidiltäni ja viimeisen nimensä lempikirjasarjastani Tiganasta. Hän pitää yskivistä ihmisistä, sylissä matkustamisesta ja muiden puuhien seuraamisesta lähietäisyydeltä. Hän pelkää kovia ääniä kuten blenderiä ja äitinsä aivastuksia.

Hänellä on isänsä pitkät, tummat silmäripset ja vihreänruskeat silmät. Hän on mestari potkimaan sukat ja tossut jalastaan. Hän nukkuu yönsä parhaimmillaan kohtuullisesti, päivisin surkeasti ja hermostuu hetkessä, jos hänet yrittää laskea… mihinkään saadakseen hommia tehtyä.

Kaikesta siitä huolimatta hän on erittäin toivottu, rakastettua ja ylipäätään oma, mainio persoonallisuutensa. Sanokaa hei Tipulle, perheemme pienimmälle.