Ai niin ne joulukorttikuvat!
Nyt lapselle jotkin ei-reikäiset ja vähemmän kaakaotahraiset vaatteet päälle ja poseeraamaan ennen kuin auringonvalo loppuu tämänkin päivän osalta. Istu siihen divaanille. Ei, liian levoton tausta. Sittenkin rahille. Ota vaikka tähtönen kaveriksi.
Katso tänne kameraan päin kulta, ei siihen tähteen. Ja saa hymyilläkin vähän. Onko tämä hymy? No ennemminkin irvistys.
Kymmentä minuuttia ja kahtasataa otosta myöhemmin totesin, että eiköhän siellä jotain ole. Päädyin säästämään kymmenkunta valoitukseltaan ja tarkkuudeltaan järkevää kuvaa – ne, joissa lapsi oli malttanut pysyä likipitäen aloillaan eikä ollut laulaa loilottanut jotain suu auki ja silmät kiinni.
Niiden joukosta valikoitui lopullinen joulukorttikuva, joka ei tosin ole yksikään näistä – pidettäköön se vielä yllätyksenä niille, jotka saavat korttinsa postiluukkuun asti.
Miten teillä toimitaan joulukorttien kanssa? Lähetättekö valmiita kortteja, sähköisiä muistamisia, koko perheen poseeraukset vai ei kortteja lainkaan? Ja onko kortteja kiva saada?
P.S. Ehdoton suosikkikorttini valmiiden korttien puolelta on tämä norppakortti – tosin nämäkin ovat toinen toistaan kauniimpia!
Meillä on lasten kanssa itse tehtyjä kortteja, joita alettiin tehdä marraskuun alussa. Koska sekä mulla, että kuopuksella menee hermot kahden kortin väsäämisen jälkeen (esikoinen ei halunnut kuulla puhuttavankaan aiheesta). Eikä niitä korttitarpeita herranjestas sentään joka päivä jaksa esille kaivaa. Eli valmiita kortteja on tällä hetkellä noin kymmenen… No, loput taidetaan ostaa kaupasta valmiina 😀
Ja kyllä, kortteja on ihana saada, muuten en joulukoristeita juuri harrasta, mutta joulukortit laitetaan aina seinälle näkyville.
Toi kuulostaa tosi hyvältä kombolta: Pääsee nauttimaan askarteluhommista sen verran kuin oma pää ja lapset tykkää ja kun aloittaa hyvissä ajoin, ei iske paniikki. Ja sitten kun loppuu puhti, ei tartte kenenkään hampaat irvessä vääntää.
Meillä on aina ainakin osa korteista esillä sellaisessa nipsujutussa ja kummankin lapsuudenkodeissa kortit kuuluvat myös joulukoristeluun eli kyllä niiden postiluukusta kolahtelu saa joulumielelle. 🙂
Mä lähetän (ostettuja) joulukortteja vain ehkä 1 tai 2, eli isovanhemmille. Ei ole mitään mielenkiintoa alkaa kirjoittamaan joulukortteja ja osoitteita, tai edes laittaa rahaa niihin. 😀 mutta kortteja on silti kiva saada, mutten odota kyllä muilta saavani kortteja kun en niitä itsekään lähettele.
Jepjep. kävinkin jo nonariinalle kommentoimassa, että meillä vedettiin siitä, missä ei ole aitaa laisinkaan ja valjastettiin yksi hääkuvista joulukortiksi. kiitän tästä päätöksestä edelleen itseäni.
Ei kuule pöllömpi ratkaisu – passaa taputella kätevää emäntää olalle!
Ihan mahtavia kuvia. Mä oikeasti aloin näitä katsellessa ajattelemaan, että mihin aika menee? Muistan, kun katselin sun blogista vauvakuvia, tossahan on jo nuori miehenalku ainakin melkein. 😉 Itse haluaisin askarrella kortit, mutta tiedän, että se jää tekemättä. Joten tilailen joulukortit joltain pikkufirmoilta, jotta omat lähettämät edes vähän eroaisivat joukosta. 😀
Itse kuitenkin asun tuon pikkutyypin kanssa ja silti katsoin varsinkin tuosta viimeisestä kuvasta että ohhoh mikä puikula siitä on tullut. 😀
Minulla oli monta vuotta stressi siitä, että pitäisi askarrella kortit itse, mutta se jäi sitten viimeistään lapsen saamisen myötä pois. Ollaankin menty joko kuvakorteilla tai kauniilla valmiskorteilla jo vuosia, ainakin nuo Polkka Jamin kortit ovat ilahduttaneet itseäni joka vuosi ja Marimekollakin oli tosi kauniita. Jokerina vielä pienempien valmistajien kortit kuten esim Joutomaan pupukortit. 😀
Tänä jouluna ei taida tulla joulukortteja. Just saatiin E:n 1v kuvat otettua (tyylikkäästi 2kk jälkikäteen) ja niistä teetätetään joululahjat mummoille. 🙂
Ihanat kuvat nää! Tosi ilmeikkäät ja lämpimät!
Ne teidän kuvat oli tosi hienoja – kävin sielläkin kehua retostamassa. Mahtava rekvisiittaidea!
Varmasti mieluisat lahjat tulee mummoille.
Ja kiitoksia – onneksi tuo lapsi on sentään kohtuullisen sopuisaa poseeraajatyyppiä. 😀
Anoppi alkoi jo vuosi sitten muistuttelee että hän sitten ehdottomasti tahtoo sen 1v kuvan isona. 🙂
Me lopetettiin pari vuotta sitten joulukorttien lähettäminen kokonaan. Lista oli paisunut järjettömän pitkäksi, karsiminen oli vaikeaa. Tässä on tietty epäloogisuus, koska kortteja on kiva saada..
Meiltä lähtee noin 40 joulukorttia – give or take ja enemmänkin voisi lähettää. 😀
Mutta on kiva muistaa läheisiä tervehdyksellä joulun alla ja onneksi on jouluhintaiset postimerkit!
Mä en ole koskaan lähettänyt joulukortteja, enkä kyllä alota nytkään.
Ehkä sitten ensi vuonna, kun pitää tästä jouluangstista päästä pois muutenkin typykän ollessa sen ikäinen, että se jotain tajuaakin 😀 One more year being The Grinch…
Mä olen Juhannus-Grinch. Musta se on yksi kesäpäivä muiden joukussa saunomisineen, mökkeilyineen ja hyvine safkoineen (okei, tavallista parempine safkoineen). Mutta mulla siihen ei liity mitään ihmeellisiä tunnesiteitä tai etukäteisfiilistelyjä. Ryyppäysjuhannuksia olen aina kammonnut ja ns. perhejuhannus ei tarjoa mitään valtavia hehkutuksen aiheita.
Eli mun puolesta muuta saa olla joulun suhteen ihan niin paljon The Grinch kuin sielu sietää. :DD
Meillä on joulukorttikuvat vielä ottamatta, hups… Idea, vaatteet ja rekvisiitta on, mutta päivänvaloa ei! Siis koskaan kun talouden valokuvaaja eli Mies olisi paikalla. No, vielä ehtii… jos oikein pinnistää.
Mäkin rakastan lähettää ja saada joulukortteja ja tunnustan olevani jopa niin anaali, että kirjaan vuosittain ylös, keltä on saatu ja kelle lähetetty, jotta en montaa vuotta lähetä sellaisille, jotka ei lähetä takaisin. 😉 Meiltäkin lähtee jotain 40 korttia.
Tosi suloisia kuvia kyllä Kuutista!