Tässäpä olisivat viikon 37 yhteiskuvat, jotka on napattu Tirvan reissulta. Ajattelin näin nopeasti kertoa mahdollisille uusille tyypeillekin, mitä blogissa jatkossa vilisevät kummalliset numerotunnisteet oikein ovat…
52 viikkoa on kunnianhimoinen projekti, jossa tehdään sitä, mitä harvoin saadaan muutoin aikaiseksi: Otatetaan yhteiskuvia yleensä kameran kanssa heiluvasta perheen aikuisesta, (eli tässä tapauksessa minusta), yhdessä lapsen (tai lapsien) kanssa. Kerran viikossa, vuoden ajan. Kuulostaa aika haastavalta, eikös?
Meidän vuodestammekin on pudonnut viikkoja pois välistä ja yhteiskuvien tahti on ollut ehkä ennemminkin kaksi kuvaa kolmessa viikossa. Mutta kyllä noista tähänastisistakin kuvista huomaa aika hienosti lapsen kasvun, äidin hiustyylin muutokset, naaman kalpeusasteen vaihtelun vuodenaikojen mukaan, stressitilanteen, uudet taidot ja monia muitakin juttuja.
Itse asiassa esittelytekstin kuvistakin kolme oli juuri näitä 52 viikkoa-projektin kuvia, mikä kertoo siitä, että kivoja yhteiskuvia ei olisi välttämättä tullut muutoin otatettua noistakaan hetkistä tai reissuista. Juuri tänään yksi tuttava kehui kuvasarjaa ihan kasvotusten. Ja vaikka en monissa 52 viikkoa-projektin kuvissa ole suinkaan edustavimmillani, näkyy niissä arki, yhteiset puuhat ja siten myös ne harvemmin tallennettavat muistot.
Joten tule sinäkin, Lilyn bloggaaja, mukaan 52 viikkoa-projektiin omilla kuvillasi! Jos lapsia ei löydy, voi yhteiskuvan ottaa vaikka isomummon, kaverin, puolison tai lemmikin kanssa. Voin lähes satavarmasti luvata, ettei jälkikäteen tule harmittamaan että ihania yhteiskuvia, arjesta ja juhlasta, löytyy vuoden lopussa roimasti! Jos innostut lähtemään mukaan tai toteutat projektia jo, linkkaa ihmeessä projektisi kommenttiboksiin. Kuvat kannattaa merkitä aina vaikkapa 52 viikkoa-tunnisteella, että ne löytyvät.
Tässä vielä pari projektin vanhempaa kuvaa:
Kaikki 52 viikkoa-projektini tähänastiset kuvat voit selata ”pötkössä” täältä.
Kuulostaa kyllä hyvältä haasteelta, monessa mielessä! Mutta miten ihmeessä sä saat aina jonkun kuvaamaan? Mä ainakin hengaan niin paljon keskenään lasten kanssa kotona, että vaikka mies ottais kuvia niin silti tuottaisi haastetta saada niitä otettua ja varsinkin erilaisia. Mutta jätän tämän harkintaan!
Toukokuussa postasin kuukauden verran arkikuvia, silloin otin ne tietty itse.
Me tehtiin miehen kanssa diili kun alotettiin, että jos en saa muita kuvaamaan niin se kuvaa kerran viikossa sen yhteiskuvan. Osan noista on ottaneet kaverit eri menoissa mm. Kiasman ja Kasvitieteellisen puutarhan kuvat, osan perheenjäsenet: veljet, miehen sisko jne. Ja loput mies. 🙂
Mä taidan kokeilla tätä! 🙂 Vaikka sitten vähän harvemmin, jos ei aina tule hommattua kuvia. Tulen vinkkaamaan kun postaan ekan kerran.
Jee, odottelen siis vinkkailuja! Ja kuten sanottua, en minäkään ole ihan viikottaista tahtia saanut pidettyä… 😉
No niin, nyt on ekat julkaistu! 🙂
http://www.lily.fi/blogit/tuttitango/52-viikkoa-haaste-152-ja-poju-6-kk
Heti kattoo!
Tää on kyllä ihana haaste! Ja ehkä kohtuuhelppo toteuttaa…? Lupaan pistää harkintaan – jos siis epätarkat kännykkäräpsyt sallitaan. 😉
Mulla todellakin on takuuvarmasti epätarkkoja kännykkäräpsyjä – hei sun kännykkäkamera sentään oli aika paljon parempaa luokkaa! 🙂
Hei jokainen tyylillään! Ja teistä(kin) olisi kiva nähdä yhteiskuvia, muodossaan tai toisessaan!
Ai hitto. Mä vasta nyt tajusin, että enhän mä ole näyttänyt naamaani kunnolla blogissa vieläkään. 😀 Öh, taitaisi mennä haasteelta idea, jos joka kuvassa poseeraan Jackie O -aurinkolasien kera tai peittelen naamani tylsillä pikseleillä. Hitsinhitsi. Keskustelen Miehen kanssa meidän yksityisyydestä ja palaan asiaan.
Mukana! 🙂 Saadaanpahan varastoon niitä yhteiskuvia, joita meistä on naurettavan vähän!
Loistavaa!
Oi, tää ois kyllä kiva. Mutta pitänee harkita vielä, mä oon oikeestaan aika huono pitäytymään missään pitkissä projekteissa. 😀
Hei pitkissä projekteissa pitäytyminen on asia, jota pitää harjoitella. Se harjoittelu vaan voi olla pitkä projekti sekin. ;DDD
Haha, hyvä pointti tuokin! 😀