Ensimmäinen partioleiripäivä ja yö sujuivat aika leppoisasti. Toki satojen ihmisten, osittain kansainvälisen leirin pyörittämisessä ja pystyttämisessä on haasteensa, mutta niiden ollessa yleisessä tiedossa itse kukin jaksaa odotella ruokaa, telttoja tai ohjelmaa hyvässä hengessä.

Tänään luvassa on päiväretki ja tavoitteena olisi kunnianhimoisesti selvitä metsästä ulos ehjänä, ajallaan ja eksymättä. Puuroon saa pian sokeria ja jalkoihin rakkoja; Leirillä on helppo keskittyä olennaiseen.

Aamulla seisoin pellon laidassa, katselin auringon aamusäteiden liikettä korsissa ja koetin olla säikyttämättä pellolla aterioivaa kurkipariskuntaa. Hetki pääsi niiden pysähtyneeltä tuntuvien, kauneudellaan kehon ja mielen tahtia hidastavien muistojen joukkoon, joista jää jälki sieluun, jos sellaista on.

Mutta antaa kuvien puhua puolestaan.