Pastellinvihertävä sohvapöytä tässä hei. Kuulemani perusteella olen uusi rakastettu, joten täytynee kertoa itsestäni parilla sanalla. Olen niin sanottu rescue-huonekalu. Minut oli tuomittu kannettavaksi kokolle, mutta eräs hamstrausoireista ajoittain kärsivä nainen raahasi minut kauhistuneen näköisenä turvaan ja lupasi kunnostaa minut uuteen uskoon.

Hintaa minulle tuli maalin ja pensselien muodossa noin kaksikymmentä euroa, suteja voi tosin käyttää muuhunkin. Työtunteja raikastamiseeni tuhrautui hiomisineen ja maalaamisineen varmaan kymmenkunta. Maalipintani kaipaa vielä pientä paikkailua, mutta olen pääpiirteissään valmis. Joka tapauksessa vihertävä sävyni on hienompi kuin tätä edeltänyt, lohkeillut ja vienosti ulosteensävyyn taittava ruskea värini.

Saan kesän mittaan toivottavasti kavereikseni tuunatun pirttipöydän kaluston ja kenties vuodesohvankin, riippuen siitä, mitä huonekaluja saa sorkkia ja kuinka vipsahtanessa tilassa minut tuunannut naisihminen on. Tämä taisi nimittäin kehittää itselleen orastavan jännetupintulehduksen raivoisalla hiomisellaan. Mutta kyllä tuo silti näytti ärsyttävän omahyväiseltä kuvaillessaan uutuudenkiiltävää ilmettäni. Kenties mielessään siinsivät suurisuuntaisemmat vaalean- ja pastellinsävyisten sisustusunelmien hattarapilvet?

SEURAA BLOGIA: BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ