Päätimme piipahtaa, Tessan innostamina, keskiviikkona Linnanmäellä. Tajusin perille päästyäni että edellisestä visiitistä oli vierähtänyt lähemmäs kymmenen vuotta.
Uskoisin käyntikertoja tulevan lähivuosina enemmän, nyt kun lapsikin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää huvipuistojen hauskuudesta jotain.
Sää oli pilvinen ja harmaa, mutta muutamia pieniä pisaroita lukuun ottamatta säästyimme onneksi sateelta. Ajelimme rattaiden kanssa katsellen, haistellen ja kuunnellen huvipuiston tunnelmaa.
Vastakkaiseen suuntaan kuljeksivasta väkijoukosta pilkistivät tutut virnistävät kasvot. Tommi K.:n neitihän se siellä heilutteli jalkojaan ja oli isäkin mukana vaunujen takana.
Pelkkä alueella kierteleminenkin olisi varmaan riittänyt viihdykkeeksi, sillä taaperoiden päät pyörivät vinhasti ympäri, seuraten värikkäiden laitteiden liikkeitä. Musiikin tahtiin heiluteltiin jalkoja tai koko kehoa ja Kain keksi, miten huvipuistolaitteissa kuuluu käyttäytyä. Laitteiden vilahtaessa ohi, tämä alkoi kirkua kimeästi ja innokkaasti.
Kävimme kuitenkin testaamassa muutamia alle metrin pituisille sopivia laitteita. Testiin pääsivät Pallokaruselli, Kotkot, Rumpukaruselli ja Panoraama. Tarkoituksenamme oli kokeilla myös Vankkuripyörää, mutta hukkasimme sen. Muissa pienimmille soveltuvissa laitteissa olisi joko vaadittu laitelippu tai niihin ei saanut ottaa aikuista saattajaksi.
Linnanmäellehän on kesäkaudella 2013 ilmainen sisäänpääsy, joten kyseessä oli suorastaan budjettimatka. Rattaiden kanssa sai matkustaa ilmaiseksi junassa ja suurin osa pienimmille sopivista laitteista oli kaiken lisäksi ilmaisia. Rahaa meni ainoastaan ostamiini metrilakuihin, jotka eivät olleet varsinaisesti pakollinen ostos. Hyvä on, olivat ne.
Panoraamasta avautuivat hienot maisemat yli Helsingin ja tietysti Linnanmäen. Panoraamasta voisikin olla hyvä aloittaa huvipuistovierailu, sillä ylhäältä käsin hahmotti paremmin, minne mitkäkin huvipuiston laitteet sijoittuivat.
Kuutin mielestä parhaita juttuja vaikuttivat olevan aluetta kierätävän Maisemajunan bongaaminen, lokkien osoitteleminen ja muusiikin tahtiin heiluminen. Laitepuolella hauskimpia olivat Pallokarusellin kyydissä pyöriminen ja erilaisten eläinten tuijottaminen Kotkotin kananmunavaunun kyydistä.
Kyöpelinvuoren hotellin ikkuna-aukosta ulos kurkistava noita oli siinä määrin kammottava ilmestys, että molemmat pojat tuijottivat tätä hieman säikähtänein ilmein. Pian kasvot kuitenkin sulivat hymyyn.
Tessa pääsi laitekierroksen jälkeen vielä pelaamaan Nuijia ja kiertelimme myös alueen putiikeissa. Seurueen nuorin jäsen suuntasi muita aikaisemmin päiväunille, mutta pojat jaksoivat hieman pidempään. Kuutti oli reipas ja innoissaan vielä kotimatkallakin; Kannatti nukkua lähes koko menomatka!
Kivaa oli ja pitää koettaa nähdä Tessaa ja Kainia useammin, nyt kun he ovat taas Euroopan samalla laidalla. Pojat kun touhusivat ennen reissailuja mukavasti yhdessä. Nyt kun edellisestä näkemisestä oli vierähtänyt pidempi aika, taaperot tuijottivat toisiaan pohdiskelevasti. Ei tainnut enää kaverin naamataulu olla ihan tuoreimmassa muistissa…
Kuutille on juuri puhjennut useita poskihampaita ja kulmahampaatkin ovat juuri tuloillaan. Ikeniä ilmeisesti kivistää ja kutittaa sillä varsin monissa kuvissa lapsellani on sormet tungettuina suuhun…