Viikonloppuna Kuutti sai ensimmäistä kertaa kaverinsa yökyläilemään. Kaksivuotiaan kaverin leikeissä oli jo selvästi enemmän järkeä kuin hieman yli vuoden ikäisellä ja isomman touhuja olikin ilmeisen mielenkiintoista seurata.
En tiennyt, millaisia tuhoja tulisi odottaa paljastuvan kahden viikarin mellastuksen jälkeen. Täytyy sanoa että kaikki odotukseni osoittautuivat liian hurjiksi!
Uusien lelujen tutkiminen ja eri huoneiden koluaminen läpi riittivät viihdykkeeksi vieraallemme ja oma lapseni seurasi kaveriaan kaikkialle. Välillä joistain leluista tuli kinaa ja harmitusta, mutta muutoin muutama tunti ennen nukkumaanmenoa sujui rauhanomaisissa merkeissä.
Myös kissamme kiinnostivat kovasti ja kissat olivat puolestaan ihmeissään siitä, miten hienosti ja hellävaraisesti niitä silitettiin. Toinen kissoista oli piiloutunut varmuuden vuoksi vaaterekin alle huomatessaan vieraan lapsen asunnossamme. Vaaterekki söi kissan lisäksi pian myös kaksi lasta, mutta piirityksestä selvittiin kunnialla, kiitos vieraamme varmojen silitysotteiden.
Asuntomme viikkosiivous oli jäänyt vaiheeseen suunnatessamme Helsinkiin kyläilemään. Muut huoneet oli siivottu, mutta kaikki imuroimista vaativat tekstiilit oli kasattu lastenhuoneeseen. Ja lapsikin sen tiesi, ettei tuollaisen tyynyröykkiön sekaan mahtuisi nukkumaan… Miehellä oli siis ohjelmassa imurointia minun vahtiessa lapsia.
Iltapalan, -pesujen ja -sadun jälkeen kömmimme poikien kanssa unille. Kuutti nukahti nopeasti viereeni ja lainalapsikin nukahti hetken pyöriskeltyään omalle nukkumapaikalleen. Kaksi pientä, epätahtiin tuhisevaa pikkuista olivat aika hellyyttävä näky.
Nukuin levottomasti pikkutunneille asti. Olin keksinyt että Kuutti alkaisi kuitenkin itkeä yöllä ja saisi kaverinsa paniikkiin keskellä yötä ja tämän hätääntyminen säikäyttäisi lapsemme, joka ei osaisi enää nukahtaa itse uudelleen kuten hän tekee tavallisesti.
Pelkoni osoittautui turhaksi. Mokomat nukkuivat sikeästi kuuteen asti, jolloin menin lastenhuoneeseen rauhoittelemaan Kuuttia. Molemmat lapset nukahtivat vielä uudestaan ja nousimme ylös sängyistä vasta kahdeksan aikoihin.
Aamutoimien ja -puuron jälkeen suuntasimme pihalle keinumaan ja leikkimään hiekkalaatikolle. Kävimme myös testaamassa Kuutin tulevan päiväkodin pihan leikkimahdollisuuksia. Kun aurinko alkoi kuumottaa omaakin ihoani ikävästi, päätin evakuoida lapset sisälle varjoon, juomaan ja lounaalle.
Lainalapsemme äiti tuli hakemaan tätä hoidosta lounaan jälkeen ja saimme yllättäen herkkuja ja punaviinipullon kiitoksena lastenhoidosta. Ei olisi tarvinnut, varsinkaan kun pikkukaveri oli hyvin leppoisa tapaus eikä koti-ikäväkään iskenyt kunnolla ennen kuin kotiinlähdön koittaessa.
On kyllä mukavaa että lapsiin liittyen tulee välillä positiivisia yllätyksiä. Odotan itse helposti pahinta mahdollista lopputulosta: Rikkoutuneita tavaroita, kinastelua, ikäväitkua ja äkillistä oksennustautia. Nyt ei kyllä ollut tietoakaan mistään kauhukokemuksista. Otetaan joskus uudestaan!