Varsinkin vanhan blogin puolella kävimme (oman ja muiden blogien) kommenteissa pitkiäkin keskusteluja lasten nukuttamisesta, nukkumisesta ja (yö)heräilyistä. Koetimme antaa puolin ja toisin vertaistukea muille yöunien tai oikeammin niiden puutteen kanssa kamppaileville. Viime aikoina uniasioista on tullut mainittua lähinnä sivulauseissa tai rivien väleissä ja sainkin vakiokommentoijalta kysymyksen, joka kuului tiivistettynä ”Millainen teidän unitilanteenne on tällä hetkellä?”

Tuota noin. Vastausta on vaikea antaa yksiselitteisesti, mutta jos ajatellaan isoja linjoja, voisin sanoa että paranemaan päin.

Päivästä riippuen lapsi nukkuu yhdet tai kahdet päiväunet, noin tunnin kerrallaan. Jos päiväunet jäävät yksien unien varaan, illalla tiedossa on kitinää ja kiukkua. Päiväunet nukutaan siellä missä ollaan menossa. Kotona omassa sängyssä, ulkona rattaissa tai kantorepussa, autossa turvaistuimessa…

Yöunille koetamme mennä puoli kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä ja nukkumaanmenoa edeltävät iltapala, vaipanvaihto ja iltamaito tai vanhemman kanssa omassa sängyssä löhöileminen muuten vain. Nukuttamassa oleva vanhempi (useimmiten minä) hipsii jossain vaiheessa pois. Joskus lapsi on ehtinyt jo nukahtaa, mutta välillä hän huutelee hereillä vanhempia jonkin aikaa, tirauttaa kenties pienen itkun ja nukahtaa sitten.

Yöllä herätään yleensä kerran tai kaksi. Useimmiten herääminen tapahtuu kymmenen ja/tai yhden aikaan, mutta siihen ei tarvitse reagoida sillä lapsi nukahtaa hetken itkeskeltyään itse uudestaan. Lapsen huoneeseen meneminen ennemminkin pidentää uudellen nukahtamista kuin edesauttaa sitä…

Aamulla herätys kajahtaa pojan huoneesta päivästä riippuen kuuden ja seitsemän välillä. Pojan seuraksi menen aamuvirkumpana lähes aina minä. Yöunien kokonaispituudeksi kertyy siis vaihtelevissa määrin 9-11 tuntia. Jos pojan viereen menee lepäilemään ja antaa tälle aamumaitoa, hän saattaa jatkaa unia noin seitsemään asti, minkä jälkeen puuhailllaan omassa huoneessa ja odotetaan, että mies heräisi kahdeksalta ja aloittaisi pikaiset aamutoimet lapsen kanssa.

Selviän kuuden tunnin yöunilla ihan riittävän hyvin ja usein siihen yöllinen unimäärä jääkin. Lapsi on yleensä unten mailla viimeistään kello yhdeksän, mutta sen jälkeen haluan viettää hetken kahdestaan miehen kanssa, tehdä hieman kotitöitä ja kirjoitella blogia. Nukkumaanmeno venyy siis helposti yli puolenyön.

Unen laatua heikentäviä seikkoja ovat havaintojemme, eli huonommin sujuneiden öiden perusteella liiallinen valoisuus, kuuma huoneilma sekä samassa huoneessa nukkuvat muut ihmiset. Jos nukumme mökillä samassa tilassa pojan kanssa, tämä änkeää viereemme, muttei kuitenkaan osaa enää nukkua siinä vaan siirtyy jossain vaiheessa takaisin omaan nukkumispaikkaansa. (Sinällään huvittavaa, että puolen vuoden yksin nukuttujen öiden jälkeen muiden kanssa nukkuminen ei enää olekaan hyvä juttu.)

Edelleen odotan edes kuuden tunnin mittaisia katkeamattomia yöunia. Nytkin pojan huutoon herää lähes joka yö. Liekö univaiheesta toiseen siirtyminen vaikeaa vai missä mättää, mutta näillä mennään.

PS. Jos aiemmat vaiheemme yöheräilyineen kiinnostavat, sivupalkista löytyy tunnisteella ”uni” lisää aihetta käsitteleviä juttuja.