Tänään tuntuu taas paljon paremmalta.

Koti on kunnossa.
Yöllä sain nukuttua kunnolliset unet (tai no viiden ja kahden tunnin unipätkät).

Ilmoittautumiset syksyn opintojaksoille on hoidettu.
Inhoamani paperisodat ja viranomaisasioinnit etenivät ison nykäyksen.

Keskustelin puhelimessa todella mukavalta ja eri elämäntilanteita ymmärtävältä kuulostavan, (pojan tulevan) päiväkodin johtajan kanssa. Rauhoittavan puhelun aikana syksyn päiväkotistressikin laantui taka-alalle.

Kissoja on silitelty ja pyykkejä on lajiteltu kasapäin, taaperon avustaessa innokkasti.
Taloyhtiön talkoisiin tarkoitetut piirakat tuoksuvat uunissa.

Tuntuu taas siltä että palikat putoavat omiin laatikon kannessa oleviin reikiinsä ilman kitinää ja kiukkupuuskia. Lapsi jaksaa puuhata hetkittäin omia hommiaan eikä jokainen ristiriitatilanne pääty lohduttomaan itkuun ja huutoon. Kyllä lapsen vireystila vaikuttaa paljon vanhemman mielialaan – ainakin minun tapauksessani.

Mielestäni ”hauskojen” tekstipipojen ja t-paitojen valmistamisen voisi kieltää. Oikeasti, mitä hienoa on mustassa kortsupipossa, jossa lukee ”Vatipää” tai jotain muuta yhtä nerokasta. Kärkkäästä mielipiteestäni huolimatta huomasin ajattelevani, että tähän kuvaan vain sopisi teksti Isäntä”. Voi nolouden määrää.

Kuvista vielä sen verran, että alkoi huvittaa leikkihedelmäkuvaa katsoessani; Sen perusteella näyttää pahasti siltä ettei meillä syödä mitään muuta kuin kirsikkatomaatteja.

Energistä alkavaa viikkoa kaikille!