Märkä jalanjälki

On heräteostosten tekoa ja sitten on pakollisten heräteostosten tekoa
– akuuttiin tarpeeseen perustuvaa sellaista.

Kävelin ruokakaupasta kotiin vaunujen kanssa, kun kenkäni pohja tarttui kiinni johonkin, kaiketi katukaivon reunaan. Vanhojen talvisaappaiden pohja narahti ja irtosi lopullisesti. Se oli irvistellyt uhkaavasti jo kuukausia. Siinä sitten seisoin, kenkäraaja jalassani, pohja kädessäni, villasukka vettä tien pinnasta itseensä imien. Lähdin laahustamaan kotiin, märkä sukka joka askeleella ilkeästi litsahtaen. Ohittaessani Keravan Fidan risteyksen, tein äkkikäännöksen ja päädyin ostamaan itselleni uudet bootsit, hintaan 2,5€. Tarpeellinen heräteostos siis.

Seuraavaksi tulee se ei-niin-tarpeellinen heräteostos eli armeijan-/metsänvihreä Burberryn tikkitakki kokoa 42, hintaa 15€. Kun sitä ei vain voinut jättää hyllyyn. Vihreänruskeat saappaani, beiget pöksyni ja valkoinen kauluspaitani halusivat sen ystäväkseen. Nyt voin kävellä märillä niityillä mäyräkoiran kanssa ja kuvitella olevani hevostilan omistaja Emmerdalesta tai aatelisnainen jostain sivistyneemmästä brittidraamasta.
Niin, ei sitä voinut jättää sinne!

~~~~~~~

Nonariina Kahvia&Unelmia palstalta haastoi minut(kin) laskemaan oman hiilijalanjälkeni.
Sain tulokseni ja selitykseni tälle tulokselle yhdistettyä huteralla aasinsillalla kirppisostoksiin, joten olkaapa hyvä.

Hiilijalanjälkeni oli laskurin mukaan 5578 kg C02

Emme omista autoa, mutta meillä on laina-auto tarvittaessa käytössämme.
Säiden parantuessa pyrin lisäämään taas pyöräilyä liikkumismuotona, varsinkin kun tänä kesänä vauvan saa viimein kulkemaan mukana turvaistuimessa. Kun liikun yksinäni tai vauvan kanssa kahdestaan jonnekin, liikun jalan tai julkisilla. Ajokortti kun löytyy, mutta ajotaitoa ei. Pitkä ajomatkoja kertyy muutama vuodessa ja keskipitkiä samoin muutamia. Ajamme yleensä kerran vuodessa Kerava-Kouvola ja Kerava-Kotka välit edestakaisin sekä kerran Keravalta Kuopioon ja takaisin. Lyhyitä matkoja kuten kauppareissuja tai treenikyytejä on muutama viikossa.

Matkustamme usein erilaisiin kotimaan reissuihin junalla ja naapurimaissa vierailemme laivalla. Mielestäni lähimatkailulla saavutetaan usein aivan sama lomalla olon tunnelma ja irtiotto sekä uudet kokemukset. Läheskään aina ei tarvitse lentää maailman toiselle laidalle vain koska se on älyttömän trendikästä. Kyproksen häämatkamme oli pisin ja muistaakseni ainut lentomatkamme kuusivuotisen parisuhteemme aikana. Ensi kesänä lennämme Kööpenhaminaan, koska taloutemme ei anna periksi julkisilla matkustamista. Vaihtoehdoista otettiin kyllä selvää eikä lentämistä pidetty itsestään selvänä. Seuraavaa lentomatkaa ei ole kesän jälkeen tiedossa useampaan vuoteen. En tiedä, salliiko omatuntoni Euroopan ulkopuolelle lentämistä ollenkaan. Ei ainakaan vuosittain. Kenties kerran viidessä vuodessa?

Asumme kolmen hengen voimin 58 neliöisessä kerrostaloasunnossa, jossa on kaukolämpö.
Huonelämpötilamme pidetään alhaisena. Suurimman osan vuodesta pattereita ei käännetä ollenkaan lämmittämään eikä kylpyhuoneen lattialämmitys ole päällä. Suihkussa käyn kahden päivän välein, hiukset pesen kerran viikossa. 

Kodinkoneemme ja tietokoneemme on valittu osaltaan vähäisen energiankulutuksensa vuoksi. 
Sekä tiski- että pyykinpesukoneessa käytämme pääsääntöisesti ns. eko-ohjelmia ja kuivaan pyykin enimmäkseen ilmakuivauksella, en kuivurilla. Käytämme lapsellamme yövaippoja lukuun ottamatta kestovaippoja, joita on mahdollisuuksien mukaan hankittu useammalla lapsella aiemmin käytössä olleina.

Syömme pääpiirteissään kasvisruokaa, mutta käytämme maito- ja munatuotteita. Kalaa on tarjolla muutaman kerran viikossa ja lihaa satunnaisesti juhlaruokana. Koska mies on luopunut lihasta, minä olen luopunut leivän päälle laitettavasta juustostani. Pyrimme valitsemaan jossain määrin sesongin vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, mutta toisinaan niitä tulee hankittua sesongin ulkopuolellakin. Ekologisuus on ruoka-ajattelussani tärkeää. Jopa pitkään imetykseen vaikutti osittain ajatus sen ekologisuudesta:
Vähemmän maidon teollista valmistusta, kuljetuksia ja jätettä.

Yksi kompastuskivi ekologisessa elämäntavassa ovat lemmikit. Puolustaudun sillä, että olemme ottaneet kissat ns. sosiaalitapauksina eli lopetusuhan alta meille asumaan. Koirakin on pieni eli se syö vähemmän. Koira vähentää tehokkaasti taloutemme tuottaman biojätteen määrää. Emme joudu heittämään yli jäänyttä ruokaa oikeastaan koskaan pois vaan se katooa koiran pohjattomaan vatsaan – poikkeuksena jotkin erittäin mausteiset ruoat.

Ostamme kaiken kissanruoasta ketsuppiin ja pyykinpesuaineeseen mahdollisimman isoissa tai kierrätettävissä pakkauksissa. Sekajätettä tulee vähän, sillä lasi-, metalli-, kartonki-, pahvi-, paperi- ja biojätteen lajittelemme erillisiin astioihin ja viemme taloyhtiön kierrätyspisteeseen.

Ja sitten on kulutus. Olen määrätietoisesti vähentänyt vaatteiden ostamista itselleni ja miehelle. Lapselle olen ostanut vaatteita jonkin verran, tosin paljon myös kirpputorilta. Kierrätän kaikki suinkin käyttökelpoiset pieniksi tai turhiksi käyneet vaatteemme ja kodintekstiilimme. Kotiin ostamieni tuotteiden määrää olen vähentänyt erityisen paljon, silläkin uhalla, että olen huono bloggaaja, kun en esittele jatkuvasti uusia verhoja tai vilttejä.

Teen kolme hiilijalanjälkilupausta:

1) En osta yksiäkään uusia kenkiä tänä vuonna (paitsi pojalle, jos tämä kasvaa vanhoista ulos).

2) Satsaan olemassa olevien vaatteidemme huoltoon: Parsin, ompelen irronneet napit, hankin nukkaimurin ja käytän sitä enkä jätä vaatteita tai kenkiä vuosiksi odottamaan uutta vetoketjua tai kantalappuja.

3) Kuljen suuremman osan treenimatkoista pyöräillen

Testaa sinäkin hiilijalanjälkesi!


Pääsetkö 5500kg C02 tavoitteeseen vuoteen 2050 mennessä?

 

Ellen olisi shoppailulakossa…

…Ostaisin jotkin näistä vaatteista. En edes tiedä, miksi päädyin taas selaamaan H&M:n verkkokauppaa. Sieltä löytyy valitettavan usein jotain, minkä voisi klikkailla ostoskoriin. Kuten yllä olevat housut. Ne eivät kaiketi vedonneet molempiin perheemme aikuisiin samoin, sillä L kurkkasi olkani yli kuvaa ja totesi vain, että: HYI!

Tuubitopit ovat olleet imetysaikana vaatekaapin pelastus. En olisi todellakaan jaksanut käyttää vain muutamia omistamiani imetyspaitoja ja sattumalta imetykseen soveltuvia mekkoja sekä tunikoja!

Ostin mustan, valkoisen ja hiekanvärisen topin, kun aloitin imetystaipaleeni. Ne saa pituutensa puolesta vedettyä ikään kuin mekoksi tarvittaessa tai taitettua kaksinkerroin lyhyemmän paidan alle. Mekon tai paidan alta voi siis syöttää nostamalla koko vaatteen rintojen päälle ja silti tuubitoppi peittää mahan, takamuksen ja muutenkin kaiken nännien alapuolelta. Näin syöttäminen vieraiden läsnäollessa, kylässä tai julkisilla paikoilla sujuu ilman että koko ala- ja keskivartaloa täytyy esitellä kaikille.

Keltainen väri on viime vuosina ollut yksi suosikkiväreistäni ja aloin halajamaan itselleni keltaista tuubitoppia, kun sen saisi alennuksesta nyt kolmella eurolla. Mutta kun ei niin ei.

En kestä tuota lepakkokuviota. Ähh. Mulle. Ei sitten.

Ja imetysystävällinen hörselötunika. Miksen ostanut sinua, kun vielä saatoin.

Joustavat, piparkakkureunaiset söpöilyshortsit. Oivoivoivoivoi.

Olisin niin Cruella de Vil tässä mekossa.

Mutta shoppailemattomuudesta johtuvia vieroitusoireita helpottaa tieto siitä että kiitos shoppailulakon porsaanreiän, tämän takin saattaisin saadakin!

Ps. Arvonta on vielä kolme päivää käynnissä.

Kuvat: H&M

Harrastukseni / Partio

Kuva on Kolin vaellukselta.

Tempauduin harrastamaan partiota aikuisena, lapsesta asti partiota harrastaneen L:n vanavedessä. Aktiivisuus, tehtävien vaativuus ja ajallinen satsaus ovat kasvaneet vähitellen: Aluksi kävin vain silloin tällöin retkillä tai leireillä. Tällä hetkellä ohjaan omaa ryhmää viikottain (tosin nyt on kesätauko), toimin avustavana aikuisena toisessa, istun hallituksessa kerran kahdessa viikossa ja toimin yhteyshenkilönä yhden ikäkauden johtajien sekä lippukunnan johdon välillä.

Kuva on lippukunnan kevätretkeltä Sipoon Hinsbystä.

Erityisesti lapsilla ja varhaisnuorilla partioharrastuksen pääpaino on viikottaisissa kokouksissa, joiden asiasisältö perustuu valtakunnalliseen partio-ohjelmaan, soveltaen sitä kulloisellekin ryhmälle sopivaksi. Lisäksi ryhmän tai ikäkauden kesken käydään retkillä ja osallistutaan partiotaitokisoihin. Meillä lippukunta järjestää vuosittain pääsiäisleirin ja kesällä on joko lippukunnan, piirin (Uusimaa) tai valtakunnan tason partioleiri. Vanhemmat partiolaiset voivat osallistua myös kansainvälisille leireille, joita järjestetään eri puolilla maailmaa.

Vanhemmilla nuorilla ja aikuisilla toiminta koostuu nuorempien ryhmien ohjaamisen lisäksi myös oman vertais- tai pienryhmän tapaamisista, yhdessä toteutettavista vaelluksista tai muista aktiviteeteista ja luonnollisesti retkille ja leireille osallistumisesta. Työpanoksen lisäksi vanhemmille nuorille ja aikuisille on usein myös omaa ohjelmaa sekä partiotaitokisoja, joten harrastus ei koostu vain partion mahdollistamisesta nuoremmille harrastajille.

Kuva on kesäleiri Räyskän rakennusleiriltä.

Partiossa opetellaan monia taitoja. Erätaitojen kuten majoittumisen, tulen teon ja työkalujen käytön lisäksi harjoitellaan ensiapu- ja kansalaistaitoja kuten äänestämistä sekä arkitaitoja kuten kierrättämistä ja leipomista tai vieraillaan vaikka tutustumassa verenluovutukseen. Leikit ja ryhmän yhteistoiminta sekä vertaisjohtajuuden kehittyminen asteittain kuuluvat toimintaan niin lapsilla kuin aikuisilla.

Kuva on lippukunnan syysretken kisojen ruokarastilta.

Mainiona puolena pidän sitä, ettei partio ole kallis harrastus, ellei siitä tee sellaista. Toki partiostakin löytyy niitä, jotka haluavat laittaa harrastukseensa rahaa mm. kalliimpien vaellusmatkojen tai varusteiden muodossa, mutta vuositasolla partion jäsenmaksu on 40-50 euron luokkaa.

Kuva on lippukunnan lettukojulta Keravan sirkusmarkkinoilta.

Harrastuksen aloittamiseen ei tarvita sen ihmeellisempiä varusteita kuin kokouksissa ulkoleikkeihin (kulloiseenkin säähän) sopivat vaatteet ja jalkineet. Jos harrastuksesta innostuu eikä kotoa löydy retkeilytarvikkeita, ei isompiin investointeihin tarvitse ryhtyä. Makuupusseja ja -alustoja sekä rinkkoja saa alussa useimmiten lainaan johtajilta ja yhteiset varusteet tulevat lippukunnan puolesta. Juhlatilaisuuksissa (tai kokouksissakin) käytettävää partiopaitaa, johon suoritus- ja ikäkausimerkit ommellaan, suositellaan hankittavaksi jossain vaiheessa.

Kuva on Seikkailijaikäisten yhteiseltä viikonloppuretkeltä Jokiniemen autiotuvalta.

Partio eroaa mielestäni olennaisesti vaikkapa urheilu- tai taideharrastuksesta siten, että se on laaja-alaisempaa ja monipuolisempaa. Partio on itse asiassa ennen kaikkea kasvatustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottaen.

Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. Päämäärä on suunnilleen sama kaikkialla maailmassa ja siihen pyritään partiomenetelmän avulla, joka on partion valitsema kasvatuskeinojen kokonaisuus.

Kuva on lippukunnan laskiasriehasta Keinukalliosta.

Partio-ohjelma on ikään kuin partiomenetelmän konkretisaatio, joka sisältää partiomenetelmän osa-alueet, jotka ovat:

Sitoutuminen partion arvoihin/ Jokaiseen ikäkauteen kuuluu partiolupaus, jossa sitoudutaan arvopohjaan, joka on kuvattu erikseen kullekin ikäkaudelle sopivin sanamuodoin. Lupaukseen pitää valmistautua, jotta lupauksen antaja tietää, mitä lupaa, ja osaa näin sitoutua lupaukseensa. 

Kuva on Seikkailijoiden talviretkeltä Hindsbystä.

Symboliikka/ Partio-ohjelma tarjoaa lippukuntien käyttöön esimerkiksi nimikkeitä, merkkejä ja tarinoita.

Lippukunnan pääsiäisleiri Malka 2011

Nousujohteisuus/ Partio-ohjelmasta löytyy kullekin ikäkaudelle sopivan haasteellisia aktiviteetteja. Samoja asioita harjoitellaan yhä vaativammin tavoittein. Ikäkausien perustana ovat ihmisen luontaiset kehitysvaiheet, ja siksi eri ikäkausissa toimitaan eri tavalla.

Lippukunnan pääsiäisleiri Malka 2011

Vartiojärjestelmä/ Partio-ohjelma määrittelee, millaisiin ryhmiin lippukunnan lapset ja nuoret tulisi jakaa. Ohjeet annetaan ikäkausijakoon sekä ryhmien kokoonpanoon. Partio-ohjelma ohjeistaa myös, millainen ihminen voi toimia kunkin ryhmän johtajana.

Kuva on Kolin vaellukselta.

Tekemällä oppiminen/ Partio-ohjelman aktiviteetit on suunniteltu niin, että ne kannustavat tekemällä oppimiseen. Itse tekeminen ja kokeminen sekä yhdessä päättäminen ovat toiminnan ja oppimisen kulmakiviä.

Kuva on Kolin vaellukselta.

Aikuinen tuki/ Partio-ohjelma määrittelee, millaista aikuisen tuen tulisi olla kussakin ikäkaudessa. Aikuisen tarkoituksena on olla partiossa sopivasti läsnä: nuorimmilla  vahvasti ikäkauden johtajana, vanhimmissa taustavaikuttajana ja tukena.

Kohina 2008 Uudenmaan partiopiirin piirileiri

Päivän hyvä työ/ Partio-ohjelmassa on erilaisia aktiviteetteja, joihin sisältyy palvelua ja jotka kasvattavat epäitsekkyyteen. Päivän hyvän työn tekeminen osoittaa konkreettisesti, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa.

Kohina 2008 Uudenmaan partiopiirin piirileiri

Toiminta luonnossa/ Partio-ohjelman aktiviteetit ja niiden ohjeistukset kannustavat toimintaan luonnossa, mutta luonnon ehdoilla ja suojelemaan sitä. Luonto on partiossa tärkeä toiminta- ja oppimisympäristö.

Kohina 2008 Uudenmaan partiopiirin piirileiri

Lippukunnassa on usein muitakin koko lippukunnan yhteisiä tapahtumia kuin kesäleiri. Leirejä saatetaan järjestää myös muina vuodenaikoina tai lippukunnassa voidaan sopia yhteisiä retkiviikonloppuja. Omassa lippukunnassamme järjestetään vuosittain muun muassa puurojuhla (ja ajoittain itsenäisyyspäivän juhla), käydään Kohtaamisessa, paistetaan lettuja sirkusmarkkinoilla, huolehditaan tiloista talkoilla, osallistutaan halukkaiden voimin partiomessuun, avustetaan Naisten 10:n järjestelyissä, pidetään laskiaisrieha ja järjestetään mahdollisuuksien mukaan lippukunnan omat partiotaitokisat…

Lippukunnan pääsiäisleiri Malka 2011

Mielestäni parasta partiossa on uusien ihmisten tapaaminen, erilaisten tapahtumien suunnittelu, leikkiminen (vaikka pelkästään aikuisporukalla), leirit ja retket. On hienoa nähdä erilaisten ja eri ikäisten ihmisten toimivan yhteisten asioiden eteen kukin oman osaamistasonsa mukaan. Omatoimisuuden ja itsetunnon kasvamisen seuraaminen ohjattavissa lapsissa on myös palkitsevaa.

Lopuksi vielä Kerttu Juvan sanoittamaa laulua lainaten:

Ootko seisonut sä yksin kesäyössä, leirin vaipuessa hiljaa nukkumaan?                   

Ootko huomannut sä oudon onnentunteen, silloin valtaavan sun mieles kokonaan? 

Ootko tuijottanut liekkiin nuotiolla, nähnyt hiljalleen sen tuhkaan hiipuvan?              

Ootko tuntenut sä uuden ajatuksen, jostain syvyyksistä sieluus nousevan?