~ 6.2 miles in these shoes

Koska minua kehuttiin blogibrunssipostauksen kommenttiosiossa niin kovasti ”järjestelijäsieluksi”
ja koska Virpi Salmen muka humoristinen avautuminen siitä,
miten naiset eivät liiku itsensä vaan muiden vuoksi, ärsytti sairaasti
onhan sitä pakko tarttua Vuoden mutsin inspiroimana tulevaan tapahtumaan nimeltä Naisten 10.

Haastan siis sinut, Lilyssä bloggaava tai blogiani seuraava, lähtemään mukaan juoksujoukkueeseen. Joukkueen ideana olisi toimia vertaistukena ennen suoritusta, sen aikana ja sen jälkeen. Jokainen saisi halutessaan toki juosta omaa tahtiaan ja pyrkiä omaan huippusuoritukseensa. Eri juoksuvauhdilla varustettujen kaverusten keskinäinen matkantekokaan ei olisi tietenkään kiellettyä.

Naisten kymppihän pidetään 26.5,
joten jos kalenterisi on tyhjä silloin etkä ole haudan partaalla jonkin sairauden vuoksi, tekosyitä ei ole olemassa.

Ajatuksena olisi treenata juoksukuntoa ennen Naisten 10:ä.
Jos osallistujia on enemmän samasta kaupungista tai samalta alueelta, he voisivat halutessaan sopia keskenään yhteisistä lenkkitreffeistä. Lenkkikaverin kanssa on paljon mukavampi harjoitella!

Ajattelin pistää pystyyn sivublogin, jossa kaikki joukkueeseen osallistuvat olisivat vieraskirjoittajia halutessaan. Blogiin voisi lähetää kuvallisia ja/tai kirjallisia tunnelmia treenimatkan varrelta, onnistumisista, vaikeuksista ja toki myös itse tapahtumasta. Juoksublogissa voisi jakaa myös vinkkejä, linkkejä juoksukouluihin ja pohtia yhdessä ratkaisuja ongelmiin lihashuollosta juoksurattaiden ominaisuuksiin.

Paremman kunnon, uusien kavereiden, juoksun hurmion ja itsensä ylittämisen nimissä.
Kootaan lilyläisistä näyttävä joukkue!
(Odotamme toki Toimitukselta jotain huikeaa yhteistyösopimusta, koska juoksemme
Lily t-paidoissa ja tuomme kivasti julkisuutta. Heh.
)

Tapahtuman jälkeen voisi tutustua muihin joukkueen jäseniin. Voisimme organisoida sään salliessa piknikin johonkin puistoon tai huonon kelin yllättäessä mennä esimerkiksi jonnekin syömään. Eli shampoot, mekot ja huulipunat mukaan! 

Ilmoittaudu mukaan juoksujoukkueeseen kommenttiosioissa mahdollisimman pian.
Lisää ilmoittautumiseesi tieto siitä, miltä alueelta etsisit mahdollisesti kavereita juoksutreeniin.
Juoksijat ympäri Suomen ovat tervetulleita, kunhan pääsette Helsinkiin tapahtumapäivänä.

Ja muista ilmoittautua myös Naisten Kympille! Nopeasti ilmoittautuen pääsee vähän halvemmalla mukaan. (Naisten Kympin osanottomaksu  31.3.2013 asti 44 € / 30.4.2013 asti 50 €)

 

 
 

Mitä teillä puuhataan…

… yhdentoista kuukauden iässä?

No jos muutama asia täytyy mainita, niin meillä

kävellään,

nautitaan kiipeilemisestä

ja kaveerataan enenevissä määrin myös kissojen eikä vain koiran kanssa.

On ihanaa, että siitä täysihoitoa vaativasta simpanssinpoikasen näköisestä kitisevästä rääpäleestä on tullut enimmäkseen itsenäisesti liikkuva, jonkin verran kommunikoiva ja koko ajan enemmän oppiva ja käsittävä omanlaisensa persoona.

Mutta toisaalta omaa tahtoa tulee koko ajan lisää ja kieltämiset aiheuttavat valtavaa harmitusta.
Aina ei voi voittaa.

 

iTunnelma ja pari vanhaa naamaa

 

Otsikko viittaa siis siihen, että Mac-friikki mieheni L on ottanut kaikki kuvat, joissa hän ei esiinny itse.
Hyvä että toinen meistä osaa käyttää kameraamme.

Mökkireissu meni hyvin.
Palasin maha täynnä, saunotettuna, peppu hellänä ja yllättävän hyvin nukkuneena.
Nukuin autossa menomatkan ja toisen yön M nukkui lähes heräämättä.
Sain rökälevoiton lumipainissa ja kiskoin pulkkaa lumisella luontopolulla.
Pelasin Aliasta ja Carcassonnea sekä ostostelin vauvalle vaatteita Kouvolan jättimäisestä Prismasta.
Majoituimme muuten vanhassa tehtaassa, jonka piippu näkyy yhdessä kuvista taka-alalla.

Jos joku jäi pohtimaan asiaa niin kuvat on otettu niin sanotusti tilauksesta
eli pyysin L:ää kuvaamaan asioita, joita haluaisin tämän kuvaavan. 
Ja minä nyt satun pitämään oksista ja vedestä.

Nättiä, eikö?

Ps. Kyllä asusteet pitää pakata värejä harkiten myös mökille.
 

 

Arjen iloja

Kattauksien väsääminen ja kauniit astiat.

Kauniit kuosit myös ja erityisesti käyttötavaroissa kuten keittiöräteissä.

Hyvänmakuinen arkiruoka sekä rauhallinen lounashetki sisustuslehden parissa.

Ikkunan takaa avautuva metsikkö, josta voi bongailla oravia, lintuja, rusakoita ja joskus kettujakin.

Viime kesältä talletetut aarteet: mustikat, mansikat, vadelmat ja raparperit
sekä niistä tehdyt herkut kuten marjaiset piirakat ja raparperipaistos.

Ja lopuksi asioista, jotka eivät sulostuta arkea. 
Kävin iltapäivällä lääkärissä. Vastassa oli Keravan terveyskeskuksessa kyseenalaisista asiakaspalvelutaidoistaan legendaarisen maineen saavuttanut mieslääkäri. Kaikesta huolimatta pääsimme pitkällisen oireiden listauksen jälkeen lopputulemaan, jossa lääkäri epäili minulla olevan lievä palleatyrä.

Sain ohjeeksi syödä haponestolääkettä kuukauden ajan tarvittaessa ja palata sitten asiaan, mikäli oireet jatkuvat. 
Kuukauden päästä on kuulemma mahdollista harkita jatkotutkimuksia eli menee varmasti huhti-toukokuulle ennen kuin jotain varmuutta saadaan.

Enkä pysty maksamaan yhtään sen aikaisemmin neljää sataa euroa tutkimuksesta, joten yksityinen puolikaan ei auta asiaa. Onneksi olo on hieman parempi kuin viime viikon alkupuolella ja muutamana yönä on pystynyt taas nukkumaan kunnolla, jos vauvan aiheuttamia herätyksiä ei lasketa.

Olkaa huoleti.
En aio pitkästyttää teitä jatkuvasti sairastelujorinoillani vaan kerron jatkossa asiasta vain,
jos isoja käänteitä huonompaan tai parempaan päin ilmenee. 

Ja nyt täytyy suunnata crossaamaan. Tuli syötyä sen verran hyvin viikonloppuna, että hikiliikuntaa tekee melkeinpä mieli harrastaa!

 

Se on menoa nyt

Mieli on ollut vähän maassa tämän sairastelun takia.

Lähdemme tänään Kouvolan lähelle Tirvaan,
täysin varusteltuun loma-asuntoon partion aktiivijohtajiston voimin.

Toivon että kaunis luonto, herkullinen ruoka, hyvä seura ja saunominen rannan Miilusaunassa 
saavat mielialan kohoamaan. Kattavaa kuvareportaasia on luvassa kun palaamme.

Ja muistinko jo mainita, että minun pikkuveli-vauvani tanssi eilen ja tänään wanhoissa 
ja tämän nimeltä mainitsematon isosisko parkui liikutuksen kyyneleitä
niin että katsomosta jälkeeni poistuvat varmaan liukastelivat kulkiessaan.

Jos mietitte, että mitä ihmeen Tirvaa täällä nyt fiilistellään niin kuvia ja
juttua löytyy useammankin postauksen verran arkistosta.

Virkistävää viikonloppua kaikille!

 

Mamma reenaa

On kuulkaas ollut taas aika haipakkaa, mutta ihan hyvä että välillä onkin.
M:n kummitäti käväisi epämuodollisella vierailulla.
Muodollisuuden asteesta kertonee se, että tarjolla oli haaleaa pinaattikeittoa kananmunilla, anteeksi H.

Perussiivoilin kotona, lajittelin pyykkiä, saimme verhot viimein olohuoneeseen ja tuunasin yhden takin.
Vauvauinti oli siirretty uintikisojen vuoksi sunnuntaille joten crossaamaan piti mennä aika lailla suoraan uinnista. Nappasimme vain äitini ja laukun kyytiin.

Pikaisia treenikuulumisia: Olen käynyt joka viikko 2-3 kertaa crossaamassa, painoa on lähtenyt liikunnan aktivoimisen jälkeen laskutavasta riippuen 3-4 kiloa ja olo on hieman kiinteämpi. Jaksaa jaksaa.

Kuvat on otettu heti crossingista kotiuduttuani, kun sain lisäpainoni takaisin.
Saa tykätä hikilänteistä.

Hikoilkaahan tekin vielä valitsemallanne tavalla viikon viimeisten tuntien kunniaksi!

 

Sisällä. Perillä?

Blogin kommentteihin tullut ajatus palautti mieleeni aiheen, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo tovi.
Nimittäin ulkoilusta. 

Iksu kommentoi taannoin maanantaimorkkis-postaukseen:
” Ja sitten tää ulkoilu. Jota vihaan. Toki siis haluan käydä ihmisten ilmoilla säännöllisesti ja tehdä juttuja poissa kotoa, mutta ulkoilu ulkoilun vuoksi, ei kiitos. Varsinkin jos on pilvistä ja sataa, ääh! ”

​Ulkoilu? Ai sellainen ulkoilu, jossa ei käydä partioretkellä, käytetä koiraa ulkona
tai siirrytä paikasta A paikkaan B. Ei me sellaista harrasteta mitenkään päivittäin. 
Tänäänkin ulkona oli niin jäätävä pakkanen, mittarin mukaan -27 astetta, ettei lasta tai aikuista eikä edes koiraa tehnyt todellakaan mieli viedä ulos.

Saisihan ulkoillessa liikuntaa ja raitista ilmaa, mutta kun ihan hirveän raivokohtauksen saavan vauvan pukeminen ei vain houkuta yhtään. Eikä itsensä toppaaminen tai rattaiden repiminen ulos varastosta. Tilanne on täysin toinen kun ilmat lämpenevät, puettavien vaatteiden määrä vähenee ja lapsi oppii liikkumaan.

Koen ettemme näin talvisaikaan ja vauvan tässä liikkumistilanteessa kumpikaan hyödy ulkoilusta, kun siitä tulee vain paha mieli. Vauva hermostuu ajoittain jo vartissa rattaissa oloon ja alkaa itkeä, muttei pysty kuitenkaan konttaamaan toppahaalarissaan lumikinoksessa ja päätyy vain itkemään naama nietoksessa. Teki niin tai näin, vauva hermostuu, äiti hermostuu, tulee ensin kylmä ja sitten hiki ja taas hiki. Usein lopulta itku, molemmille. Ajoittain mokoman operaation jaksaa käydä läpi ilman muuta syytä kuin ulkoilu ulkoilun vuoksi, mutta ei joka päivä.

Palaillaan sitten kun M:llä on niin paljon energiaa, että sitä on hyvä päästä purkamaan ulos. Sitten kun voi keinua, laskea mäkeä, kerätä kivä ja juosta nurmikolla, potkia palloa tai tutkia perhosia.

Anna-Leena Härkönen sen sanoi hyvin, vaikken tarkkaa sanamuotoa muistakaan:
”Tiedättekö mitä oikein tapahtuu lapselle, jos tämä ei pääse ulos päivään tai kahteen?”
”Ei niin mitään.”

Kerran L oli partiokisoissa ja ulkona puhkesi koko Etelä-Suomen kattava jäätävä räntäsade. Istuin raskausmaha pystyssä kotona viltin alla, hörpin kaakaota kermavaahdolla ja luin kynttilänvalossa. Ja nauroin vahingonilosta.
Tiedättekö Partioaitan vanhan logon, joka oli heidän kauppakasseissaan ja mainoksissaan. Sen missä luki: Partioaitta
Ulkona. Perillä.

Täytyihän siitä tehdä oma versio. 

Mikä teidän suhtautumisenne on ulkoiluun?
Täytyykö pienen vauvankin päästä joka päivä ulos?
Onko ulkoilu teille pakollinen paha vai iloinen asia?

 

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?

Voisin kirjoittaa siitä, miten isänsä kanssa seisomisharjoituksiaan jatkava vauva kaatui eilen
ja sai salamanmuotoisen naarmun otsaansa sillä aikaa kun olin hiihtämässä.
Ja että tämä voi mainiosti, vaikka näyttääkin hieman Harry Potterilta.

Tai siitä, miten nukahdin vahingossa eilen kahdeksalta ja valvoin vatsanväänteistä kärsivän vauvan kanssa pätkissä torkahdellen yhdestä kuuteen. Tai kenties vauvan jatkuvasti huonosti sujuvien yöunien aihuttamasta riitelystä, ihon huonosta kunnosta tai niskaan kaatuvista projekteista.

Mutta toisaalta voin kertoa myös, että ulkona on ihan sairaan kaunista, kirkas, kuulas,
paukkupakkaskeli, kuuraa ikkunoissa ja auringonläikkiä puiden latvoissa. 

Uusista harrastustuulista ja odottamattomista mahdollisuuksista laajentaa mieleisiä puuhiaan oma kodin seinien ulkopuolelle. Halusta kirjoittaa, ajatuksen kanssa ja pitkän kaavan mukaan, muokaten ja viilaten
– kunhan löytäisi sopivan hetken sille. Ehkä voisi tinkiä yöunista, heh.

Ystävistä, jotka pysyvät elämässäni mukana muuttuneesta elämäntilanteesta huolimatta. Saunasta ja silmien sulkemisesta hetkeksi kehon lämmitessä, uuden hiusvärin tuomasta ilosta
ja herkullisesta kotona tehdystä pizzasta.

Illan crossingista ja siitä että edellisellä tunnilla jopa hymyilytti hetken. Kehon jo hieman kiinteämmästä
ja voimakkaammasta tuntumasta ja siitä että paino jatkaa laskuaan. 

Valkoisista tulppaaneista, pehmeistä, hoidetuista jaloista, luottamuksesta siihen, etteivät lapsen univaikeudetkaan kestä loputtomiin. Mahdollisuudesta halata toista lähes milloin tahansa kesken päivän. Vauvan suurista moiskautuksista ja siitä, että tämä sanoo ajoittain ”äiti”.

Kevään ja partiotapahtumien sekä aikuisten kylpyläirtioton odotuksesta.
Yksivuotissynttäreiden suunnittelusta.

Tasapainon löytämisestä ja elämästä nauttimisesta.

 

Lomautuminen

Tänään olen järjestellyt paikkoja ja koonnut valokuva-albumia,
jossa on parhaat M:stä ottamamme kuvat tältä vuodelta.
Olen katsonut useita jaksoja Grand Designsia, joka on yksi harvoista TV-ohjelmista,
joita L suostuu katsomaan kanssani. Melko vähäistä huonoa omatuntoa potien,
olen syönyt vihreitä kuulia sekä nauttinut kalapainotteisesta ja viimein omasta (joulu)ruoastamme.

Huomasin hukanneeni pyöräilykypäräni jonnekin. Harmittaa hirveästi ja toivon että se löytyy jostain.
Sen lisäksi että kypärä oli hintava, se on pyöräilykypäräksi verrattain tyylikäs ja turvallisuudessaan tärkeä.
Kypärän hukkuminen huomattiin, kun olin lähdössä
lämpenemään ulos eli seitsemäntoista asteen pakkaseen polkeakseni crossingtunnille.

Tunti meni hyvin ja olin aika ylpeä itsestäni.
Selvisin tunnille yksin eli vailla treeni- ja matkaseuraa, polkupyöräillen sekä useista ilmoittautumiseen ja rakennukseen sisälle pääsemiseen liittyvistä ongelmista huolimatta. Hyvä minä.

Olen tapaillut englannin kieltä vanhempieni luona.
Yksi heidän monista vaihto-oppilaistaan on tullut veljensä kanssa tutustumaan Suomeen.
Olen nauranut monille hölmöille jutuille ja väärin tai kummallisesti sanotuille lauseille. 
Perjantaille on suunnitteilla kierros Helsingissä ja vähällä käytöllä ollut englantini
alkaa viimeistään silloin soljua toivottavasti hieman vaivattomammin.

Ihana loma, onko sinun pakko loppua?

 

Kumman valitset?

L:n sisko, joka on myös M:n kummitäti, kävi eilen meillä piipahtamasssa. Hän valitti nälkää ja kyseli, olisiko meillä mitään syötävää. Päätimme pyöräyttää pikaiset pikkupitsat, kun aineitakin oli.

Pitsoista puttuu vielä juusto ja oregano, muuten ne ovat valmiit. Lihaversiossa on ketsuppia, öljyä, pekonia ja meetwurstia. Kasvisversiossa on ketsuppia, öljyä, rucolaa, punaista paprikaa ja tomaattia.

Kumman söisit mieluummin? 
Tuo toinen on kyllä aika ällöttävä.
Terveisin pesco-vege.

Lähdemme L:n ja veljeni kanssa juhlistamaan veljeni taannoista syntymäpäivää.
Viemme tämän syömään ja katsomaan Hobittia jälkikäteis-syntymäpäivälahjana.

Äitini on luvannut hoitaa vauvaa sen aikaa. Tosin M:n pitäisi nukahtaa yöunilleen jo noin tunti lähtömme jälkeen. Jos M nukkuu hyvin, hänessä ei pitäisi olla kauheasti hoidettavaa.

Huikea kuvareportaasi reisusta seuraa myöhemmin.