Sayyonara sitten vaan!

Vauvan sänky jää  joksikin aikaa, kun me livistämme meren äärelle.

Auto starttaa kymmenen maissa kohti mökkiä. Ahdamme kaksioviseen pikkuautoon kolmen aikuisen ja heidän tavaroidensa, liinavaatteiden, pelien yms. lisäksi vielä vauvan turvakaukaloineen sekä ruokaa. Onneksi koira ja vaunut lähtivät jo edellisessä autolastillisessa.

Vielä pitäisi ruokkia kissat, kastella kukkia, pikapyörittää pesukoneet, sulkea vesihanat, pedata sänky, laittaa itsensä lähtökuntoon, käydä kaupassa… Huh huh!.

Pitemmittä puheitta siis rentouttavaa, turvallista ja lämmintä sekä niin vähillä hyttysillä varustettua juhannusta kuin mahdollista (ellet ole hyönteissyöjä)!

Itein

Olen käynyt vähän alle kouluikäisestä asti Keravan kuvataidekoululla kerran viikossa. Tosin Helsingissä asuessamme pidin parin vuoden tauon. Kuvataidekoululla käydään monipuolisesti läpi eri tekniikoita kuten piirrustusta, maalausta akvarelleilla, peiteväreillä ja öljyväreillä, korutöitä, animaatiota, grafiikan eri variaatioita ja keramiikkaa. Näistä koen olevani kaikista heikoimmillani juuri keramiikassa, joten ihmettelen, että sain kerrankin aikaan jotain, mitä edes kehtaan pitää esillä. Tässä on yksi savityöni, josta tavallaan pidän sen rouheudesta huolimatta.

Säilytän siinä yleensä Kalevala Korun Vanamo-sarjan korujani. Pidän itse hopeakoruista jopa enemmän, kun ne ovat hieman tummuneet, joten annan niiden päästä kosketuksiin huoneilman kanssa. Olen saanut Vanamo-korvakorut rippi-, rannekorun ylioppilas- ja kaulakorun syntymäpäivälahjaksi.

Vauvan kanssa mökillä vol. 1

Tyypillinen mökkeilypäivä sujui jotensakin seuraavasti:

5.30-6.00

Ipana herätti meidät meuhkaamisellaan viimeistään kuudelta.

8.00

Aamuvirkut vanhempani nykäisivät ylipirteän ja hyvin syöneen vauvan mukaansa vaunuajelulle ja jättivät unen rippeistä kaksin käsin kiinni pitävät tuoreet vanhemmat nauttimaan harvinaisesta herkusta… eli unesta/horrostilasta yhdeksään tai kymmeneen asti. Veivät jopa koiran mukanaan! No olimme periaatteessa vastuussa yhdestä melkein yläasteikäisestä ja lisäksi lukiolaisesta, mutta toinen luki ja toinen nukkui, joten…

10.00

Syötiin tuoretta kaurapuuroa ja muuta evästä, jonka jälkeen ohjelmassa oli itsensä kuntoon laittamista, kävelyllä käyntiä, tennistä, yleissiivoilua, lautapelejä ja lehtien lueskelua vaihtelevassa määrin, järjestyksessä ja kokoonpanolla. (Keskiviikkona oli huonoin sää ja silloin lähdin vanhempieni kanssa ”shoppailemaan” ja täydentämään ruokavarastoja Kouvolan Prismakeskuksessa.)

13.00

Juotiin iltapäiväkahvit. Jatkettiin aamupäivän puuhia, lepäiltiin tms.

Useammat hyvät päiväunetkin tuli reissussa nukuttua, joten huomattavasti lähtötilannetta pirteämpänä palattiin molemmat kotiin.

16.00

Syötiin L:n laittamaa ruokaa, jonka tekoprosessin jäljet siivosin. Sitten vanhempani ja veljeni saunoivat, puuhattiin taas jotain yhdessä. Sekä L että minä ehdimme puuhata vaikka mitä yhdessä ja erikseen perheenjäsenieni kanssa: Mukavinta reissussa olikin, ekstraunen lisäksi, kiireetön yhdessäolo.

20.00

Syötiin iltapala, nukutettiin ipana yhdeksän jälkeen

22.00

Lähdimme L:n kanssa yösaunaan rannalle, luonnollisesti hälytysvalmiudessa katastrofien varalta, joita ei kuitenkaan tullut vaan vauva nukkui joka kerta kiltisti, kunnes tulimme takaisin. Oli mukavaa saada viettää tunti pari aikaa ihan kahden kesken ja rentoutua päivän päätteeksi Miilusaunan lähes sata-asteisissa löylyissä ja pulahtaa viileään jokeen, joka höyrysi kesäillassa…

3.00/4.00

Yösyöttö 

Kaikkien kuvien © L

 

 

 

 

Punainen talo, jossa majoituimme tällä kertaa sekä rantasauna ja puuvaja.