Suunta kohti lämpöä…

Varasimme sitten syyslomaksi matkan Espanjaan. Kyseessä ei tosiaan ollut mitenkään pitkään suunniteltu seikkailu vaan varsin nopeasti tehty päätös lähteä vanhempieni ja veljieni seuraksi isäni merkkipäivämatkalle.

Lennämme yötä vasten Arlandan kautta Malagaan ja ajelemme lentokentältä joko vuokra-autolla tai taksin kyydissä Marabellan ja Fuengirolan välissä sijaitsevaan majapaikkaamme.

Hotelli on varattu RCI:n kautta ja lennämme molempiin suuntiin Norwegianilla. En ole ehtinyt selvitellä vielä perillä kohteessa oleiluun liittyviä seikkoja paljonkaan. Lähiseudun ravintolatarjontaan ja mahdollisiin nähtävyyksiin sekä aktiviteetteihin tutustumista en ole edes aloittanut.

Sen verran tiedän, että hotellin alueelta pitäisi löytyä sisäuima-allas sekä allasalue, jonka altaat ovat kesän kuuminta aikaa lukuun ottamatta lämmitettyjä. Bloggaamisen kannalta olennainen asia on palvelulistauksessa lupailtu ilmainen Wi-Fi. Vapaahetken sattuessa houkuttelevilta kuulostavat myös kampaamo ja kauneushoitola.

Aikuisten ja lasten viihtymisen kannalta on hyvä että hotellin alueella on leikkipuisto, lapsiparkki, kuntoilumahdollisuuksia ja saunat. Squashia ja biljardiakin pääsisi pelailemaan ja tenniksen pelaamiseenkin löytyy paikka ihan naapurista. Minulle tenniskentän läheisyys ei ole oleellinen seikka, mutta useammalle matkaseuralaiselleni kylläkin.

Hotellilla on oma baarinsa ja ravintolansa. Ajattelin että selvitämme paikan päällä, millaista ruokaa ravintola tarjoaa ja jos ruoka on hyvää, kyselemme, saisiko hotellilta jonkinlaisia kohtuuhintaisia ateriapaketteja, ettei lapsen kanssa tarvitsisi etsiä ruokapaikkaa ainakaan useaan otteeseen joka päivä.

Tarkempia matkasuunnitelmia naputtelen bloginkin puolelle, kunhan ehdin jossain välissä uppoutua rauhassa etsiskelemään tietoa ja kuvia alueesta. Seuraavat viikot kulunevat uudenlaisen arjen opettelussa sen verran tiivisti, että matka-ajatukset jäävät varmaankin taka-alalle.

Voisin kuvitella, että loma tulee lokakuun puolen välin tienoilla ihan tarpeeseen ja että olen kypsä karistamaan opiskelu- ja harrastuskuviot viikoksi taakseni.

 

Oi Nosh, Nosh, minkä teit!

Enpä ole vielä ehtinyt paljoa hihkua ja hehkuttaa lastenvaateuutuuksista alkavan syksyn osalta, mutta näistä on pakko. Mäyräkoiran omistajana Nosh Organicsin ”Pretty Puppy”-kuosi iski suoraan hermokeskukseen.

Tiedättekö sellaisen ”Pakko saada!” ja sitä seuraavan ”Voi kumpa ne ei maksaisi liikaa.” ajatusketjun. Itselläni haluamiskohtaus johti lompakon kanssa neuvottelemisen jälkeen varsin maltillisesti vain toffeenvärisen leikkihaalarin tilaamiseen koossa 98/104.

Tuo toffeen sävy ja sahrami olivat ehdottomia suosikkejani, mutta jos tuollaiset retrohtavat sävyt eivät iske, kokosin näytille samalla (ihanalla) kuosilla varustettuja vaatteita muutamassa muussakin värissä ja mallissa.

Olin taannoin Noshin kotikutsuilla ja kuulin silloin hieman enemmän yrityksestä: Tuolloin minulle selvisi että merkin vaatteet suunnitellaan Suomessa, tuotteissa käytetään vain sertifioitua luomupuuvillaa ja ne valmistetaan Portugalissa.

Noshin toiminnassa pyritään panostamaan ekologisuuteen muun muassa luonnonmukaisien materiaalien, kankaiden laadun ja vaatemallien suunnittelun kautta. Yhdisteltävyyden, kestävyyden ja lapsen mukana kasvavien mallien kautta tavoitellaan tuotteille mahdollisimman pitkää käyttöikää.

Mitäs pidätte?

 

Syksyn sateita ja päiväkotitarvikkeita

Yhteistyössä Tohvelisankari

Kävelimme aamulla päiväkodin pihalle kuoripukuun ja -haalariin, kumisaappaisiin ja sadehattuun sonnustautuneina huomataksemme, että pienten ryhmän henkilökunta oli ottanut rajujen sateiden varoituksesta vaarin ja jäänyt lasten kanssa sisäpuuhiin.

Kurkistimme varovasti sisään ovensuusta ja saimme luvan tulla sisätiloihin muun ryhmän seuraksi. Vietimme aamupäivän, lounasaikaan asti, tutkien leluja ja tutustuen pikkuhiljaa lapsen päiväkotikavereihin.

Molempiin suuntiin kävellessämme lapsi oli silminnähden innostunut tajuttuaan viimein, että kuorihaalari päällä ja kumisaappaat jalassa voi juosta vauhdilla, vedet roiskuen syvempiinkin lätäköihin.

Sadevaatteiden lisäksi tositoimiin pääsi myös Tohvelisankarilta saatu Skip Hopin kerhoreppu. Valitsimme miehen kanssa yhteiset suosikkimme monien eläinreppujen joukosta ja sain tehdä lopullisen päätöksen.

Kerhotossut valitsin sen sijaan täysin mielivaltaisesti. Muahahahaa. Koetin valita kerhotossut, jotka sopisivat sekä tytöllä että pojalle ja olisivat väreiltään yhteensopivat mahdollisimman monien Kuutin vaatteiden kanssa.

Täytin repun lähtiessämme muutamalla vaihtovaatekerralla, vaipoilla ja vesipullolla kokeillakseni, kuinka paljon tavaraa siihen mahtuu ja kuinka täytenä lapsi jaksaisi sen kantaa.

Lyhyen retken tavarat vaikuttaisivat mahtuvan reppuun mukavasti – tosin eväille varattua lämpöeristettyä taskua emme ole vielä tarvinneet, mutta kyllä sinne pienet eväät saisi sujautettua. Täytyy sanoa että mielestäni harvassa laukussa on tarpeeksi tilaa, mutta itsehän suosin aivan järkyttävän kokoisia kapsäkkejä. Lapsen oman kerhorepun on tuskin tarkoituksenmukaista syödä sisäänsä 65 litran rinkan sisältöä…

Onnistuin kotimatkalla osumaan repulla parkkipaikalla olevaan autoon ja sain siihen aikaiseksi autorasvatahran. Ehdin jo harmistua uutuuttaan kiiltävän repun sotkeutumista, mutta onneksi repussa on muovimainen pinta ja sain rasvan jynssättyä pois repusta märällä rätillä ja suihkauksella tahranpoistoainetta.

Kun kaivoin laukun ulos postipaketista, repun purkaminen ja pakkaaminen herättivät heti suurta innostusta, mutta sen selässä pitämistä vierastetaan vielä vähän. Useamman treenikerran jälkeen reppua kannetaan jo melko tyytyväisenä eikä siirrellä vain toisesta olkahihnasta perässä raahaten.

Näin vanhemman näkökulmasta sanoisin repun positiivisina puolina erillisen taskun juomapullolle. Siitä pullo on helppo ottaa eikä se valu ainakaan repun sisuksiin, jos jonkin sortin vuoto sattuisi tapahtumaan. Lisäksi isot ja tukevat vetoketjujen vedinosat vaikuttavat sellaisilta, että niiden avulla pienempikin lapsi saa repun auki. Ainakin (puolitoistavuotias saa.) Ja onhan se söpöä, että pingviinirepussa vetimet ovat kalan muotoiset ja esimerkiksi apinarepussa banaanin muotoiset.

Topattujen olkahihnojen säätövara on iso. Repun saa aikuisen selkäänkin sopivaksi, jos ja kun lapsi väsähtää jollain reissulla repun kantamiseen. Toisaalta hihnat saa säädettyä tarpeeksi lyhyiksi meidän vaatekokoa 86 käyttävän rääpäleenkin käyttöön. (Neljännessä kuvassa näkyvät hihnat, toinen säädettynä kireimmilleen ja toinen pisimpään mahdolliseen asentoon.)

Samassa paketissa saapuneet kerhotossut ovat EU-kokoa 23-24;
Arvelin jo ne tilatessani tossujen olevan hieman reilut, käyttäähän Kuutti normaalisti koon 22-23 kenkiä. Halusin kuitenkin mieluummin tossut pienellä kasvunvaralla kuin valmiiksi liian pieninä.

Kyllä tossut jalassa pystyy jo touhuamaan, vaikka kärjessä olisikin vähän väljää. Ne muuten tuoksuvat ihanalle, uudelle, mutta pehmeälle nahalle. Tossujen pohja on mokkaa ja nilkan kohdalla on joustava kuminauhakohta, joka pitää tossun jalassa. Kuutti ei saanut kiskottua tossuja itse pois, mutta toisaalta tämän ikäisillä se voi olla hyväkin ominaisuus.

Täytyy sanoa että olen tosi tyytyväinen pojan uusiin päiväkotikamppeisiin. Kuten muutkin kauniit (ja uudet) asiat, nekin lohduttavat osaltaan vähän elämäntilanteen muutoksessa. Tohvelisankarin tossut ja kerhoreppu olivat olleet ostoslistalla jo keväästä asti, joten asia hoitui mitä parhaimmin.

Jos joku muukin on hankkimassa tossuja syksyn touhuihin, kaikki sisätossut ovat elokuun ajan tarjouksessa Tohvelisankarissa. Keräsin ylle joitain omia tohvelisuosikkejani, joista mäyräkoira- ja robottitossut kävivät kovaa kisaa mehiläistossujen kanssa.

Välikausivaatevinkki

Onko teillä jo syksyn ulkoiluvaatteet hankittuna?

Jos ei, kannattaa käydä kurkkaamassa Reiman alennusmyynnit. Verkkokaupassa ale jatkuu kuun loppuun, mutta uskoisin ainakin ulkovaatteiden kokojen hupenevan melko nopeasti.

Monissa alennetuissa tuotteissa kuosi ei ollut minun makuuni sopiva ja väritkin olivat liian sininen-pinkki-akselia. Useita omaan silmään kivalta näyttäviäkin vaatteita kuitenkin löytyi.

Hankin taaperolle jokin aika sitten, syksyn tarhatouhuihin, Huuto.netistä käytetyn haalarin. Nähtävästi uudenkin olisi saanut samaan hintaan alennusmyynneistä. Pitää muistaa tämä ensi kerralla. Noh, voin sentään olla tytyyväinen siitä, että kierrätän lastenvaatteita.

Lähdemme viikonlopuksi mökkeilemään Kouvolan seutuville, mutta koetan päivitellä normaaliin tahtiin juttuja tänne, ellei netti tee ihan täysin lakkoa.

PS. Se taidearvonta!

 

 

Siis näitähän ei varmasti Suomesta saisi!

Eli mitä sellaista ostin Tukholmasta tuomisiksi, mitä olisin voinut ostaa Helsingistäkin.*

Mukaan tarttuivat Lindexistä Littlephantin kahdet housut, alennusrekistä ”farkut” sekä itselleni yhdet oikeankokoiset ”jälkeen imetyksen”-rintaliivit.

Polarn O. Pyretin alennusmyynneissä kiertelin pitkän aikaa hypistelemässä alekoreja ja ihastelemassa uusia kuoseja. Löysin Kuutin kaverille syntymäpäivälahjaksi puseron, josta arvelin hänen äitinsä pitävän. (Pikkulasten vaatteissa se lienee tärkeintä, eikö?)

Puseron löydyttyä jo Porvoon reissulla aloitettu operaatio syntymäpäivälahja oli saatettu päätökseen. Kulutin lahjan miettimiseen ehkä liikaakin aivosoluja, mutta sallittakoon se, sillä kyseessä oli Kuutin ensimmäinen vierailu lastenkutsuilla.

Ajattelin ensin ostaa Kuutille vain alekorista tonkimani – erittäin kirjaimellisesti, jäätelösukat ja katsella, ensi talvea silmällä pitäen, puoleen hintaan myynnissä olleita ulkovaatteita.

Järkytyin ulkovaatteiden alennettujakin hintoja niin kovasti että palasin sisävaatteiden pariin ja kahmaisin toisen muffinssipaidan – omalle lapselleni, odottamaan tämän kasvamista.) Löysin uusintakierroksella myös puseron kanssa yhteensopivan pipon, mutta harmikseni niitä ei saanut Kuutin kaverille sopivassa koossa.

Kuvissa esiintyy lastenvaatteiden lisäksi Marimekon Kompotti-keittiöalunen. Se tulee varmasti vilahtelemaan kotikuvissa jatkossakin ja hankimme sen pitkällisen harkinnan jälkeen laivalta.

Lastenvaatteiden lisäksi täydensin laivalta kemikaalivarastojani: Tarvitsin uuden shampoon ja luotto-huulirasvan loppuun kulutettujen edeltäjiensä tilalle. Edellistä, rikki mennyttä perushametta korvaamaan nappasin Monkista mukaan hameen (joka näkyy huomisissa asukuvissa) ja sorruin ostamaan sen lisäksi pantterin muotoisen rintakorun.

Kohtuullisen maltillinen ostoskierros kuitenkin, hyvä minä.

*(Tosin väite ei ole täysin paikkansapitävä, sillä esimerkiksi Littlephantin housuja ei viime viikkoisella Helsingin reissulla saanut vielä keskustan Lindexeistä.)

Kesä = keltaisen himo

Keltainen, keltainen, keltainen. Sama juttu joka vuosi. Kun puihin puhkeavat lehdet ja aurinko alkaa paistaa, minuun iskee tuntemattomana pysyttelevästä syystä ihan hirveä hinku saada kaikenlaista keltaista tavaraa.

Täydellisiltä heräteostoksilta onnistun yleensä välttymään, mutta tarpeeseen tulevat ostokset valikoituvat värinsä puolesta keltaisina. Kahden tai useamman tuotteen välinen valintakin saattaa ratketa sillä perusteella, saako niitä keltaisina.

Kokosin esille vähän keltaisia ihastuksiani.
Melko varmasti kotiutan näistä jossain vaiheessa ainakin nuo Bisgaardin kumisaappaat, (joiden hinnasta saa muuten 26.5 asti -25% pois) sekä lasten sakset.

Bisgaardin kumisaappaat: Minimint / Littlephantin Day bag: Lekmer /
Naisten neulepusero, vyö ja lasten jeggingsit: Elloksen Outlet /
Lasten salkku: Finnish design shop / Vitriini-rasia ja Fiskarsin sakset: Iittalan verkkokauppa

 

Lastenhuonetta, lastenhuonetta!

Räpsin tänään ison kasan kuvia lastenhuoneesta. Melkein niksautin selkäni kuvatessani kaiken maailman mobileja ja leluja selällään lattialla maaten ja yläsängystä roikkuen. Ammattimainen lisävaloni eli kirkasvalolamppu huvitti kanssaeläjääni.

Kun kirjoitin tämän postauksen loppuosaa, kello on kiepahtanut yli puolenyön, mutta talkoohommien ja pakollisen Game of Thornesin katsomisen jälkeen blogihommat kutsuivat. Koska väänsin juuri viime kuussa, hiki hatussa, edelleen ihan ajankohtaisen ”valitse oma lastenhuonetyylisi”-postauksen, ajattelin julkaista sen uuden blogin puolellakin. (Ehkä se piristää kaikessa värikkyydessään kuvahässäkän ryydyttämää bloggaajaa?)

Käykää muuten kurkkaamassa aiemmat lastenhuoneaiheiset postaukset.
Juttuja löytyy ainakin lastenhuoneesta yleensä, lastenhuoneen tauluista ja leikkimatosta.
(Kuten aikaisemmassa postauksessa totesin, linkit vievät vanhan blogin puolelle, jotta kuvatkin näkyisivät.)

Illalla on luvassa upouusia lastenhuonekuvia.
(Ennenäkemätöntä tavaraa myös vanhan blogin lukijoille.)

Lastenhuoneiden, kuten myös oman lastenhuoneemme, sisustamisessa arvostan pitkän aikavälin ajattelua. Tällä tarkoitan sitä, että huonetta kalustettaessa mietittäisiin, voiko huonetta käyttää vauvan lisäksi myös kolmevuotias, koulunsa aloittava tai teini-ikäinen?

Isot hankinnat kuten säilytysjärjestelmät, työpiste ja sänky on pyritty meilläkin tekemään niin, että niiden käyttöikä olisi minimissään 10-18 vuotta.

Kuvan kaapisto, hyllyt, sänky ja työpöytä Ikeasta, tuoli Finnish Design Shopista.
(Sänky 159€ + patjat n. 200€, Kaapisto yhteensä 410€ (3 osaa), työpöytä 300€, tuoli 100€, seinähyllykokonaisuus 66€ / Yhteensä 1235€ jaettuna 18 käyttövuodelle n. 70€/vuosi)

Lapsellisuutta ja väriä huoneeseen voi tuoda leluilla, joista kauneimmat toimivat myös koriste-esineinä, tapetoidulla seinällä (omien hermojen säästämiseksi suosittelen tapetoimaan maksimissaan yhden seinän), liitutaulumaalilla, sisustustarroilla, valosarjoilla ja tyynyillä.

Tässä olisi muutamia mielestäni kivoja lastenhuoneen sisustusteemaideoita teemaan sopivine tuotteineen. Olkaapa hyvä:

Karkuteillä kangas ja salkut: Marimekko / Palaset-säästönorsut & Muuton valaisin: FDS Norsutyyny: Svenskt Tenn / Koukut: Ellos / Pussilakanasetti: Finlayson

Automatto: RK Design / Dinosaurus on glitterkoristeltu muovilelu: Kuva Pinterest /
Tapetti (Ferm Living): Ellos / iPhone-purulelu: Etsy /
Ferm Livingin robottityynyt ja rakennussetti: Finnish Design Shop

Rosendahlin apina: Finnish Design Shop / Pussilakanasetti ja valosarja: Ikea /
Ferm Livingin tapetti: Ellos / Seinätarra: Littlephant-verkkokaupasta /
Elmeri-vetonorsu: Ombrellino / Pelle-tornilelu: Brio

Kattovalaisin, jakkara ja FL:n kuumailmapallotapetti: Ellos / Formula-auto: Brio
Karttajuliste / All Posters / Mobile: FDS / Valaistu karttapallo: Alnilam

Puunväriset palikat ja mäyräkoira: Brio / FL-tapetti ja räsyrahi: Ellos /
Littlephant-juliste: Ombrellino / Helsinki Made of Wood-palikat: Finnish Design Shop

Mitäs piditte lastenhuoneinspiraatiokollaaseista?
(Huh, voiko tuo enää olla yhdyssana.)

Millaisella ”filosofialla” sisustatte/sisustaisitte lastenhuoneita?

 

 

Ihan oikeasti 33+10!

Kuten uhkasin lupasin, kävin tänään paitalaatikon kimppuun
ja dokumentoin loputkin koon 86 vaatteet.

Pääsin pitkällisen lasku-urakan jälkeen siihen hämmentävään ja hieman huolestuttavaan tulokseen, että pojalla on tässä yhdessä vaatekoossa (!) kolmekymmentäkolme pitkähihaista paitaa, (joista neljä on neuleita) sekä kymmenen lyhythihaista paitaa. Nyt ihan oikeasti!

Tiedetäänpä ainakin, millä vuoraamme asuntomme seinät – ja lapsen,
jos ydintalvi sattuu iskemään!

Lastenvaatefriikkinä tunnustan ostaneeni osan näistä vaatteista vuonna 2010,
eli viitisen vuotta ennen kuin minun oli (alkuperäisen suunnitelman mukaisesti) tarkoitus saada lapsia.

Mutta toisaalta ei ole pelkoa, että joutuisi ostamaan omasta mielestään rumia vaatteita kalliilla, herätessään uusien, isompien vaatteiden tarpeeseen liian myöhään.

Näistä sekä edellisen postauksen kuvista saa kohtuullisen hyvän kuvan siitä,
millaisista lastenvaatteista pidän.

Vaatteista suurin osa on verkkokaupoista, lähinnä H&M:ltä ja Ellokselta. Myymälästä ostetut vaatteet ovat pääpiirteissään Lindexiltä. Loput on hankittu kirpputoreilta, enimmäkseen Keravan Fidalta

Löytyikö suosikkeja, inhokkeja tai tutun näköisiä vaatekappaleita?

Millaisista lastenvaatteista pidätte?

Suositteko lastenvaatteissa jotain tiettyä tyylisuuntaa
vai kelpaavatko kaikki ehjät ja likipitöen puhtaat vaatteet?

 

 

Välikausivaatteista

Klassistakin klassisempi äitiysblogiaihe on täten avattu: Raportoin lyhyehkösti M:n välikausivaatearsenaalista. Koska M:n pituuskasvu tekee säännöllisin väliajoin loikkauksia (suoraviivaisesti etenemisen sijaan), mutta etenee silti omalla käyrällään, en edes yrittänyt taktikoida ja hankkia välikausihaalaria, joka sopisi tänä keväänä, mutta menisi päälle vielä ensi syksynä

En halunnut haalarin olevan mitenkään järjettömän suuri, sillä kävelyä ja kiipeilyä epätasaisilla ulkoilualustoilla harjoitteleva lapsi ei nähdäkseni kaipaa jalan alle jääviä lahkeita tai käsien päälle valuvia hihoja riesakseen. Hankin siis haalarin joka sopii kevään ajan juuri eikä melkein: Mietitään tarpeen mukaan toista haalaria sitten syksylle. (Vanhan voi aina halutessaan myydä tai vaihtaa pois Lilyn vaihtoryhmässä.)

Hintaa säpäkänvihreälle Minymon välikausihaalarille tuli hieman reilu kolmekymmentä euroa, kiitos Huuto.netin väijymisen. Haalari oli ollut edellisellä käyttäjällään yhden kevään ja kesän, mutta tuli meille lähes uudenveroisena. Jopa lahkeiden lenksut olivat hyvässä kunnossa.

Tämän kapean mallisen koon 74 haalarin pitäisi sopia vielä koossa 80. (Ainakin 79 cm pitkällä lapsella se on mainion kokoinen.) Toisin kuin monet muut sovittamamme haalarit, tämä on takana olevan kuminauhakiristyksen ansioista hyvin istuvan näköinen myös hoikemmalla lapsella eikä se ”pussita”.

Haalarissa on ohut nylonvuori, yksi vetoketju ylhäältä alas asti, neppareilla irroitettava huppu,
vetoketjulliset sivutaskut sekä heijastintereet vetoketjun reunoilla ja hupun ympärillä.
Lahkeissa on vaihdettavat kuminauhalenksut. 

Vesipilariarvo on 4000 mm, saumat on teipattu ja haalarissa on vedenpitävä vetoketju. Mitä haalarin vedenpitävyyteen tulee, 4000 millin pitäisi asiantuntijoiden mukaan riittää jo istumiseen sateella. Tihkusateessa kävelyn ja kuraiseen maahan pyllähtelyn haalari on ainakin kestänyt kastumatta. Kuralätäkössä makaamista haalari tuskin kestäisi. Täytyy tehdä testi joskus!

Ja sitten asusteisiin. 
Kenkiä on vaikka muille jakaa. On kankaisia tennareita ja nahkaisia tennareita.
On kumisaappaat ja matalammat tennarit. Jos kangaskengät kastuvat, vaihtokenkiä siis löytyy
ja kovimpaan sateeseen sekä rymyhommiin laitetaan kumisaappaat.

Kaulurin, pipon ja kahdet mustat sormikkaat nappasin Lindexiltä, pipon ja kaulurin alerekistä ja hanskat normaalihintaisena. Ota kaksi, maksa yksi, koskee kaikkia loppuja aletuotteita-tarjouksen ansiosta pipo ja kauluri maksoivat muutaman euron, kahdesta sormikasparista taisin pulittaa neljä euroa. 
Lämpimimmillä keleillä usein hikisin käsin sisälle tuleva lapsemme selvinnee hanskoitta. Omenanvihreä, ohut, trikooneuleesta valmistettu Villervallan solmupipo odottaa korissa lämpimämpiä säitä.

_____________________________________

Eilen köpöttelimme MLL:n perhekerhon vappujuhliin noin 600 m matkan jalan. Rattaat olivat mukana, mutta niitä ei tarvittu. M oli erittäin innostunut kävelemisestä eikä yrittänyt paljonkaan poiketa reitiltä.

Hoitolaukussamme oli vappunaamareita ja värineuroottisen äidin omista juhlistaan kaappinpohjalle hylkäämiä (inhokkivärisiä) sinisiä ilmapalloja, jotka pääsivät onnellisesti käyttöön vappujuhliin. Kerhon avainhenkilö
oli paistanut munkkeja ja lapsilla oli hauskaa ilmapallo- ja serpentiinileikeissä. 

Illalla kävin pitkästä aikaa verenluovutuksessa (jee!). (Olin hieman huolissani hemoglobiinini tilasta raskauden ja vuoden kestäneen imetyksen jäjiltä, mutta se huiteli 150 lähimaastossa, joten huoli taisi olla aiheeton.) Kotiuduttuani söimme kotipurilaisia ja sekä minulla että miehellä kävi mieluisia vieraita. 
Perjantai oli siis erittäin onnistunut, saa nähdä mitä loppu viikonloppu tuo tullessaan.

Omatkin ulkoiluvarusteeni pääsevät jälleen testiin:
Lähden nimittäin yhdeksi yöksi partion kevätretkelle ”partiolasteni” kanssa. (M on isänsä ja appivanhempien hoivissa noin vuorokauden.) Sunnuntaina kotiin palaa todennäköisesti savulle tuoksuva ja väsynyt äiti. On kuitenkin ihanaa lähteä keskelle kevääseen heräävää metsää!


Lopuksi ulkovaatesanastoa:

Gore-Tex:
Mikrohuokoinen suojakalvo. Veden- ja tuulenpitävä, hengittävä materiaali.

Hankauksenkestävyys:
Kertoo Martindale-arvolla, kuinka kovaa kulutusta vaate kestää. Mitä suurempi arvo, sen parempi hankauksenkestävyys. Hankauksenkesto ulkovaatteissa on yleensä välillä 20 000–100 000 kierrosta.

Hengittävyys:
Kertoo, kuinka hyvin vaatteen kangas hengittää. Hengittävyysarvo ilmaistaan luvulla g/m2/24h,
eli kuinka monta grammaa kosteutta kangas läpäisee neliömetrin alalla vuorokaudessa.

Teipatut saumat:
Estävät saumakohdista kosteuden pääsyn vaatteeseen.

Suprafill:
”Kuravaatemainen” kosteussuojakangas, jota käytetään haalareiden alaosassa.

Vesipilariarvo:
Kertoo vaatteen vedenpitävyyden eli sen, kuinka suurta vedenpainetta se kestää; Mitä suurempi arvo, sen parempi vedenpitävyys. Jos vesipilariarvo on 3000 mm, se voidaan luokitella vedenpitäväksi ja sen alle olevat luokitellaan vettähylkiviksi. (Vedenpitävien vaatteiden vesipilariavo on yleensä välillä 3000-10 000 mm.)

 

Ja niin mä häviän

Huomaan ajatuksieni harhailevan koko ajan enenevissä määrin koulu- ja työelämään.
Kaipaan edelleen palautteen saamista, selvästi rajattuja tehtäviä,
mahdollisuuksia saada onnistumisen kokemuksia ja haastaa itseni.

Toisaalta tällä hetkellä en kyllä olisi kovinkaan vahvoilla työelämässä,
vaikka koulumaailmassa luovimisesta selviäisinkin.

Lähdetään tosiasioista: En tule koskaan saamaan yhtään työpaikkaa ulkonäköni avulla.
Pullukat, erikoisesti pukeutuvat naiset ovat kovaa valuuttaa vain fiktiivisinä agenttinörtteinä.

Olen salaujo. Pidän silti puhumisesta ja kontaktin ottamisesta oma-aloitteisesti.
Monissa työ- ja opiskelupaikossani sanavalmiuttani ja sosiaalisuuttani on kehuttu kovasti. 
Harmi vaan että kuluneena vuonna ulosantini ei ole ollut erityisen valovoimaista.
Ensimmäisenä kuukautena vauvan syntymän jälkeen itkin varmaan kerran puolessa tunnissa
eikä puhumisesta meinannut tulla mitään kaikelta siltä itkemiseltä.
Sen jälkeen olen nukkunut kuusi tuntia (tai enemmän) yhtäjaksoisesti ehkä kymmenen kertaa.
Oikein heikon yön tai öiden jälkeen ajatus takkuaa, puhe pätkii tai puuroutuu, sanat hukkuvat tai vaihtuvat toisiin. 

On välillä todella piinallista, kun jokin itselle luonteva ja tärkeä taito,
ilmaisun väline tai persoonan osa on poissa pelistä
.

Kuten muisti.
Muistan ulkoa kokonaisia keskusteluita, otteita kirjoista, tavaroiden paikat asunnossa, jossa olen käynyt muutaman kerran, lankapuhelinnumeroita, joita en ole käyttänyt ala-asteen jälkeen. Muistan millä lukion englannin kurssilla sanastoon kuului sana fertilizer ja mikä kappale oli kyseessä. Jatkuvassa univelassakin pääni toimii melko hyvin, mutta sitten on päiviä, joina perusarjenkaan pyörittäminen ei suju.

Niin kuin tänään. Minun piti viedä postiin kirjakerhon kirja, joka minun piti palauttaa, koska olin unohtanut peruuttaa sen (niin se muisti). Samalla aioin hakea yhden paketin. Alapihalla huomasin unohtaneeni laittaa vauvalle aurinkolasit. Onneksi tämä nukahti heti, joten selvisin kuomun vetämisellä alas ja harsovirityksellä.
Kun pääsin kilometrin päähän kotoa, huomasin kirjan unohtuneen, mutta ainahan voisin edes hakea paketin…

Postissa huomasin ajokorttini jääneen miehen lompakkoon tämän haettua reseptilääkkeeni viime viikolla.
Eli enpä saanut pakettiakaan. Otti päähän. Tarkistin kännykältä rahatilanteeni ja totesin henkilökohtaista käyttövaraa olevan laskujen jälkeen 3 euroa loppu kuuksi. 

Päätin ostaa munkin kotimatkaevääksi. Visa Electron ei toiminut kahvilassa minulla tai viereisellä laitteella samaan aikaan maksamassa olleella asiakkaalla. Sain ilmaisen munkin. Koin oikeuden toteutuneen sillä edellisen kerran ko. kahvilassa asiodessani maksoin neljästä munkista, mutta myyjä pakkasi vain kolme munkkia. Sama myyjä oli kassalla nytkin ja höpisi puhelimeensa viikonloppunsa tapahtumista. 

Ko. myyjä on ”palvellut” minua kolme kertaa ja puhunut  joka kerta koko oleskeluni ajan puhelimessa: Ensimmäisellä kerralla sain ensin väärän tuotteen, toisella kerralla liian vähän tuotteita
ja nyt kun maksulaite ei toiminut, toinen myyjä, joka oli muissa liikkeen töissä joutui tulemaan selvittämään tilannetta. Puheluahan ei voinut keskeyttää. (Terveisiä vain Keravan Uudenmaan herkun keskustan myymälään.)

Tämä viimeisin käänne hieman lohdutti. Jos tuollaisetkin alansa huiput saavat töitä,
ehkä minäkin saisin jotain pullanmyyntityötä jopa puhe- ja muistirajoitteisena.

Onni onnettomuudessa lienee kuitenkin se, että palaan syksyllä koulun penkille vielä kahdeksi vuodeksi.
Kun viimein haen oman alani töitä, saan toivottavasti nukkuakin joskus.
Ja ehkä osaan puhua ja muistan asioita taas normaalisti.

Toisaalta se tarjoilija oli todella kaunis ja …laiha.