Jouluisempi olohuone

Joulu on tullut yhä enenevissä määrin olohuoneeseen.
Keltainen tehosteväri on vaihtunut punaiseen.

Aiempina vuosina olen silittänyt tuota joulumattoa tuntikausia. 
Tänä vuonna päätin, etten jaksa, sillä matto tulee kuitenkin olemaan pian pesukonessa.
Karvalta, kuolalta, pulautuksilta ja banaanisotkuilta ei tässä asunnossa säästy yksinään tekstiili.

Kynttilöitä poltetaan runsain mitoin. Takkaa koristavat valkoiset isot kynttilät ja punaiset lähes loppuunpalaneet (kerrankin pääsee käyttämään tuota sanaa konkreettisessa yhteydessään) nysät löytyivät joulukoristelaatikosta. Adventtikynttiläsetti oli heräteostos Ikeasta.
Joka ikkunalla kaksi kynttilää” …tai oikeastaan enemmän, poikkeuksetta.

Kuten kuvista huomaa, joulukuusen koristelu oli vielä eilen alkutekijöissään. Kuusta ei oltu edes avattu kunnolla ja valosarja lojui sotkuisena kasana divaanilla. Tänään ollaan päästy siihen pisteeseen, että kuusi kimaltele olohuoneen nurkassa lähes täydessä loistossaan. Muutamaan joulupalloon pitää uusia säilytyksen jäljiltä nauhat ja ripustaa ne, mutta sitten ”kuusi kynttilöineen on käynyt kukkimaan”.

Jo toinen adventtisunnuntai hujahti ohitse. Pian se joulu jo koittaa!

Kiireetöntä alkavaa viikkoa kaikille!

 

Jouluvaloa

Saatiin tällä kertaa makuuhuoneeseen.
Siirsin vanhan valosarjan paikkaa uutuuden tieltä, 
kun sain Ikeasta ostettua viimein uuden valosarjan eteiseen.
Varsinkin näin pimeällä, sängynpäätyyn kieputettu valosarja loistaa juuri sopivan tunnelmalliseti.

 

 

Olohuone

Olohuoneemme oli edellisten asukkaiden käytössä makuuhuoneena ja se onkin melko pieni. Koska jaoimme nykytrendin vastaisesti ison olohuoneen kahdeksi pieneksi huoneeksi ja teimme niistä makuu- ja lastenhuoneen, jäi olohuoneeksi entinen makuuhuone.

Huoneessa oli 70-luvun alkupuolelta peräisin oleva massiivinen, kokonaisen seinän peittävä, säilytysratkaisuiltaan epäkäytännöllinen vaatekaappi. Kun purimme kaapin, alta, takaa ja päältä paljastui yllätyksiä. Kaapin alla tai takana ei ollut seinän tasoituksia tai lattiaa vaan molemmat olivat jonkinlaista kiveä peittävää betoniainesta. Seinään lätkimme tasoitusainetta ja mahdollisimman levottomalla kuviolla varustetun tapetin, jotta melko epätasainen seinäpinta ei erottuisi tapetin alta. Lattiassa olevaa ”pudotusta” paikkailimme muovimaton paloilla ja asensimme sitten vanhan tummanruskean laminaatin päälle kuvissa näkyvää valkoista laminaattia. Kaapin takaa löytyneessä seinässä luki muuten isoilla lyijykynäkirjaimilla ”Kuapit tähän.” Kaapin yläsokkelin päällä ei ollut katossa maalia, joten jouduimme maalaamaan kattoakin. Rautakaupan myyjälle täydet pisteet siitä, että maalin sävystä tuli lähes samanlainen kuin jo aikaa nähneessä katossa, kun tilasimme maalia, joka näyttää siltä, että se on ollut alun perin valkoinen, mutta jo 35 vuotta katossa!

Muut seinät maalattiin Tikkurilan värikartan sävyllä Graniitti. Seinätarra on FermLivingin ja tilattu Seinäruususta. Olohuoneemme oli ainut asunnon huoneista, jossa oli vanhaa tapettia – onneksi! Mutta sitä olikin neljä kerrosta. Kuvioita ja materiaaleja oli jos jonkinlaista. Maalailin vierashuonetta, kun äitini, joka auttoi tapettien irroittamisessa, huusi olohuoneesta: ”Täältä löytyi kerros sinistä hirvitapettia!” Sininen hirvitapetti kuulosti sen verran erikoiselta, että menin katsomaan. Kävi ilmi, että kyseessä oli sentään vain sininen pilvitapetti…

Nojatuolista pitävät erityisesti vanhemmat vieraat, sillä siitä on helpompi päästä ylös kuin melko matalalta divaanilta. Tuolilla Ikmolla on kaverinaan Barbababa ja Ainu-pupu.

Olohuoneemme on myös L:n työhuone, joten tapettiseinää hallitsee Ikean työpöytä, joka on syönyt laatikoihinsa taiteilu- ja askartelutarvikkeitani, kortteja, toimistotavaraa, laskulaatikon ja erilaista teknistä sälää kuten Xbox 360S:än. Pöydän toinen puoli on periaatteessa varattu puuhasteluilleni, mutta useimmiten askartelen, piirrän tai paketoin lattialla. Lisää säilytystilaa on rahin sisällä.

Meillä ei ole televisiota vaan ohjelmat katsotaan tarvittaessa isolta koneelta, jolla myös pelataan mm. Kinectiä. Katossa oli ennen iso rottinkipallovalaisin, mutta pelin tiimellyksessä siitä lenteli säleitä. Lamppu löysi uuden kodin ja tilalle tuli Muuton kuminen Unfold, joka kestää iskut joustavasti.

Olen täysin toivoton sisustustyynyjen hamstraaja ja kolmen eläimen huushollissa niitä on mukava imuroida ja tarraharjata puhtaaksi viikkosiivouksen yhteydessä. Kuvan tyynyt Ikeasta, Ellokselta ja H&M Home:sta.

Kun joskus hankimme isomman asunnon, seinämme tulevat ennen muuttoa kaipaamaan tasoitus- ja maalikerroksen, sen verran innokkaasti kiinnittelen tauluja ja muita koristeita seinille. Yllä olevista kuvista osa on tekemiäni, muutaman ystäväni on tehnyt ja loput on kerätty matkoilta tai ostettu AllPosters:ista tai Perromaniasta.

 

Puppy odottaa nuoren herran varttumista ja toimii nykyisellään koristeena ja huopaisten imetys- sekä Aarikan puuhelmien säilytyspaikkana.

Voihan Vitalis, mikä rasia. Noita on jo kahden eri värisenä, vaikkei Vitalista tule useinkaan käytettyä.

Valkoiset, normaalia kevyemmät verhot ovat Ikeasta, kuten myös useimmiten käytössä olevat mustavalkoiset oksaverhot. Nyt kaipasin huoneeseen lisää valoa ja ilmavuutta ja tummat verhot pääsivät hetkeksi kaappiin lepäämään.

Pöydän alla majailee normaalisti korissaan yksi mäyräkoira, mutta nyt niitä onkin kaksi! Työtuoli löytyi Kodin1:sestä, siinä on samaa muotokieltä kuin ruokapöydän tuoleissamme, tapetti on K-raudasta ja bioetanoli-sisustustakka Elloksesta. (Itse poltamme takassa lähinnä Sinolia.) Lampaantaljan nappasin mukaan muuttaessani omilleni; se on ostettu jo kun olin vauva.

Olohuoneessa istutaan usein iltaa ystävien kanssa ja lisää istumapaikkoja saadaan lainaamalla tuoleja muualta ja käyttämällä lattiatyynyjä hyödyksi.

Kiitos sinullekin käynnistä ja tervetuloa uudelleen!

// Jouduin julkaisemaan postauksen uudestaa,
koska muokatessani tallensin sen vahingossa luonnoksiin.

 

Arkihuoleni kaikki heitän

Ensimmäinen joulukukkakin on kotiutunut. Harvinaisen myöhään tänä vuonna.
Kaipaan jo kovasti hyasinttien tuoksua. L ei kaipaa sitten vähääkään,
mutta pakko kai niitä on ostaa muutama siitä huolimatta.


Ulkona tunnelmat ovat jo vähintäänkin talviset. Onneksi tänään ei tarvitse lähteä pahemmin ulkoilemaan.
Täytyy tehdä viikkosiivous. Illalla piti käydä crossaamassa, mutta seuralaiselleni ei sopinutkaan.
Käymme siis vain vaunulenkillä. Ainakaan ei tarvitse kahnata.

Kissat valtaavat keittiön porrasjakkaran itselleen aina kun se ei ole käytössä.
Keittiön patterin lämmöstä nauttiminen kun on merkittävästi helpompaa jakkaran päällä maaten
kuin epämukavasti patterin päällä kököttäen.

Huomenna tulee vieras ja torstaina vietämme itsenäisyyspäivää jossain muodossa. Perjantaina koetan selvitä crossaamaan – vähintään pääsemme saunomaan. Lauantaina on vauvauinti ja haaveilen pääseväni Ikeaan. Sunnuntaina on luvassa tyttöjen brunssi sekä illemmalla urheilua. Ei parane valittaa!

 

Lumisateen tuoksu siinä on

Ulkoa kuuluu tuulen humina.
Asumme kuudennessa kerroksessa ja yläpuolellamme ovat vain taloyhtiön saunatilat. 
Sateen ropina ja tuulen aiheuttamat äänet kuuluvat siis asuntoomme varsin hyvin. 
Parvekelasit natisevat ja vastapäisten puiden latvat taipuvat. 
Tuuli kieputtaa lunta villisti ja tekee maahan omia kuvioitaan.

Ulkoa kuuluu myös lasten iloisia huutoja.
Keskustan alueen paras pulkkamäki sijaitsee talomme vieressä. Taloyhtiön vanhempi väki tietää kertoa,
että palokunta jäädytti mäen aikanaan vesiletkujen avulla oikein hienoon kuntoon.
Nykyäänkin mäki on suuressa suosiossa ja koiraa ulkoiluttaessaan tai keskustan suuntaan pyrkiessään sietää olla varuillaan: Sieltä täältä metsän seasta syöksyy pieniä lapsia ja toisinaan aikuisiakin
milloin milläkin laskuvälineellä yllättävänkin kovaa vauhtia.

Sisällä on onneksi lämmin.
Tänään olisi ollut perhekerho, muttemme lähteneet uhmaamaan säätä.
Iltapäivällä kävimme keskustassa syömässä ravintolassa, mutta palasimme sittemmin viettämään koti-iltaa.
Jos kävisi vielä saunassa ja joisi lämmintä glögiä villasukat jalassa. Koetan mennä tänään aikaisin nukkumaan;
Olisi ihana herätä huomenaamulla virkeänä ja tuntea olonsa levänneeksi.

Tulkoon vain talvi, minä olen valmis.
On villakangas- ja kuoritakkia, villasukkia- ja lapasia, vauvalle haalareita, kaulureita ja lämpöpussi. Kaappi on pullollaan kynttilöitä, teetä ja glögitiivistettä. On suunnitelmia joulun ja välipäivien varalle sekä pimeän tammikuun väsyttävää vaikutusta vastaan. Kirkasvalolamppu on ajastettu esittämään aamuisia auringonnousuja ja liikuntaa harkitaan lisäenergian lähteeksi. 

Siniset hetket, jäisen lumen narina kenkien alla, maisemien hautautuminen puhtaaseen valkeuteen,
hiljalleen sateleva lumi ja sulavien havujen tuoksu,
kirpakassa pakkassäässä leijuva takan tai saunan savun haju, 
minä odotan teitä.

 

 

Valmiina uuteen vuoteen

Postiluukku kolahti toissapäivänä.
Paksusta ruskeasta postituskuoresta paljastui Etsystä tilaamani pieni seinäkalenteri.

Nyt pääsen kirjailemaan ensi vuodelle sovittuja menoja ylös.
Kyllähän seuraavan vuoden kalenteri pitää olla valmiina viimeistään joulukuun alussa!

Koska kaikki, mikä vähänkin viittaa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin, tuntuu iskevän esteettisyystumakkeeseeni kuin tuhat volttia, ei tätä voinut tietenkään vastustaa. Merkkejä intiaanivillityksestä löytyy niin sisustus-, jalkine- kuin pukeutumisrintamaltakin.

Tänään olemme käyneet aikaisin aamutuimaan neuvolassa, jossa sattui olemaan vuorossa ”lääkärikäynti”.
Saimme siis samalla reissulla tarkistutettua M:n korvien tilanteen. (Tulehdus oli parantumaan päin.)
Vaikka pikkumies oli räkäinen ja hieman itkuinen, tämän sanottiin kasvaneen ja kehittyneen oikein hyvin.

Olen epäillyt M:n osaavan pinsettiotteen, niin näpsäkästi tämä saa kaikkea pientä roskaa tungettua suuhunsa, mutta aina kun olen yrittänyt asiaa havainnoida, tämä on itsepintaisesti poiminut pienet esineet koko kädellä haromalla. Nyt tietenkin neuvolassa piti näyttää miten homma toimii – ja näin itse toimituksen siinä sivussa.

Iltapäivällä toimin veljeni opinto-ohjaajana ja selvittelimme, mikä opiskeluala tätä mahtaisi
tulevaisuudessa kiinnostaa. Sain myös kirjoiteltua neuvolakuulumiset, uudet opitut taidot
ja tallennettua matkamuistot Tampereen reissusta M:n omaan kirjaan.

Kotityöt etenevät, kivoja tapaamisia ja tapahtumia on sovittu paljon loppuvuodelle
eivätkä polvetkaan kipeytyneet maanantaisesta crossingista. Kyllä elämä hymyilee!

 

 

Arkista aherrusta

M oli vähän flunssainen koko viime viikon. Epäilin kurkunpääntulehdusta, sillä M:n ääni oli painuksissa ja harvakseltaan tulleet yskähdykset kuulostivat koiran vuhkauksilta. Lämpöä ei kuitenkaan ollut, joten emme lähteneet lääkäriin keräämään lisää pöpöjä mukaamme.

Flunssa vaikutti jo laantuneen, mutta äkkiä yöunet menivät taas ihan pipariksi. Kolmen heikon yön (suoraa huutoa 2-6 tuntia yössä) jälkeen mitta tuli täyteen ja raahauduimme aamulla istumaan terveyskeskuspäivystykseen. Ärhäkän näköinen korvatulehdushan siellä oli, vaikka edelleenkään vastaanotossa ei olisi haluttu ottaa meitä edes jonoon, koska kuumetta oli kuulemma liian vähän. Onneksi syy selvisi eivätkä öiset huutokonsertit jääneet vaille selitystä. Lääkärinä oli ilahduttavasti asiallinen ja asiansa osaava, mutta lisäksi erittäin hyvännäköinen nuori mieslääkäri. Tämän nähtyään ystäväni totesi jo ainakin vuosi sitten, että pitää käydä useammin lääkärissä.

Kuumeeksi M:n lämpötilaa ei ole voinut sanoa, mutta lämpö on ollut iltaisin ja öisin hieman koholla. Olen seurannut tilannetta hieman huolestuneena, sillä minulla oli lapsena kuumekouristuksia. Siksikin on helpottavaa, ettei tauti tai toinenkaan ole saanut nostettua pienelle kovia kuumeita. Yöärtyisyyttä, huonommin sujuvia ruokailuja ja tavallista äkimmin iskevää väsymysvetämättömyyttä lukuun ottamatta M on ollut aktiivinen, jaksanut touhuta jonkin verran ja naureskella. Eiköhän tämä tästä!
(Pitäisi vain muistaa antaa nuo saadut antibiootit ajallaan.)

Koska M oli eilen pirteän oloinen ja epäilin, ettei pieni happihyppely käännä taudin kulkua suuntaan tai toiseen, kävimme M:n kanssa tekemässä keskustakierroksen. Pystytimme erään kampaamoliikkeen näyteikkunaan seimiasetelman  ja kiertelimme sitten muutamassa eri kaupassa etsimässä osasia Salaisen blogiystävän joululahjaan. M nukkui lähes koko kierroksen ajan liinassa ja sai itse asiassa levättyä paremmin kuin olisi malttanut levätä kotioloissa.

Illalla olisi ollut partiolippukuntamme aktiivijohtajille järjestetty elokuvareissu; Luovutin lippuni toiselle johtajalle, sillä myöhäisillan näytös puhkiväsyneenä tai kiukkuisen vauvan jättäminen edes äitini hoiviin ei jaksanut innostaa. Kohta lähden ohjaamaan poikalaumalle kääretortun valmistamista ja jo etukäteen hirvittää hieman sekä prosessi että loppusotkutulos.

 

 

Kirje joulupukille

Rakas pukki. 
Koska meidän jääkaapin kalusteoveen ei voi kiinnittää magneetteja (eikä siten lappuja) ja tonttujen on niin vaivalloista kiivetä seitsemänteen kerrokseen asti, laitan joululahjatoivelistan blogiin. Täältä se on helppo löytää.

Tulisin kovin iloiseksi kaikista lahjoituksista, joita tekisit saimaannorppien suojelutyöhön
tai maailman nälkäisten ja tautisten lasten auttamiseksi. 

Jos kuitenkin haluat tuoda perheellemme lisäksi joitain pieniä tavaralahjoja, tässä muutamia asioita, joita oikeasti käytettäisiin ja joita varmasti rakastettaisiin. Tässä on useita vaihtoehtoja, että yllätyksellisyys säilyisi.

Jos ihmettelet asiaa, totean, että olin itsekin yllättynyt lahjatoiveita pähkäillessäni, kuinka suuri osa toiveista on lopulta käyttöesineitä ja tarpeellisia turvatarvikkeita. Ehkä minusta vielä saadaan järkevä ihminen.

 

Äidille:

Pidän Iittalan uuden Sarjattoman metsäkuvioista suuresti. Uusia astioita emme kaipaa, mutta muutama tuollainen herkkä ja ajaton lasipallo saisi varmasti kunniapaikan joulukoristeluissamme tulevina vuosina. Näen ne jo roikkumassa ruokapöydän päällä… (Kuva jutun alussa)

Bookman-ledvalot saisi kiinnitettyä pyörässä moneen kohtaan, kuten tankoon, runkoon tai tarakalle. Poljen jonkin verran pimeässä eikä pyörässäni ole tällä hetkellä lainkaan valoja. Siksi edes pienet valopisteet lisäisivät turvallisuutta huomattavasti. Kun valoja ei käytä, ne saa sujautettua pienen kokonsa ansiosta helposti vaikka laukkuun tai taskuun.

 

Yhteiseksi iloksi:

Beater-vispilässä pidän sen lukuisista herkullisista väreistä sekä hienosta, toiminnallisesta ideasta, joka säästää tilaa. Hintakaan ei päätä huimaa. Eiköhän keittiöihmeemme L:kin vispilää silloin tällöin heiluttelisi.

Meidän toinen palovaroittimemme hajosi ja ajattelin olla hankkimatta sen tilalle uutta markettiversiota. Haaveenani olisi korvata molemmat vähitellen Lento-palovaroittimilla, mustalla ja valkoisella tai harmaalla.
Koska meillä kokataan usein, poltetaan paljon kynttilöitä ja lisäriskiä tulipalolle tuovat toki myös lapsi sekä eläimet, ovat hyvät palovaroittimet todella tarpeelliset.

Meillä on ruokailuvälinesarjana Citteriot. Sen sijaan meillä ei ole järkevän kokoisia tarjoiluvälineitä, ellei muutamaa ruoanvalmistukseen tarkoitettua Ikean muovikapustaa lasketa. Parhaiten Citterion kanssa yhteen sopisivat Collective Toolsin ottimet, mutta hintansa vuoksi niitä ei tuosta vain ostella. Niiden hankkiminen on lykkääntynyt, mutta ehkä joskus tarjoilulusikka ja kakkulapio muuttavat laatikoihimme ja pääsevät koristamaan tulevia kattauksia.

 

Isälle:

Iittalan punaviinilasejamme on vasta kaksi. Jos useamman hengen voimin haluaisi istua iltaa
ja siemailla viiniä, voisi useammalle lasillekin olla käyttöä.

Harva on nähnyt L:ää ilman tämän olkalaukkua. Se alkaa hajota liitoksistaan, joten uusi laukku on hankintalistalla ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti ennemmin, ettei joku kaunis päivä kannettava tietokone putoa pohjan läpi…

 

Pikku-ukolle:

M on syntynyt Helsingin WDC-vuonna ja olisi mukavaa, että siitä jäisi jokin muisto. Puiset kaupunkipalikat sopisivat hauskaksi lisäksi niin junarata- kuin rakenteluleikkeihinkin. Samalla oppisi jo pienestä pitäen tunnistamaan pääkaupungin keskeisiä rakennuksia.

Ferm Livingin Mr. Small Robot sopisi mainiosti istuskelemaan vauvan sänkyyn. Olen ihastellut sen leikkisää ilmettä ja värejä jo pidempään.

Kun pieni mies alkaa olla pyöräilyiässä tai saamme hankittua pyörään turvaistuimen, on pyöräilykypärä välttämätön. Ja kyllähän sen pitää olla myös tyylikäs!

Lisäksi olen haaveillut täyttäväni M:n kirjahyllyä mainiolla Tatu ja Patu kirjoilla. Lähes kaikki tuntemani lapset pitävät niistä ja aikuisetkin jaksavat lukea niitä harvinaisen hyvin, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan…

PS
Tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaikka kaikki linkit vievätkin samaan kauppaan. Olen vain todennut kyseisen liikkeen myyvän usein parhaiten ne toivotuimmat ja mainioimmat tuotteet saman katon…
tai oikeastaan verkkokaupan alla.

 

Tänään on…

… Kirjoiteltu synnytyskertomuksen viimeistä osaa, intouduttu kirjoittamaan ja tekemään taustatyötä myös paria muuta postausta silmällä pitäen, tehty perheellemme ominaiseen tapaan sopimuksia muun muassa vauvan syöttövuoroista ja maistettu Fazerin mansikka-vanilija-suklaata.

Olen myös myynyt partion perinteisiä adventtikalentereita sormet kohmeessa Keravan keskustassa, päässyt sen jälkeen sulamaan saunaan, huomannut, miten mukavia asioita elämään tuo avoimella mielellä olemisen muistaminen, harkinnut itselleni epätyypillisiä asioita ja ollut itselleni hyvinkin tyypilliseen tapaan huolestunut useistakin asioista.