Loppuviikon aikaansaannoksia

Sain viimein vaihdettua vierashuoneeseen uudet lakanat. Tuo Retkimuumi-kuosi on muuten kaikista Muumikuoseista ehdoton suosikkini. Siinä on yksi iso kuvio, joka peittää yhden puolen lakanasta eikä toistuvaa kuviota tai paljon pikkupiiperrystä.

Sisustusprojektitkin etenevät tapansa mukaan hitaasti:  Tilasin lasten-/vierashuoneeseen matoksi hienon mustavalkoisen leikkimaton Weekday Carnival-blogin pitäjän kaupan kautta. Tänään aion tulostella hää- ja ristiäisvalokuvia ja lisätä ne valokuvaseinällemme.

Kunnostauduin ja vaunulenkkeilin vanhemmilleni ja avustin pikkuriikkisen saunan pintaremontissa sekä söin enemmän kuin pikkuriikkisen raparperipiirakkaa. (Ja poltin ihan lyhyessä ulkoilussa vähän hartioitani kaikkien monumentaalisesta antirusketuksestani tietävien suureksi yllätykseksi.) 

En muuten haluaisi kävellä paljasjaloin tuollaisella suojatiellä!

Kotiaskareiden ja vauvanhoidon lisäksi minua ovat mukavalla tavalla työllistäneet kahvivierailut, (joita oli aina eri ihmisten toimesta) lauantaisten teekutsujen lisäksi sunnuntaina, maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona, joten loppuviikosta onkin tehnyt hyvää taas vähän erakoitua… Menemällä kylään perjantaina. No mitäs pienistä.

Lisäksi olen katsonut lähes kaksi tuotantokautta Näkijää, roikkunut koneella ja selittänyt kaikille, miten olen saanut uudelleenjärjestettyä elokuulle varatun häämatkamme, kun lentomme peruuntuivat erään konkurssin vuoksi.

Oman faunamme lisäksi olen saanut tutustua muun muassa hämähäkkieläimiin ja nilviäisiin (Mollusca, hahhah, mikä pääjakson nimi!). Parvekkeellemme oli jostain eksynyt kotilo ja kissat olivat hulluina pelanneet sillä potkupalloa ja lopulta saaneet sen pudotettua laudoituksen rakoon. Sitten suuret saalistajamme olivat kaivaneet myös parvekkeen lattialaudoituksen paloja irti päästäkseen käsiksi saaliiseensa. Lopputuloksena oli sangen litistynyt ja valitettavan eloton kotilo, jota mokomat eivät olleet edes syöneet.

Ja iso vihreä hämähäkki puolestaan löytyi vanhemmiltani. Mittaa otuksella oli lähes kolme senttiä. Tökin sitä epäillen pikkuveljeni kiinnittäneen tekohämähäkin seinään, mutta otuspa otti jalat alleen ja omani melkein lähtivät alta. Otus muuti pikaisesti mehulasin avustuksella asumaan puutarhan puolelle.

Ei ehkä kovin jännä elämä, mutta ainakin sosiaalinen. Jos jotain kadun niin ulkoilun vähäistä määrää. Mutta en taida huijata ketään ja totean Partioaitan slogania hieman muunnellen:

Sisällä. Perillä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *