Asunnossamme on ihanan viileää, kun on satanut kaksi päivää lähes tauotta. Voi kietoutua äidiltä saatuun isoon neuleeseen sekä asuista vaivattomimpaan eli maksimekkoon ja tassutella ympäri asuntoa teekupin kanssa.

Eikä tarvitse potea huono omatuntoa siitä, ettei ole koko päivää ulkona vain hengittämässä kesää ja imemässä itseensä jotain mystistä kesäflowta.

Koira lähti kasvattajansa matkaan. Sillä on lähipäivinä jännät paikat, kun sitä koetetaan astuttaa. Meillä sen sijaan on rauhallista eikä tarvitse lähteä koiran kanssa kaatosateeseen.

Eilen lähdimme illansuussa kävelylle, kun sateessa vaikutti olevan sopiva aukko. Alle kilometrin päässä kotoa kaksi aikuista ja koira olivat läpimärkiä, vain vauva nukkui kuivana ja tyytyväisenä vaunuissaan. Onneksi lenkin määränpäässä pääsi saunaan ja sai autokyydin kotiin.

Toinen läpimäräksi kastunut vaatekerta päivässä ja mahdollinen rintatulehdus kaupan päälle lasketaan muuten minun kirjoissani turhan kovaksi hinnaksi kevyestä kuntoilusta. (Jota harjoitan ihan vain etten entisestään lihoisi, en todellakaan ilokseni).

Yleissiistin asuntoa ja huomasin vettä tulleen toden teolla ja ilmeisesti vähän vinottain, sillä keittiön tuuletusikkunan alla oli ihka oikea vesilätäkkö. Onneksi se ei ollut ehtinyt seistä siinä kauaa, laminaatti ja seisova vesi eivät nimittäin liene paras yhdistelmä.

Nyt voisin istahtaa hetkeksi keittiön tuolille siemailemaan teetä ja pohtimaan, mitä tekisin äskettäin hankkimallani minikasvihuoneella. Perustaisinko sinne minikokoisen puutarhan vai olisinko laiska ja tekisin siitä vain kynttilälyhdyn. Näin kesällä olisi kiva tehdä sillä jotain muutakin…