Olimme viime viikon häämatkalla Kyproksella ja mukana oli myös pikapuolin viiden kuukauden ikäinen vauvamme.

Uuden vuoden aattona pidetyissä häissämme joku totesi, että mahtaa olla siinäkin häämatka, jos ottavat vauvan mukaan. Lausetta oli tuskin tarkoitettu kantautuvaksi korviini, mutta se oli siitä huolimatta mielestäni hieman suppean ajatteluketjun tuotos. Raskauteni oli häissä niin pitkällä, että vaikka vauva olisi syntynyt kesken häiden, (mitä ei sentään onneksi tapahtunut), tämä olisi todennäköisesti selvinnyt rytäkästä. Olimme tavallaan jo naimisiin mennessämme lapsiperhe ja suuntasimme elämään sen mukaista arkea, joten mielestäni vauvan ottaminen mukaan myös yhteisille matkoille oli luonteva jatkumo.

Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa, mutten olisi halunnut jättää näin pientä vauvaa viikoksi tutulle ja luotetullekaan hoitajalle. Semminkään kun vauvan ensisijainen ja pääasiallinen ravinnon lähde on meillä vielä toistaiseksi äidinmaito. (Kiinteiden syömisen vähitellen lisääntyessä sen merkitys toki vähenee). Tuskin itsellänikään olisi ollut mukava reissu täpötäysien rintojen kanssa – ja viikko olisi omasta mielestäni M:n ikäiselle (liian) pitkä aika olla erossa molemmista vanhemmistaan.

Olimme varautuneet vauvan kanssa matkaamiseen etukäteen varaamalla hotellin, jossa asuinhuoneistomme oli maan tasalla, joten rattaiden kanssa oli helppo liikkua ja vauva pääsi terassille ihmettelemään puutarhaa ja leikkimään. Huoneistoon kuului myös mikro, jääkaappi ja keittomahdollisuudet.

Lisäpalveluina tilattuna saimme hotellille odottamaan myös vauvan kanssa matkaamisen näkökulmasta erityisen kätevät apulaiset: matkasängyn sekä oikein mainiot rattaat, joita saattoi säätää pystyasennosta melko makaavaan asentoon asti. Rattaat olivat tukevat ja niissä oli vähän aurinkokuomua omasta takaa. Pelkäsin, että saisimme sellaiset muutamasta metalliputkesta ja kangasläpyskästä kootut aurinkotuolimaiset häkkyrät käyttöömme, mutta rattaiden yllättävää erinomaisuutta tuli hehkutettua reissussa useaan otteeseen. Syöttötuolikin kuului pakettiin, mutta sille meillä ei vielä ollut käyttöä.

Kyproksella ilmastoinnin saa huoneistoon usein vain lisämaksusta, sillä sähkö ja vesi ovat molemmat erittäin kalliita. Onneksi huoneistossamme ilmastointi kuului hintaan ilta- ja yöaikaan. Jos terassin ovia ei pitänyt turhaan auki ja verhot piti pääpiirteissään kiinni, asunto pysyi viileänä ja sinne saattoi tulla vauvan kanssa ajoittain hellettä pakoon.

Vauvan mielenliikkeiden ja vaiheiden ennustaminen etukäteen on lähes mahdotonta. Siksi päätimme pelata varman päälle ruoka-asioissakin. Varasimme hotellille ruokapaketin, johon sisältyi erittäin runsaan buffetaamiaisen lisäksi viidelle päivälle lounas ja päivällinen. Lounaalla ja päivällisellä sai tilata listalta oman makunsa muokaiset alku-, pää- ja jälkiruoat. Lisäksi muutamana päivänä oli mahdollista osallistua erikoisbuffetteihin kuten Barbecue- ja Kyprosteeman-buffetteihin. Näin vältimme jatkuvan samojen ruokalajien syömisen buffetissa. Todettakoon että koko viikon aikana söin kaksi kertaa saman pääruoan ja senkin omasta valinnastani, vaikka valinnanvaraa vähensi huomattavasti kasvis-kala-ruokavalioni. 

Ruokailujen ajat mahdollistivat joustavan päiväohjelman suunnittelun, sillä aamiaiselle sai mennä 7.30 ja 10.30 välillä, lounasta tarjoiltiin 11.30 ja 16.00 välillä ja päivällistä 18.00 ja 21.30 välillä. Keittiö meni kiinni aina puoli tuntia ennen ruokailun ilmoitettua loppumisaikaa ja mikäli ehti tilata ennen sitä, sai toki syödä niin kauan kuin halusi. Aamiaisella riitti, että saapui paikalle ennen puolta yhtätoista. 

Kuten näppärinä laskitte, viisi lounasta ja päivällistä ei kata ihan kaikkia ruokailuja, joten yhtenä päivänä jätimme lounaan väliin ja menimme päivälliselle aikaisemmin, yhden päivällisen kuittasimme menemällä piknikille rannalle ja toisen korvasimme TakeAway-sapuskalla.

Koetin pakata kevyesti ja lopulta meillä oli tavaraa kolmelle hengelle, viikon reissulle yksi keskikokoinen lentolaukullinen ja vähän käsimatkatavaroita kahdessa olkalaukussa. Vauva oli kantoliinassa ja rattaitakaan ei onneksi tarvinnut raahata. Ja silti tavaraa oli liikaa! Olisimme hyvin saaneet kaikki tavaramme mahdutettua mukaan yhteen isoon olkalaukkuun ja pieneen lentolaukkuun, jolloin mitään tavaraa ei olisi tarvinnut laittaa menemään ruumaan.

Oli helppoa liikkua lentokentällä, bussien sisäosissa ja sompailla hotellialueella etsimässä asuntoamme, kun osan ajasta käsissä ei ollut mitään ja välillä vain toinen meistä joutui vetämään laukkua mukanaan!

Mitä sitten olisi tarvinnut mukaan? Lämpötila oli yöllä 27 asteen tuntumassa ja päivällä 30-35 astetta. Parasta olisi varmaan ollut esiintyä vain bikineissä, mutta…

Kolme vaatekertaa matkavaatteiden lisäksi olisi riittänyt vauvalle hyvin, sillä otin pesuainetta mukaan ja nyrkkipyykkäilin parina iltana. Terassin lämmössä vauvan vaatteet kuivuivat parissa tunnissa. Totesin ohuiden, vaaleiden ja pitkähihaisten ja -lahkeisten vaatteiden olevan ykkösjuttu. Yhtä kokoa isommat vaatteet olivat juuri sopivan väljiä, että ilma pääsi kiertämään hellekelissäkin. (Hellehattu oli myös ehdoton, sillä se suojasi kantoliinaretkillä vauvan kasvoja ja niskaa. Ja aurinkolasit.)

Allekirjoittaneelle olisi tarvinnut matkavaaiden ja useampien bikinien lisäksi pakata vain muutama ohut, nopeasti kuivuva ja rypistymätön mekko. Mekoista yhden tuli olla polvipituinen ja olkapäät peittävä, että pääsin luostarivierailulle. Mukaan lähti myös ohut neule kotiinpaluuta ja mahdollisia kylmiä öitä varten. Miehelle toki uimashortseja bikinien sijaan, neljä t-paitaa, toiset shortsit ja boksereita. Molemmille yhdet matalavartiset tennarit tai muut mukavat, kilometrien mukulakivivaellukseen soveltuvat kengät olisivat riittäneet. L halusi välttämättä sandaalit, mutta onneksi hän käyttää niitä tosi harvoin kotimaassa!

Matka-apteekkini pakkaan kyllä aina. Se sisältää suppoja, kuumemittarin, särky- ja kuumelääkkeitä aikuisille, kunnon rasvaa, urheiluteippiä, muutamia rakkolaastareita ja tavallisia laastareita, minipullon desifiointiainetta, vauvan kynsisakset, ripulilääkettä ja antihistamiinia. Koko komeus vie tilaa kuitenkin vain isomman miesten lompakon verran ja saattaa hyvinkin pelastaa useamman päivän reissusta, kun rakot, jostain pusikosta saatu ihottuma tai sekaisin oleva maha eivät pääse liiaksi vaivaamaan.

Toki normaalit hygieniajutut kuten hammarharjat ja deodorantit olisi voinut ottaa, mutta nekin olisi saanut paikan päältä. Lisäksi vielä muutama rätti, lelu vauvalle sekä halutessan uimahousut olisi voinut sujauttaa laukkuun. Siinä kaikki.

Ensi kerralla pakkaamme vielä vähemmän. Ihan senkin takia, että on tosi turhauttavaa purkaa laukkuja – varsinkin, jos sieltä purkaa periaatteessa käyttämättömiä vaatteita, mutta silti ne haisevat likaisilta oltuaan käytettyjen vaatteiden kanssa samassa laukussa.

Hotellialueemme oli oikein pakettimatkoja ja perhelomakohteita karttavan painajainen. Sieltä löytyi useampi lastenallas, katettu vauva-allas, jossa pienet polskijat eivät päässeet palamaan, matkauintiallas ja iso pääallas, jossa oli järjestetty niin lapsille kuin aikuisillekin aktiviteetteja kuten vesilentopalloa, johon L:kin osallistui. Todettakoon, että hän luuli menevänsä vesipooloon, jota sitäkin oli ohjelmassa, mutta eri päivän… Hän ei kovasti arvostanut sekaannusta alle 165 cm pituudellaan.

Aluella oli muutakin puuhaa kuten tennis- ja koripallokentät, minigolfrata, jättishakki, kylpylän puoli, jossa olisi voinut käydä kauneushoidoissa tai hieronnassa.

Lapsistaan lomalle halajaville vanhemmille oli järjestetty mahdollisuus laittaa lapsensa ”teini-loungeen”, lasten aktiviteetteihin tai lapsiparkkiin. Aikuisten keskeistä puuhailua olisi voinut mahdollistaa myös suomea puhuvalla lastenhoitajalla, jonka palveluita emme hyödyntäneet näin pienen kanssa.

Hmm, sain edellisen lauseen loppuosan kuulostamaan jotenkin arveluttavalta. Todettakoot silti, että minigolfia tuli pelattua vauva kantoliinassa ja aikuisten keskenkin ehti puuhailla ilta- ja yöaikaan.

Ravintoloita oli kaksi ja lisäksi löytyi siisti pieni drinkkibaari, jäätelökioski ja marketti, josta sai kaikkea, mitä keskikokoisen Alepan kokoisesta kaupasta voi olettaa löytävänsä. Toki ruokavalikoima painottui valimisruokiin prosessoimattomampien ruoka-aineiden sijaan. Rantalomailuun liittyvää tavaraa kuten hiekkaleluja, aurinkovoiteita ja uimavaippoja löytyi marketista myös normaalia räntäsateessa nököttävaa kioskia enemmän.

Rintakumeja ja vauvan omaa, fysikaaliseen suojaan perustuvaa apteekin aurinkorasvaa lukuunottamatta kaikkea tämän tarvitsemaa olisi saanut periltä: Korvikettakin olisi saanut, tosin vain jauheena. Jos tietää matkaavansa kohteeseen, jossa on vastaava kauppa, kannattaa myös ns. hygieniatuotteiden raahaaminen, (ainakin niiden ”varmuuden vuoksi”-tuotteiden) jättää minimiin. Kaikkea paitsi ehkä kampaamotuotteita saa paikan päältä ja omat erikoisaineet voi aina pakata pienempiin pulloihin. Ja ei, sitä vaippapakettia ei oikeasti tarvitse kantaa kotisuomesta mukana. Ihan samoja Liberoita saa periltäkin.

Todettakoon vielä, että siitä marketista olisi saanut suomenkielisiä pokkareita ja Valion Edamjuustoa. Voi häpeää…

Lähtöpäivään epäilimmekin liittyvän hankaluuksia. Aikainen herätys aamuyöllä neljän maissa teki tiukkaa aikuisille. Kaikki matkalle lähtöä valmistelevat hommat kotona oli koetettu tehdä edellisenä iltana: Roskat oli viety, vaipat pesty, kukat kasteltu ja vaatteet valittu valmiiksi. Vain tiskikoneen vesihana piti sulkea, antaa kissoille ruokakulho ja pakata viimeisenä käytetyt hammasharjat ja meikit. Etukäteisvalmistelut olivat kullanarvoisia, sillä niistä huolimatta meinasi tulla kiire, kun kolme tuntia tavallista aiemmin hereille havahtunut puoliuninen vauva känisi koko ajan jomman kumman sylissä.

Taksia ei tarvinnut tilata eikä auton parkkeeraamista lentoparkkiin miettiä, sillä isäni vei meidät ystävällisesti lentokentälle. Kyyti kentälle oli kätevä, koska samalla hävisi ongelma nimeltä vauvan turvakaukalo. (Jos olisi ollut talvi, toppavaatteetkin olisi voinut jättää autoon kentälle päästyään.)

Lentokentillä kuljetimme vauvaa Kozyssa. Helsinki-Vantaan päässä kävimme ostamassa vettä ja makeisia lennolle, kurkkaamassa vähän uudistettuja osia ja minä itkeskelin vähän Marimekon liikkeeseen päin. Larnakan kentällä kävimme Cafe Panopoliksessa (tyrsk), syömässä palat juustokakkua ja shoppailutin itselleni muutaman korun matkamuistoksi. Jos pientä kitinää ei lasketa, kentilläkin selvittiin kunnialla.

Menomatkalla saimme lentokoneessa paikat kapeammasta penkkien välistä, mutta paluumatkalla saimme eturivin paikan, josta oli helpompi liikkua vaihtamaan vaippaa ja tilaa vauvan rauhoitteluun sekä syöttämiseen oli enemmän. Molempiin suuntiin saimme ikkunapaikan ja sen viereisen paikan. Kohteemme oli valittu niin, ettei lentomatka kestäisi yli neljää tuntia ja bussimatka kentältä hotellille kesti sekin vain puoli tuntia. Menomatkan lennolla vauva oli aika levoton, koska tämän päivärytmi oli sotkettu aikaisella herätyksellä. Ihan huutamiseksi homma ei silti mennyt vaan leluilla hämäämällä, syöttämisellä ja useilla lyhyillä torkuilla selvittiin.

Paluumatkalla lento meni itse asiassa todella hyvin ja bussimatka kentälle oli selvästi kiinnostava kokemus. Paluumatkan hyvää sujumista edesauttoi varmasti se, ettei matkanteko sillä kertaa sotkenut vauvan omaa uni- ja ruokarytmiä.

Perillä vietimme päivät pääasiassa syöden, terassillamme loikoillen ja leikkien, joko vauva-altaalla tai alkuillan varjojen turvin isolla altaalla polskien tai rannalla piknikillä, iltakävelyillä, ja -pulahduksilla käyden. Toki tavoillemme uskollisina datailimme myös hotellin hyvän WiFin turvin.

Lisäksi haimme yhtenä iltana drinkit baarista (itselleni alkoholittoman), kirjoittelimme postikortteja, otimme jonkin verran valokuvia, kävelimme vanhalle luostarille yhteensä kuutisen kilometriä ja näimme täten myös kaupungin ainoan matkailunähtävyyden, minigolfasimme ja ihmettelimme hotellialueen kissayhdyskunnan jäsenten puuhia.

Retkilläkin olisi varmasti selvinnyt vauvan kanssa, jos olisi halunnut käydä kunnon turistipläjäyksellä. Me jätimme retket kuitenkin väliin. Emme vauvan vuoksi vaan siksi, ettei L uskaltanut lähteä vauvan kanssa retkelle, koska hän pelkäsi, että vauvalla olisi juuri silloin huono päivänsä ja kaikki muut hermostuisivat tämän itkuun.

Kyseessä oli erittäin pitkälti lepoon ja rentoutumiseen keskittyvä loma – kunnon löhöloma. Muutama päivä loman alusta minulla meni vähän lomansuorittamisstressin piikkiin, kunnes tajusin, että mitään ihmeellistä ei tarvitsekaan saada lomalla aikaan vaan tässä ja nyt lepo, ruoka, uni ja yhdessäolo riittävät hyvin.

Vatsakipuihin liittyviä huutoja lukuunottamatta vauva viihtyi reissussa mainiosti, olihan hänellä koko ajan jotain ihmeteltävää. Kaikkia ihmisiä piti kuikuilla ja yrittää hymyillä näille ja pelkkä pihapensaan tuijottaminen viehätti koko matkan aikana yhteensä useamman tunnin. Uiminen oli selvästi hämmentävä kokemus, ei pelottava tai superihana vaan… hämmentävä.

M oppi reissussa myös kääntymään selältään vatsalleen ja muutama yö sujuikin levottomammissa merkeissä hänen harjoitellessaan uutta taitoaan puoliksi unissaan. Muutoin yöt menivät samaan malliin kuin kotonakin eli parilla heräämisellä selvisimme. Kenties kotoa tuotu, tutun tuoksuinen viltti matkasängyssä auttoi.

Ruokailumme sujuivat valtaosin hyvin vauvan torkkuessa kantoliinassaan. Jos menimme syömään vauvan ollessa virkeimmillään, hän hermostui pian paikoillaan liinassa oleiluun ja otimme hänet syliin. Syliä vaihtamalla ja vuorottelemalla niistäkin ruokailuista selvittiin kunnialla, ilman pahempia hermostumisia.

Mitä olisimme voineet vielä tehdä matkustamisen helpottamiseksi?

Nesteet olisi pitänyt muistaa pakata käsimatkatavana kulkeneeseen hoitolaukkuun päällimmäiseksi. Niin ne olisi ollut helpompi nostaa turvatarkastuksessa esille eikä rintaliivien suojuksia sun muuta hilpeyttä herättänyttä tavaraa olisi tarvinnut pudotella pitkin lattioita useampaan otteeseen.

Lentokoneeseen olisi voinut varata lisämaksusta tilavamman paikan, niin sen olisi saanut varmasti. Tavaraa olisi voinut pakata vieläkin vähemmän ja käyttää heti loman alusta alkaen kenkiä, jotka eivät hierrä.

Olisin voinut lähteä samantien sillä ajatuksella matkaan, että lomalla tehdään ne asiat, mitkä tuntuvat luontevalta, kamalasti ei tarvitsekaan saada aikaan ja L olisi voinut stressata muiden reaktiota vauvan ääntelyyn vähemmän.

Mukava loma oli. Saimme päättää kesän ihanaan lämpöön ja meren kohinaan. Saa nähdä, milloin voi seuraavan kerran käydä kantoliinakävelyllä pelkissä bikineissä. Reissusta virkistyneenä ja viisastuneena on hyvä löntystellä kohti auringonlaskua ja uusia seikkailuja.

Helppo pakettiratkaisu oli kenties avainasemassa, siinä että olemme vielä säästyneet pahimmilta vauvamatkailun traumoilta. Suosittelen muillekin vauvan kanssa Ruotsia kauemmas matkaville ensikertalaisille, ainakin stressaamiseen taipuvaisille, lämpimästi.