Oikeastaan kyllä iltaisia, mutta yöllisiä kuulosti hienommalta: Kyproksella oli hämärää jo seitsemän tienoilla. Ja kunnolla pimeä tuli tosi nopeasti.

Lähdimme viimeisenä iltana päivällisen jälkeen kävelylle, vauva kantoliinassa ja saimme räpsittyä jonkin verran kuvia hotellialueelta ja rannalta.

Totesin kuvia selatessani, naamani hiipivän selvästi teiniaikojen traagiseen poseerausilmeeseen huomaamattani. Auts!

Hotellialueen puutarhan kasvit ja kulkuväylät oli valaistu hienosti.

Olisi ollut tosi tunnelmallista käydä iltauinnilla vielä ennen vauvan yöunia, mutta kello seitsemän jälkeen altaissa ei suositeltu uitavan suuren klooripitoisuuden vuoksi.

Kuva on napattu ”asuntomme” nurkalta kun palasimme kävelyltä. Iltakävelyn jälkeen ruoka maistui vauvalle ja tämä nukahti känisemättä yöunilleen

Ravintolaruokailuja on hieman ikävä. Onneksi kotona on mies, joka tekee erinomaista ruokaa. Ja kevyempää kuin reissussa syöty…