Kynsien laittaminen ei ole koskaan ollut minun juttuni; Hienomotoriikka ja kärsivällisyys eivät riitä jatkuvaan lakkaamiseen, lohkeamien paikkaamiseen tai pikkutarkkaan nyhertämiseen. Kynsihoitoni rajoittuu kynsien vierustoja kansoittavien kiusallisen lihatikkujen metsuroimiseen tiehensä ja puolen sentin päässä kynnen alareunasta vaeltavien kynsinauhojen törkimiseen väkivalloin paikoilleen .
Kynteni eivät ole nähneet viilaa sitten viimeisimmän käsihoidon, jonka taisin ottaa Pärnussa toissakesänä. (Vai sitä edellisenä?) Lyhennän kynnet kynsisaksilla. Niinhän ei kuulemma saisi tehdä, koska kynnet tuhoutuvat. Minulla on ilmeisesti superkynnet, sillä kaikesta leikkaamisesta huolimatta ne kasvavat kohisten, ovat paksut, eivät lohkea yrittämälläkään enkä edes tiedä, mitä liuskoittuminen tarkoittaa.
Kun lähtö mallikisaan läheni, totesin kynsieni olevan vaippapyykkien ja muun puunaamisen jäljiltä esittelykelvottomat. Leikkasin siis kynnet, öljysin kynsinauhat vauvan hoitoöljyllä ja ajattelin kunnostautua ja sipaista kynsiin hieman kirkasta päällyslakkaa, koska se kuivuu lakoistani ainoana niin nopeasti, etten ehdi menettää hermojani.
Lähdin hakemaan vauvalle puhdasta vaatekertaa kesken kynsienhoito-operaation ja silloin näin sen. Tiimarin askarteluhilepurkki! Tässä kohtaa ne, jotka väkertävät kynsikoristeluja varmaankin pudistavat päätään ja toteavat, että mikään Tiimarista ostettu ei kuulu kynsiin.
Ihailen kaikkia hienoja kynsikoristeluja, olen jopa kerännyt niiden kuvia Pinterestiin. Joten innostuin hurjasti, kun tajusin, että nytpä koristelen kynteni ihan itse. Ensin kerros kirkasta lakkaa, kynsien upottaminen hilepurkkiin ja toinen kerros lakkaa päälle. Ja sama käsittely varpaiden kynsille.
Päässäni soi rytmikäs musiikki. Musta koirani nosti valppaasti ja ylväästi päätään, kun poistuin kynsien laiton jälkeen kohti suihkua, koko vartalo hopeisena kimaltaen…
Lienee selvää, että hilettä löytyi useamman päivän ajan, koko vartalon lisäksi, keittiön pöydältä, vauvan hiuksista, lakanoista, tietokoneen näytöltä, käsipyyhkeistä…
Mutta onpa harvinaisen hienot kynnet käsissä ja jaloissa – tämän huushollin mittapuulla.