Hei meillä syödään ja eräs vihainen kasvissyöjävanhempi avautuu

Vauva ottaa harppauksia kohti isomman ihmisen toimia. Hän syö kiinteitä ruokia. Ajattelette varmaan että: ”Siis soseiden muodossa, juu juu, voikos niitä nyt kiinteiksi sanoa.” Kyllä ruokalistalla on ollut myös muun muassa bataatti-, kesäkurpitsa-, kukkakaali- ja parsakaalisoseita, mutta myös kokonainen luumu, maissinaksuja, kurkkusiivuja ja ruisleipää sekä sangen sakeaa kaurapuuroa.

Kaikkea mitä on saatu käsitellä ja syödä sormiruoan muodossa ihan itse, on maisteltu ja haisteltu, hierottu naamaan ja hiuksiin sekä kaiken kaikkiaan otettu aistikontakteja antaumuksella. Kuvittelisin M:n nauttineen ruokailuista eniten juuri sormiruoan parissa, josko eniten ruokaa on mennyt mahaan asti aikuisten suorittaman soseruokinnan kautta. Uskon molempien tapojen jäävän osaksi ruokailuihin totuttelua – positiivisten käyttökokemuksiemme perusteella.

Soseita keitellään kerralla reilumpi annos, samoin kuin puuroa. Jääkaapissa onkin ollut jo viikon ajan joka päivä kulhollinen joko bataatti- tai kukkakaalisosetta sekä puuroa pakasterasiassa. Lähiaikoina on aikomus kypsentää myös lihaa ja kalaa ja säilöä pieniä annospaloja pakastimeen jääpalamuoteissa. Niistä saa helposti napsautettua kuutio kerrallaan lisukkeita muun ruuan joukkoon. Kun vauvan makuhermot ovat varmasti sopeutuneet tylsempiin makuihin kuten juureksiin, siirrymme hiljaksiin myös herkullisempiin makuihin kuten hedelmäsoseisiin.

Ruoka maistuu, (ainakin kaikki mikä ei ole parsakaalia) ja soseita sekä puuroa mussutetaan hyvällä ruokahalulla. Olen tehnyt soseista koko ajan vähemmän ”sileitä” ja siirtynyt rakenteeltaan karkeampiin soseisiin. En halua totuttaa vauvaa liian kauaa aivan hienorakenteiseen ruokaa, ettei sitten isompana tule kauheita kahnauksia, jos ruoassa on vähänkin ”knöölejä”. Todettakoon vielä, että useimmiten sosemestarina meillä toimii L.

En itse syö ollenkaan punaista tai valkoista lihaa, joten perheemme ruokavalio on kala- ja kasvisruokapainotteinen. M:lle tullaan tarjoamaan kalan ja soijan lisäksi lihaa, näin aluksi kun määrät ovat pieniä, useamman juuressoseruoan mukaan sujautettuna. Olemme alustavasti keskustelleet, että vauvan kasvaessa ja kerta-annosten suurentuessa aterioiksi asti, kahtena päivänä viikossa olisi tarjolla liharuokaa ja muina päivinä söisimme kala- ja kasvisruokia. 

Keravan kaupunki on kunnostautunut tässä kasvisruoka-asiassa. Keravalla päiväkodissa ei tarjoilla ollenkaan kasvisruokaa vaan lihatonta vaihtoehtoa eli mahdollisuuksien mukaan samaa ruokaa kuin lihaa syöville lapsille, mutta niin, että liha on jätetty pois. (Kuulemma esimerkiksi lihalientä käytetään silti.) 

Joitain ruokalajeja kyllä korvataan toisilla. Aivan pelkkää makaronia ei sentään kukaan joudu syömään, jos ruokalistalla on makaronia ja lihapullia: Tuolloin lihapullat ja jauhelihapihvit korvataan esimerkiksi kasvispyöryköillä ja punajuuri-/porkkanapihveillä. Mutta porkkana ei käsittääkseni ole kovin proteiinipitoinen. Kasviskiusauksessa on peruna-sipulisekoitusta, kermaa, juustoa ja …sitä kuuluisaa porkkanaa, jota kasvisruokiin tungettiin lihan sijaisena jo omina kouluaikoinani.

Kaupungin pointti on, että heidän velvollisuutensa ei ole tarjota kaikille lapsille ravintoarvoiltaan samanlaista päiväkoti- tai kouluruokaa. Joissan ruoissa on käytetty soijaa, linssejä, papuja tms. proteiinin lähteitä, muttei läheskään kaikissa. Lopputulemana on se, että joinain päivinä lihattoman vaihtoehdon ruokia syövien lasten osalta toteutuu ravitsemuksellisten suositusten mukainen ateria ja joinain se jää kaukaiseksi haaveeksi.

Päiväkodista onkin ilmoitettu, että vanhempien velvollisuus on huolehtia päiväkotiajan ulkopuolella lapsen täysipainoisesta ravinnonsaannista, sillä lihattomaan ruokaan ei ole välttämättä lisätty tarpeeksi proteiinin lähteitä kuten papuja ja soijaa.

Seuraa mielestäni tähän aikaan ja asenneilmastoon nähden jo lähes pöyristyttävän takapajuinen junttiratkaisu: Lapselleen ei saa edes tuota lihatonta vaihtoehtoa vakaumuksellisin perustein vaan perusteen täytyy olla uskonnollinen. Miten olisi jos ilmoittaisi lapsensa päiväkotisysteemiin buddhalaisena? Tiivistetysti olen edellä esitetystä käytännöstä tätä mieltä.

Eli siinä vaiheessa, kun M aloittaa päivähoitotaipaleensa, siirtynemme kotona tarjoamaan vain kasvis- ja kalaruokaa, sillä liharuokakiintiö täyttynee ja ylittynee jo päivähoidon ruokailujen kautta. Onneksi sentään kouluissa voi valita halutessaan kasvisruoan vaihtoehtona…

(Kuvassa on lahjoituksena saatu komea kesäkurpitsa, jonka syömisessä myös M auttoi.)

8 kommenttia artikkeliin “Hei meillä syödään ja eräs vihainen kasvissyöjävanhempi avautuu

  1. No onpas supernihkeää toimintaa Keravan kaupungilta! Käytönnössähän lihaton ruokavalio tarkottaisi perunaa ja makaronia eri väristen kastikkeiden kanssa ilman ”sattumia”?

  2. ”Meillä onki näköjään tänään uunimakkaraa ja perunamuusia. Ja kasvissyöjille sitten pelkkää muusia.” … Hehkeetä..

  3. Tein vähän tarkennuksia tekstiin, kun se oli yhdestä kohdasta vähän epäselvä.

    Joitain ruokalajeja siis korvataan esim. lihapullat ja jauhelihapihvit kasvispyöryköillä ja punajuuri-/porkkanapihveillä. Mutta porkkana ei käsittääkseni ole kovin proteiinipitoinen. Kasviskiusauksessa on peruna-sipulisekoitusta, kermaa, juustoa ja …sitä kuuluisaa porkkanaa, Kaupungin pointti on, että heidän velvollisuutensa ei ole tarjota kaikille lapsille ravintoarvoiltaan samanlaista päiväkoti- tai kouluruokaa. Joissan ruoissa on käytetty soijaa, linssejä, papuja tms. proteiinin lähteitä, muttei läheskään kaikissa.

    Kouluissa kasvis- eli lihattoman vaihtoehdon voi valita kuka vain, päiväkodeissa perusteluksi käy tosiaan vain tuo uskonnollinen peruste. Asiasta lyhehkösti lisää esim. täällä.

    Joka tapauksessa pitkässä juoksussa sekä viikoittaisten aterioiden ravintoarvotilanne että tuo valinnan vapaus laahaavat pahasti jäljessä verrattuna useimpiin pääkaupunkiseudun kuntiin. Go Kerava! Välillä hävettää asua täällä.

  4. Mutta ainakin Keravan kouluissa kasvisruoka loppui usein, sillä sitä söi aina useampi, kuin mitä kasvisruokailijoita oli ilmoitettu, että usein tuli kyllä eteen tuo tilanne että: ”Kasvisruokailijoille on salaattia ja muussia.”

  5. Heh, kuulostaa tyypilliseltä kaupungin toiminnalta, itselleni lukioikäisenä kouluruokailussa tuli usein vastaan tuo surullisenkuuluisa porkkana! Melkein joka kasvisruoassa liha oli korvattu porkkanalla… Onneksi nyt AMK:in ruokavaihtoehdot ovat vähän parempia.

  6. Komppaan omakohtaisiin kokemuksiin perustuen tsibun kommentissa sekä ala- ja yläasteen porkkanatraumoja että AMK:n parempia ruokia!

  7. Täytyy kyllä näin Tampereen yliopiston opiskelijana vähän avautua ja todeta, ettei näissä yliopiston kasvisruuissakaan ole hurraamista! On ollut täällä jatkuva purnauksen aihe mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Proteiinin lähteeksi tungetaan kasvisruokiin lähinnä juustoa (onneksi en ole vegaani!) ja tehdään samalla ruuista ällöttävän rasvaisia päivästä toiseen. Salaattibaarissa usein ennakkoon ilmoitetut marinoidut soijasuikaleet onkin korvattu porkkanalla tai marinoidulla hillosipuleilla. Fazer Amican pitämän ruokalan kasviruokapöydän yläpuolelle oli keväällä kyltti, jossa selitettiin, kuinka vähän proteiinia sitä ihminen loppujen lopuksi yhdellä aterialla tarvitseekaan.. Huoh.

    Yksi viikko innostuin sitten laskemaan Juveneksen (opiskelijoiden omistama opiskelijaruokala kampuksella) viikon kasviruokien keskimääräisen proteiinisisällön. Tulos oli keskimäärin 0,3 grammaa proteiinia per 100 g kasvisruokaa – löysin jopa 0,1 gramman proteiiniarvoja joiltain päiviltä. Tämäpä kismittää erityisesti kun ruuan maksaa kuitenkin suoraan itse, ja ruokalayrittäjällä on käytettävissään huomattavasti enemmän eurosia per annos kuin kunnan kouluruokaloilla.

    Jeps, ei ole kasvissyöjille rakennettu tämä maa..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *