Päivän ulkona syömis (m)asu

Kävimme perjantaina L:n kanssa syömässä ulkona. Heitin päälle äidin vanhan mekon ja sain kerrankin laitettua hiuksia edes vähän.

Jostain syystä mahani näytti jo ennen ravintolaan pääsemistä siltä kuin olisin raskausasioissa toisella kierroksella eikä tiukasti ihonmyötäisesti laskeutuva mekko auttanut asiaa. Onneksi huomasin ylenmääräisen isolta näyttävän mahan vasta kuvissa, joten en ehtinyt harmittelemaan sitä Helsingin reissullamme.

Minulla on paljon kivoja koruja, mutta asukuvissa ne harvoin näkyvät kovin hyvin. Oli pakko laittaa tällainen lähikuva, jossa näkyvät nuo pyriittikorvakorut. Olen käyttänyt niitä lähes jatkuvasti sen jälkeen kun ne kotiutuivat erään Etsy-shoppailun seurauksena. Molemmissa korvissani on paikat kolmelle korvakorulle, joten asuun sopivia koruja täytyy välillä kaivella korurasioista pitkäänkin.

Hiukset oli letitetty ja kiepautettu sitten nutturalle. Nutturan juuren kiinnitin kolme hiuskoristekukkaa. Päälle suihkin ihan liikaa lakkaa ja sujautin jalkaan korkeat korot, ettei kukaan (ainakaan oma mies) yltäisi näkemään juurikasvun alkua.

L:n ottamissa asukuvissa on aina yllätyksen mahdollisuus: Milloin puuttuu käsi, pää tai jalat. Tällä kertaa sukkahousuja ei näkynyt yhdessäkään kuvassa kunnolla ja kenkiä ei näy lainkaan…

Mekon alkuperää en tiedä, bleiseri, hiuskukat, mustat korvakorut ja sukkahousut ovat H&M:stä, laukku on Ivana Helsingin, isot korvakorut ovat Larnakan lentokentältä ja pyriittikorvakorut löytyivät Etsystä.

 

 

4 kommenttia artikkeliin “Päivän ulkona syömis (m)asu

  1. Kaunis olet!

    Täällä synnytyksestä 11kk, eikä toivoakaan että sopisin ”vanhoihin” vaatteisiini.
    Housut eivät mene kiinni ja tiukkoja paitoja ei viitti pitää kun jenkkikset näkyvät mukavasti:/ ja nuo rinnat…hohhoijaa, pieneneekö ne ikinä? Kohteliaisuutena olen kuullut, että minusta on tullut aikuisen näköinen, en todellakaan ole se ripakinttu, laihaluikku joka olin vielä viimetalvena.

    Mutta miksi on niiin kamalan vaikeaa hyväksyä tämä uusi, naisellinen ulkokuori?

  2. Kiitokset! Minulla hyväksymistä helpottaa onneksi se, että kroppa on ollut kurvia kurvin perään kuin ralliradalla – aina. Nyt osa on vaan tiukempia ja osa loivempia. Vain pieni profiilinmuutos siis.

    Sellaista sopivan naisellista kulkijaa seuraa mieluusti yllättävän moni silmäpari, näin ovat monet kaksilahkeiset kertoneet. Sitä on mukava ajatella aina jos omat kaarteet käyvät hetkellisesti silmiin.

  3. Mulla on poika nyt 7vkoa ja vanhat vaatteet kaikkein joustamattomimpia (esim. juhlamekkoja) lukuunottamatta menee päälle. Kuppikoko on kasvanut useamman koon ajasta ennen raskautta mutta se onkin ainoa asia. Maha on pienentynyt samaan kuin aiemminkin ja jenkkikset on ihan yhtä riemastuttavina lisinä mukana. Ennen raskauttakin olen asian ratkaissut korkeavyötäröisillä hameilla tai housuilla/jegginsseillä tms. Silloin voi huoletta pistää tiukankin paidan päälle ja näyttää suht hoikalle.

    Kurveja on siis täältä löytynyt jo ennen lasta, nyt vaan tuo rintamus muistuttaa (varsinkin täysinä) huonosti laitettuja silikoneja, ei siis kehumista. Kauhulla odotan minkälaiset lapaset näistä kehkeytyy loppupeleissä..

    Mutta kauniina olet ollut liikenteessä, erityisen ihastuttavalta näyttää tuo punainen tukkasi muuten mustissa vaatteissa. Oikeinkin tyylikäs leidi!!

  4. Minullakin menevät vanhat vaatteet päälle, muutamia yksittäisiä vaatteita lukuunottamatta. Mahan malli muuttui niin, etteivät ne mene varmaan koskaan päälle, vaikka kilot palaisivatkin lähtölukemiin. Tissit eivät mahdu tiukimpiin yläosiin tai mekkoihin tällä hetkellä, katsotaan imetyksen loputtua…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *