Tai oikeastaan koulun lattialle.
M oli nimittäin mukanani ja touhusi tyhjän Pepsi Max-pullon ja naksurasiansa kanssa tyytyväisenä yllättävän pitkään ja otti vielä pienet päiväunet niin, että ehdin syömään koulun ruokalassa.
Mutta eikös minun pitäisi olla vanhempainvapaalla?
Normaalisti olenkin, mutta meillä oli tänään opiskelupaikassani ”Ammatillisen kasvun”-pienryhmätapaaminen.
Selvisimme M:n kanssa liikkeelle yllättävän kivuttomasti eikä M tuntunut vierastavankaan yhtä pahasti kuin vielä lauantain vauvauinnissa. Kummallisesti vaihtelee tuo vierastamisen määrä.
Osaako joku selittää, miksi?
En tiedä, oletettiinko minun edes ilmaantuvan paikalle koko tapaamiseen. Meille piti tulla tänään vieras, mutta hänen tulonsa siirtyi myöhemmäksi. Jos aamupäivällä olisi pitänyt ehtiä siivoamaan ja kehittämään jotain tarjottavaa, olisin varmaan jättänyt tapaamisen väliin. Hyvä että menin; Ihan mukavaa oli käydä kuulemassa, miten opiskelutoverit olivat epämotivoituneita ja koulun vastaantulo opiskelijoiden suuntaan yhtä heikkoa kuin aina ennenkin. Viime aikoina on ollut jo vähän ikävä älyllisempien haasteiden kuin pyykinpesun ja vaipanvaihdon pariin, mutta ehkä koulun penkille ehtii ärsyyntymään ensi syksynäkin.
Kävimme vielä kurkistamassa, löytyisikö Seppälän Outletista mitään ja löytyihän sieltä jotain pientä. Ostin vielä yhden joululahjan ja suuntasin sitten kotiin. Sain äsken vauvan syötettyä ja nukutettua. Ihana hiljaisuus!
Nyt viimein voi maata hetken sängyllä ja katsella kimaltavia joulupalloja.
Olen laittanut ”eliittipalloni” eli Pentikistä hamstratut kalliimmat pallot roikkumaan sängyn päälle, metalliseen kattokruunuumme. Siinä me ovat melko hyvin turvassa sekä vauvalta että eläimiltä. (Pelkäisin kuusen oksien katkeavan ja pallojen rikkoontuvan, jos ripustaisin ne koristamaan kuusta.)
Kuten olettaa sopii, tätä rauhaa ei kestä kauan.
Lähdemme pikapuoliin vanhemmilleni saunomaan ja L pääsee totuttuun tapaan ratkomaan jälleen yhtä tietokoneisiin liittyvää ongelmaa. Lähes aina, kun menemme jomman kumman sukulaisten luo, siellä pitää asentaa jokin ohjelma, pelastaa matkapuhelimesta yhteystietoja, neuvoa, miten uudesta kamerasta saa siirrettyä kuvat koneelle, selvittää, miksi jokin peli kaatuu jatkuvasti… L parka. Koska harva tuntuu ymmärtävän, mitä tämä tekee työkseen, he kuvittelevat, että tämä osaa korjata likipitäen kaiken, mihin liittyy sähkö.
Jos illalla ehtisi katsoa jotain hömppää ja löhötä kahden kesken. Eilenkin piti, mutta tultuani crossing-tunnilta (liikkumassa kaksi kertaa samalla viikolla, ihme!), tuli siitä taas riitaa. Koska alkoi harmittaa, että kotona tulee riitaa siitä, että yritän viimein saada itseäni parempaan fyysiseen kuntoon niin lihasten kehittämisen kuin pienen painonpudotuksenkin merkeissä, painuin suoraan nukkumaan.
Ehkä tänään on parempi päivä?
//
Ja jos uusia Lilyläisiä on eksynyt lukemaan blogia, muistattehan seurata palstaa.
Kaikkia lukijoita muistutan, että palsta on löydettävissä myös Bloglovinista ja Facebookista.
Tsemppiä maanantaihin kaikille!