Se iski aivan yllättäen

Tänään vain tällainen pikainen söpöyspostaus, koska meille tulee kivoja vieraita,
menen illemmalla auttelemaan sudenpentuikäisten partiokokoukseen 
ja todennäköisesti väännän paniikissa pääsiäisleirijuttuja yötä myöten,
että saan pakan kasaan huomista suunnittelukokousta varten.

Pitihän koiraa pusutella vielä takaisinkin.
Höpsöt rakkaat.

Lupaan kirjotella illalla tai huomenaamulla taas pidemmin. Tämä on nyt välillä juuri tätä:
Hieman kiireistä, paikasta toiseen suhaamista, kodin, itsen ja kaiken muun huolehtimisen tasapainottelua, harrastushässäkkää, niskakakkoja, kummallisessa kippurassa torkkumista, ettei kierisi vauvan päälle, tiskejä ja vaippapyykkiä, verokorttien raahaamista kasvatusvirastoon, kirjoittamista, kuvaamista,
harvahampaista naurua, ruokakokeiluja ja tapaamisaikojen sumplimista. 

L ei ole mikään romanttisuuden perikuva, joten ehdotin, että tämä voisi puristaa yhden romanttiseksi laskettavan asian jokaiseen kuukauteen. Noin uudenvuodenlupauksena vaikka. Tammikuun osalta asia tuli hoidettua, kun aloin eilen iltasella, kymmenen tienoilla, kaipaamaan jotain hyvää ja mies nousi sängystä, raskaasti huokaisten
ja suuntasi keittiöön paistamaan lettuja.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

 

 

2 kommenttia artikkeliin “Se iski aivan yllättäen

  1. ”mies nousi sängystä, raskaasti huokaisten ja suuntasi keittiöön paistamaan lettuja.” *reps* Ihanan romanttista, varsinkin tuo huokaisu! 😀

  2. Kyllä oli aika vaakalaudalla niiden lettujen saaminen, kun mies kaipasi selvästi jo yöuniaan!

    Mutta hyviä olivat. Muutama jäi aamupalaksikin. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *