Siltä ainakin tuntuu.
Selvisin kuin selvisinkin eilen crossaamaan, saunassa makaaminen avasi hartiajumeja, mies huomasi koko viikon kestäneen matalapaineen kasaantuvan pian myräkäksi ja teki ennakoivana liikkeenä lettuja.
Söin letut hyvällä ruokahalulla ja huomautin vasta sitten, että seuraavalla kerralla läskinkaristuksen nimissä voi tuoda vaikka kukkia. En ole koskaan vielä päätynyt syömään tulppaanejamme.

Tänään vietämme aikaa molempien vanhempien ja lähes kaikkien sisarusten kanssa
ja polskimme 32-asteisessa vauvauintialtaan vedessä. Toivottavasti kierrokseni jatkavat laskuaan.
Voisin kenties lopettaa tämän naamani ihon repimisenkin pikkuhiljaa.

Eilen kävimme MLL:n perhekerhossa. Väkeä oli vähän, mutta kaikki entuudestaan tuttua. Oli ihanan rauhallista verrattuna torstain seurakunnan perhekerhoon. Siellä alkoi olla liikaa lapsia ja aikuisia meidän kummankin makuun. M kävi levottomaksi, vaikka kerho kesti vain puolitoista tuntia ja minuakin alkoi vähän ahdistaa. Päiväkodin aloitusta innolla odottaen…

Sain rintapumpun myytyä pois kuljeksimasta.
Eilen oli kaiken kaikkiaan jotenkin tosi ärhäkkä olo, joten anteeksi hyvä pumpunostaja,
jos säikäytin sinut tuimalla olemuksellani!

Nyt voisin kaivaa kaapista kauniit vaatteet, paikata naamani siltä osin kuin se on mahdollista,
ulkoiluttaa koiran ja unohtaa loppupäiväksi vastaamattomat sähköpostit, karvaisen lattian ja ensi viikon hektistäkin hektisemmän ohjelman. Pelkkä ajatuskin nimittäin saa verenpaineen nousemaan uudestaan.

PS.
M:n leikkikeittiöön löytyi taas pieni uusi juttu taannoiselta Helsingin reissulta.