Heräsin tänään siihen että hei, kohtahan on äitienpäivä.
Viime vuonna päivä meni vähän ohi. Muistan saaneeni lettuja ja lahjaksi perhekuvauksen, joka oli kyllä todella kiva lahja. Mutta vauva oli niin pieni ja alussa oli niin paljon kaikkea… Sektiosta toipumista, imetyksen heikon alun kanssa taistelemista, vauvan refluksiepäilyä ja mahaitkuja, falskaavia kestovaippoja ja halua osata, pystyä, kyetä hoitamaan samat velvollisuudet kuin ennen vauvan syntymääkin. Loput koulutyöt, partiokisat ja kaikki muu. Mutta tänä vuonna saa luvan olla toisin! Nyt otetaan ilo irti.
Että nyt jokin ihan huippu äitienpäivälahja kehiin. Niin L&M!
Kehittäkääpäs tälle ryytyneelle äidille perhereissu jonnekin tai jotain muuta ässää. Itsetehdystä lahjasta
ja hyvästä ruoasta saa lisäpisteitä, mutta jos ei irtoa niin rahalla saa ja hevosella pääsee kanssa.
Olisiko äitienpäivässä myös tilaisuus itsearviointiin. Mitä on tullut tehtyä hyvin ja missä voisi parantaa?
Kun katson näitä ja lukuisia muita kuvia, näen asioita, joista pidän:
Olen jaksanut useimmiten laittautua ihmisen näköiseksi. (Tosin ainakaan kuvista kolmas ei tue edellistä väitettä…)
Olen pitänyt lasta sylissä, hymyillyt, hempeillyt ja hölmöillyt. Näitä lisää ensi vuonna.
Vähemmän hermoromahduksia, itsesyytöksiä ja lapsen törttöilyistä suuttumista.
Enemmän neuvottelemista, yhteisiä kivoja juttuja ja lapsen naurusta nauttimista. Se oli lupaus!
Miten teillä on vietetty tai aiotaan viettää äitienpäivää?
Onko hyviksi havaittuja toimintamalleja?
Ja käyttekö itsenne tai perheenne kesken kehityskeskusteluja äitiyteen liittyen?
Kateellisena seuraan sinun ja muidenkin äitibloggarien hehkutuksia 😛 Mistä löytyy moinen voima ja jaksaminen? Itse en ole käynyt kampaajalla viiteen vuoteen, samalla aikajaksolla myös pakkeloinnin pystyy laskemaan kahden käden sormilla. Vuorokaudessa taas ei tunnit edes riitä, pyykkäämistä, siivoamista, siskosten riitojen selvittelyä, ulkoilua, jne jne. on loputtomasti. Mistä te saatte ne lisätunnit päiväänne?
No hei Vierailija, Fiskarsin keittiösaksilla tämäkin mutsi tukkansa leikkaa. Uskon, että vielä jonakin vuonna mun farkut ei ole jatkuvasti missä lie soseryönässä pikku rähmäkäpälien jäljiltä. Mutta nautin tästä kaikesta silti ihan täysin!
Mun eka äitienpäivä kuluu parisuhdetta hoitaessa Pariisissa, ilman lasta. Oli ihan sattumaa, että matka varattiin päällekkäin äitienpäivän kanssa, mutta eipä tehnyt mieli perua matkaa sen takia. 😉 En mä vielä tänä vuonna olis jälkikasvultani ihmeellisyyksiä odottanutkaan!
Minusta äitienpäivä on ihana! En usko että tänä(kään) vuonna ohjelmassa on mitään ihmeellistä, muuta kuin kerrankin miehen hemmoteltavana oloa. Ja koko perhe koossa. Se riittää.
ps.Vierailijalle: Tänään letitin hiukset lapsen katsoessa aamupiirrettyjä, ja meikkaamiseen minulla menee 4 min. Pyykit pesen ja lattiat imuroin vasta huomenna.
Meillä äitienpäivä ei ole yhtään sitä, mitä haluaisin sen olevan. Haluaisin itsekkäästi, että se päivä ois MUN ja MUA varten, mutta… Olen joutunut ”uhraamaan” päivän mummoille, jotka eivät ikipäivänä antaisi anteeksi, jos äitienpäivä kyläily jätettäisiin väliin :/ toki toisaalta ymmärrän, mutta sitten kuitenkin…
Rullakartiina: Koetan muistaa ottaa vastaavan kuvan tänäkin vappuna ja jos saisi otettua jatkossakin. Saisi hyvin pojan kasvun ja oman rupsahtamisen ikuistettua. 😉
Kannattaa kyllä ottaa kaikki ilo irti äitienpäivästä, on ne juhlistukset itse kukin varmasti ansainnut!
Vierailija: Minulla on kyllä kotivärjäys kovassa käytössä, kampaajalle jaksaa tai raaskii lähteä kyllä aika harvoin. Ennen lasta kävin kerran ennen häitä, mutta sitä ennen en ollut käynyt varmaan kolmeen vuoteen. Lapsen syntymän jälkeen olen käynyt kaksi kertaa. Aamumeikkiin menee noin viitisen minuuttia. Meillä on sellainen sopimus, että minä hoidan vauvaa kello 6-8 ja mies kello 8-9 ennen kuin aloittaa työt kotitoimistossaan. Tunnissa ehtii hyvin käydä suihkussa, pukea, meikata, laittaa hiukset ja syödä aamiaisen, ehkä vielä tehdä jonkin nopean kotityön ja ulkoiluttaa koiran. 🙂
Ylipäätään selkeä työnjako ja aikataulutus on ollut meillä arjen pyörityksen avain; Kotityöt tai lapsen hoito eivät kaadu kummankaan vanhemman niskaan yksin. Jos jako tuntuu epäreilulta, sitä muutetaan. Yhden lapsen kanssa puuhaaminen on kuitenkin helpompaa kuin useamman pienen. Katsotaan mitä käy, kun palaan opiskelemaan… (Hui)
hunajaluu:
Mulla olisi näillä hiustenleikkuutaidoilla kaksi leikkausmallia: Tasapitkä tai kahden millin sänki. 😀
Ooooi! Teidän äitienpäiväsuunnitelmat kuulostavat ihanilta! Eipä tuo meidän vuosikaskaan taida pahemmin kortteja askarrella vielä.
Iksu: Hemmottelu ja koko perhe kasassa kuulostaa oikein hyvältä myös.
Juu ei mihinkään puolen tunnin meikkaussessioihin ole täälläkään aikaa, mutta viisiminuuttisessakin saa pahimmat paiseet sekä tummat silmänaluset piiloon ja ripset päähän.
murina: Jos the äitienpäivä on mummoille niin tärkeä, voisitteko sopia, että sinun päiväsi olisi vaikka aina tokakuun toinen lauantai tms. eli aamupalat sänkyyn, kukkia, lomaa, mitä halajatkin ja siitä pidettäisiin kiinni? (Olen itsekin miettinyt tuota vaihtoehtoa, jos päätämme viettää äitienpäiväsunnuntain kyläillen.)