Iltapäiväunet ja vähän muutkin unet

Kaksi vuorokautta putkeen on särkenyt päätä.
Tänään piti kirjoittaa väliaikaraporttia hormonikierukasta sekä kertoa, miten yöimetyksien lopettamisen kanssa on käynyt. Koska pudotin eilen kaksi kertaa saman lasin (onneksi molemmilla kerroilla tyhjänä eikä se edes särkynyt) ja huomasin puhuvani vähän sekavia, totesin olevani liian töttöröö kirjoittaakseni mitään perusteellista ja analyyttistä raporttia kummastakaan asiasta. Ehkä huomenna sitten.

Saimme eilen taidenäyttelyn pystyyn ja tulimme hiukan tavallista myöhemmin iltapuuhiin.
Illan nukutuksesta kävimmekin sitten sellaisen taistelun että päätin kunnianhimoisesti iltanukahtamisien siirtyvän meillä vähitellen siihen, että M laitetaan iltatoimien jälkeen omaan sänkyynsä tapailemaan unta; Hädän hetkellä rauhoitellaan, muttei jäädä seuraksi pidemmäksi aikaa.

Eilen kaveri oli kiivennyt jonkin aikaa kestäneen kiukkuraivokohtauksen jälkeen takaisin omaan sänkyynsä ja nukahtanut. Itse olin lähtenyt lastenhuoneen oven perässäni sulkien levittämään pyykkejä. Tähän ratkaisuun päädyin sen jälkeen kun nukuttaminen meni hiuksieni repimiseksi ja käsivarsieni pureskeluksi. Kaikki kiellot kaikuivat kuuroille korville. Ai miten niin lapsi kävi vähän ylikierroksilla?

Mutta olennaista oli se, että tyyppi nukahti ihan omin avuin ja suurin piirtein samassa ajassa
kuin yleensä aikuisen seurassa. Mitä sanotte kokeneemmat:
Olisiko tässä joku niistä kuuluisista herkkyyskausista nyt menossa?
Kannattaisiko napata kiinni ennen kuin se menee ohi
?

Joka tapauksessa täytyy kiiruhtaa keittiöön. M nukahti juuri iltapäiväunilleen.
Pitkään lukemista odottaneen uusimman Dekon ehdin ehkä selata sekä vilkaista muutaman blogipostauksen.
Ja tietenkin juoda lasillisen simaa!

 

 

5 kommenttia artikkeliin “Iltapäiväunet ja vähän muutkin unet

  1. mä ainakin omakohtaisesta kokemuksesta voin suosittaa sitä, että lapsi osaa nukahtaa yksinäänkin ja jos nyt tuntuu siltä että se onnistuu, niin pidä kii siitä niin kauan kun se kestää.

    Nimim. päiväunille vain jos pidetään paikoillaan, muuten riekutaan sängynlaitoja vasten viimeisilläkin voimilla.

  2. Tottakai opetat nukahtaa yksin, jos tuntuu että nyt homman hoksaisi 🙂 antaahan se jo lapsellekin kuvan, että nukkumaanmeno on ihan ok, ei tarvii pelätä. 

    Meillä nukahtaa paremmin ovi auki (käyn sulkemassa kunhan nukahtaa ja avaan taas kun menen itse nukkumaan, että jos tytöllä tulee yöllä hätä niin kainaloon saa tulla), kai se tuo turvaa että siinä se äiti vielä on (mulla on tapana tiskata ja pestäomat hampaat tässä välin jotta tyttö kuuleesen mun kolistelun ja tietää et lähellä ollaan. Näiden jälkeen se onkin jo unten mailla). 

    Tsemppiä ja sori kirj.virheet, iPad<3 

  3. Kyllä kaveri oppii vähitellen nukkumaan yksin. Tietäähän Mio, että joku on lähellä kuitenkin joka tapauksessa.

  4. Ehdottomasti kannattaa jatkaa tuota tapaa. Mä käyn aina vaan lykkäämässä pojan pinnasänkyyn, annan tutin ja laulan tuutulaulun, sen jälkeen poika jää huoneeseen yksin. Useimmiten perästä kuuluu kitinää, mutta yllättävän helppo on nykyään tunnistaa milloin se on asiaankuuluvaa unikitinää ja milloin hätä, johon pitää reagoida. Välillä poika jää kiipeilemään pinnasänkyyn ja käyn joitakin kertoja laskemassa hänet makuulteen ja silittelen hetken. Jos päivä on ollut jännä tai lapsi alkaa olla yliväsynyt, on homma tietysti vähän rasittavaa, mutta suurin osa nukahtamisista menee kuitenkin ongelmitta.

    Ainut vinkkini oikeastaan on, ettei kannata mennä huoneeseen liian helposti. Jos ei muuta niin laske vaikka vielä oven ulkopuolella kymmeneen ennen sen avaamista. Mun poika nimittäin innostuu heti, jos huomaa että tulen pikkukitinällä jo paikalle ja sitten saankin ravata huoneessa vähintään kymmenen kertaa. Vuoden ikäinen ei mene rikki, jos kitiseekin hetken oven toisella puolella.

  5. Amma: Meillä alkaa yöhomma selvästi edistyä, mutta joinain päivinä päiväunille nukahdetaan vain joko vaunuihin tai kantokoppaan vyötettynä. Reilu meininki. Mutta jos antaisi valvoa, se olisi jo turvallisuusriski, kun lapsi on niin väsynyt että yrittäessään kävellä, kaatuilee velttona miten sattuun tai itkee ja hakkaa päätään seinään… Ihan normaalia?

    Liv: Yllättävän hyvin on nämä pari iltaa mennyt, olen ihan innoissani!
    Mun on pakko pitää lastenhuoneen ovi öisin kiinni. Kun tuo pannahisen ovela lapsi lähtee aamulla herätessään muun muassa kaatamaan koiran vesikulhon, heittelemään tavaroita pönttöön tms. kivaa ennen kuin herättää vanhempansa. Siis jos herää virkeänä ja hyväntuulisena eikä puoliväsyneenä ja itkuisena. 😀

    Vierailija: Hyvältä näyttää ainakin tällä hetkellä!

    Ruusu: Päivän aktiviteettitaso ja väsymyksen aste näkyvät meillä ainakin todella selvästi myös nukutuksissa ja joskus myös yöunen laadussa. Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun viriketulva räjähtää äkillisesti päälle päivähoidon alkaessa. Apua. 

    Musta tuntuu kanssa, että mitä harvemmin menee katsomaan sen parempi. Kun menee mukamas hätiin, poju vain innostuu ja se siitä nukkumisesta sitten. 

     

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *