Hankimme taannoiselta joulua edeltäneeltä Tukholman reissulta M:lle vaatteita odottamaan tämän kasvamista.
Kun koon kahdeksankymmentä vaatteet on nyt kaivettu käyttöön asti,
paljastuivat vaatekorista myös nämä ihanat Polarn O. Pyretin pöksyt.
M:stä saa aika kivoja kuvia, kun yrittää tarpeeksi kauan, mutta ei tästä tyypistä kyllä lastenvaatemallia tulisi. Vauhtia nimittäin riittää ja kuolaa valuu niin, että lähes joka kuvasta voi löytää isoja kuolapisaroita.
Omat vaatteet ovat alkaneet kiinnostaa M:ää enenevissä määrin. Kissapöksyistä alkoi vaatteiden kuvioiden tutkiminen, mutta nyt muidenkin housujen ja joidenkin sukkienkin kuosit ovat saaneet huomiota osakseen.
Jos joka iikka ei ole sitä jo tajunnut, minulle lapsen pukeminen kivasti on oikeasti tärkeää.
Haluan että tällä on väreiltään yhteensopivat, ehjät, puhtaat ja mielestäni kauniit vaatteet yllään.
Mukavuus niin leikkauksen kuin materiaalienkin osalta, kestävyys, tarkoituksenmukaisuus ja pitkäikäisyys (käännettävät lahkeet ja lantiokappale housuissa, kiristettävä vyötärönauha jne.) ovat myös tärkeitä seikkoja.
Vaikka vaatteet eivät ole mun aatteet eivätkä vanhemmuudessa tai lapsen elämässä oikeasti keskeisiä asioita,
kai sitä saa vähän harrastaa vanhemmuutta. Edes ikään kuin terapeuttisena juttuna?
Koska minun kohdallani mieleisten vaatteiden metsästäminen kirpputoreilta, alennusmyynneistä, tutuilta ja nettikaupoista ei ahdista vaan tuo iloa, aioin ottaa kaiken ilon irti
siihen asti kun pikkumies maksaa itse omat vaatteensa… Ja jos nätisti pyydetään, makutuomariksi voin lähteä silloinkin.
Oikeita metsään suuntautuvia, sulan kelin tutkimusmatkoja odotellessa
täytyy tyytyä tutkimaan metsäisiä asioita pöksyistä. Hassu pieni.
Mä kanssa koitan laittaa lapselle aina yhteen sointuvat vaatteet päälle -kuten myös itselle. Vaikka nyt lapsi on aina hieman huolitellumman näköinen kuin äiti (koska väsymys ja se, että lähes kaikki vaatteet kaapissa ovat liian isoja) niin yritän kuitenkin panostaa esim. perhekahvilaan mennessä ja laittaa päälle siistit vaatteet enkä vain ulkoiluvaatteita. Ei sillä, pieni hifistelijä minussa on myös hankkinut aikanaan suht siistit ulkoilukamppeetkin, eli ei millään ysärituulipuvulla todellakaan hiihdellä.
Ja sitäpaitsi hyvin pukeutunutta lasta on paljon kivempi tuijotella päivät pääksytysten kuin sellaista jolla on ihan eriparivaatteet päällä. Vaikka niissä nyt sattuisi olemaan jokunen ruoka-/kuolatahra. Harvemmin kesken päivää jaksan vaihtaa puhtaita vaatteita päälle jos kotona vaan hengataan ja vaatteet sattuu vähän likaantumaan.
Mistä tulikin mieleen, että pitäsikin käydä ensi viikolla kirppiskierros metsästämässä pojalle seitennelosia housuja, kun jouduin kuuskasit laittamaan jo pois lyhyiden lahkeiden ja kiristävien vyötäröiden takia.
Olen myös samaa mieltä kanssasi tuon lapsen pukeutumisen osalta. Mä ainakin haahuilin itse ensimmäiset puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen imetyspaidassa ja kaikki omat vaatteet oli aluksi liian pieniä ja lopulta liian isoja niin saipa edes lapsen vaatetukseen panostaa 😉 Sitä paitsi eikös joku tyyliniekka ole jossain sanonu,t että kestää sama aika pukea päälle kauniit vaatteet kuin rumat vaatteet joten miksei tätä soveltaisi myös lapsiin. Tottakai ne kauniit mutta todella epäkäytännölliset lasten vaatteet on asia erikseen, mutta kuitenkin.
Amma: Mullakin oma ulkoilupuku on perussiisti, musta kuoripuku plus Hai-saappaat. Mutta harvoin niillä kuitenkaan tulee lähdettyä ns. ihmisten ilmoille.
On tämä vauva-/taaperoarki sen verran puuduttavaa välillä, että jos lapsen kivoilla vaatteilla saa pikkuisen lisäenergiaa, niin se on ihan tervetullutta.
Muakin himottaisi taas kierrellä kirppiksiä ja ehkä vähän tuunata jotain. Sama juttu joka kevät! Kauhea rymseeraus-/dyykkaus-/väsäysvimma iskee.
Suklaamuffinssi: Nimenomaan kun se aika ja vaiva ei oikeesti ole paljon, jos ollenkaan, isompi, laittaa kivat vaatteet eikä ihan mitä sattuun!
Lasta on aivan IHANA pukea! Itseeni minä en oikeastaan paljoakaan panosta(kunhan on ulos mennessä suht puhtaat vaatteet päällä), ja minulle tuo ”menee sama aika pukeutua kauniisti” ei kyllä päde. Jos rupean miettimään mitä päälleni laitan, niin voin jahkailla asiaa yli tunninkin ja muuten vedän vaan päälleni paidan joka on tarpeeksi pitkä tai punainen tai puhdas, eikä siihen mene kuin muutama sekunti.
Cpop: Mulla on sellaisia ”emmäätiiä mitä ihmettä-ä-ä pukea”- päiviä varten pari luottovaatekertaa. Ne onkin jostain kumman syystä jatkuvasti pyykkikopassa tai narulla. Hyvä kun ehtivät kaappiin asti takaisin. (Eikä aina ehdikään.) Mutta lapselle keksii kyllä vaatteet. :>
Miten tämä juttu liittyy tälle ”Raha” palstalle?
No kyllä kai ne uudet vaatteet jollain on ostettava, eikös? Näihin tägäyksiin tuskin on yhtä oikeaa tapaa merkitä!
Heh, tällä budjetilla popin pökät kuuluvat kyllä erikseen raha-kategoriaan. 😉