Kävimme tänään Iksun ja Maisan kanssa katsastamassa Amos Andersonin taidemuseossa Metsäretki näyttelyn. (Lisää tietoa näyttelystä löytyy linkin takaa.) Hyppäsimme M:n kanssa heti aamusta junaan. Matkalla M jaksoi ensin naureskella vaunusta poistuville ja siihen nouseville, mutta nukahti loppumatkasta
ja nukkui lähes siihen asti, kun aloitimme näyttelykierroksemme.

Kun saimme kärrättyä lapset taidemuseon ovelle, oli museon aukeamiseen vielä parikymmentä minuuttia.
Päätimme käydä juomassa aamukahvit ja -teet läheisessä Picnicissä.
Vajaalla viidellä eurolla sai kaveriksi täytetyn croissantin ja tuoremehun. 

Hoidettuamme tavaramme säilöön kellariin, kipusimme neloskerrokseen.
Metsäretkemme alkoi hyvinkin galleriamaisesta, valkoisesta huoneesta. Esillä oli metsämaisemia muun muassa Gallen Kallelalta. Lattialla oli kori, jossa oli pehmolelukarhuja ja hauska ohjekyltti.

Pienet näyttelyvieraamme tekivät työtä käskettyä!

Seuraava huone oli jo erikoisempi. Puulla peitetyt seinät, metsän äänet, raksahdukset ja rasahdukset sekä Särestöniemen (kesästä syksyn kautta talvisiin kulkevat) työt loivat tunnelmaa. Erikoinen äänimaailma selvästi ihmetytti ja ehkä vähän jännittikin lapsia. Lattianrajaan oli tehty kolo, jossa oli nähtävillä metsähiiriä.
Molemmat lapset olivat peput pystyssä ja nassut kiinni pleksissä tutkimassa kolon asukkaita.

Jatkoimme talviseen näyttelytilaan, jossa oli talvimaisemia sekä luola,
jonne sattoi mennä sisään lukemaan satuja tai leikkimään. Kuten edellisissäkin huoneeisa, myös tästä huoneesta löytyi metsän eläimiä esittäivä pehmoleluja. Näyttelytilan seinät oli peitetty kauttaaltaan pumpulilla ja äänimaisemana oli hangen narahduksia, pakkasen pauketta puissa ja tuulen ääniä. Seinässä olevasta kolosta kurkisteli lisää pieniä eläimiä ja olipa luolan katolla isompikin otus.

Luolaan meneminen jännitti hieman, mutta kaverin kanssa sinne oli helpompi uskaltautua.
”Katso äiti, me mennään yhdessä!”

Näyttelystä löytyi myös öinen metsämaisema, jonka ääniä ja valaistusta saattoi muuttaa nappeja painamalla sekä ”suohuone”, jossa oli maisemamaalausten ja veistosten lisäksi pitkospuita jäljittelevät kulkuväylät ja teemaan sopiva äänimaisema. Näyttely jatkui yläkerrokseen, jossa oli näyttelyn ohessa julkaistavaan Metsäretki kirjaan liittyviä Stiina Saariston kuvituksia ja keskellä huonetta saattoi kiipeillä suurten sienien keskellä.
Myös aiemmin kaipaamiani metsän tuoksuja saattoi nuuskutella työpajahuoneessa.

Alemmassa kerroksessa oli esillä vielä metsätöihin liittyviä teoksia sekä työvälineitä. Viimeisessä huoneessa oli muun muassa Ferdinand von Wrightin lintumaalauksia ja metsän antimien hyödyntämiseen liittyvä teema.

Pidin näyttelyn toteutuksesta todella paljon.
Näkemistä oli aikuisillekin, mutta erityisesti suosittelisin näyttelyä kaiken ikäisten lasten kanssa liikkuville ja yhteisiä taidekokemuksia kaipaaville. Taaperoille ja leikki ikäisille oli tutkittamaa myös lattian tasossa. Oli leluja ja erilaisia materiaaleja ihmeteltäväksi. Satujen päälle ymmärtäville oli pieniä tarinoita siellä täällä ja alakouluikäisille on työpajojen lisäksi mahdollisuus perehtyä Metsäretki-kirjan tarinaan.

PS.
Kellarikerroksen säilytystilojen wc-käytävässä oli hauskat kyltit vessojen ovissa.