Tässäpä yhden aurinkoisen iltapäivän kuva-antia mökkireissulta.
Osa kuvista on miehen räpsimiä ja osan olen ottanut itse.
Säätiedotuksen povaamat säätilat kääntyivät päälaelleen ja lähes koko eilisen illan tihutti vettä. Aamukin alkoi harmaissa tunnelmissa.
Nyt aurinko paistaa, mutta painostava ilmanala enteilee ukkosta.
Sen lisäksi ukkosta ennustaa myös moukaroiva päänsärky,
joka iskee kimppuuni perinteisesti matalapaineisella säällä.
Mökillä on laitettu paikkoja kesäkuntoon ja testattu uutta venettä.
Laivakoira Herttakin pääsi veneen kyytiin. Jos päänsäryltäni selviän, käyn vielä lenkkeilemässä. Ja luonnollisesti jääkiekko-ottelu täytyy katsoa sekä käydä saunassa.
Saimme nukkua miehen kanssa harvinaisen pitkään lapsen touhutessa isovanhempiensa kanssa. Ennen niin arkipäiväistä lauantai-aamuna yhdeksään nukkumista osaa tätä nykyä arvostaa ihan eri lailla. Ja unta ylipäätään.
Nykyään lähes suutun, kun joku valittaa kärsivänsä univajeesta vaikkapa vietettyään viikkojen ajan yökausia opiskelijabileissä. Toki jokainen saa valvoa niin paljon kuin haluaa, mutta on ärsyttävää kuunnella nurinaa täysin itse aiheutetusta väsymyksestä.
Mökkitontti on lapsen valvomisen kannalta melko haastava. Kiviä, kallioita, juuria, isompia kiviä, korkealla oleva laituri ja jyrkkä polku alhaalla odottavaan mereen.
Onneksi valvontahommiin on osallistunut useampia silmäpareja. Myös auttavia käsiä tukemaan pientä kiipeily- ja kävelyharjoittelijaa löytyy paljon.
Kävimme jopa kahlailemassa vähän. Vesi oli vielä niin viileää,
että taaperon kahlaaminen tyssäsi täysin lantion korkuisessa vedessä.
Hetken vettä läiskyteltyään hän kiipesi syliin ja poistuimme sisätiloihin lämmittelemään. Eiköhän tänä kesänä päästä kuitenkin uimaan luonnonvesissä riittämiin.
Illalla ajelemme kotiin ja heti huomenaamulla lähden ”partiolasteni” saattajaksi partiotaitokisoihin. Kovin paljon en siis tänä viikonloppuna ehdi koneen ääressä istuskella.
Nauttikaahan lauantaista ja muistakaa käydä kaupassa, jos jääkaapissanne on vain valo!
Huomenna kaupat pitävät ovensa suljettuina.
Vitsi teillä on ollut ihanaa! 🙂
Tohon itse aiheutettuun väsymykseen (tai siitä ärtymiseen siis) pitää kyllä sanoa, että odota vaan kun meette vuoden eteenpäin eikä enää ole (no toivottavasti) sitä kroonista väsymystä tai kunnon muistikuvaa miltä se tuntuikaan, ja sitä huomaa taas jaksavansa antaa ymmärrystä sille bilettämisellä itsensä väsyneeksi saaneelle tyypille, että sitä jaksaa naureskella taas toisten kännisotkuille ym. 🙂
Vielä kun merivesi saataisiin uintilämpöiseksi niin olisi aika täydellistä!
Mietin tuota itsekin, että kaipa tuo ärsytys helpottaa, kun saa nukkua pidemmän aikaa kuin muutaman yön putkeen pääasiassa kunnolla.
Vielä ei vaan sympatiaa heru. 😀
Tänään just muistin kauppaan mennessä, että ai niin huomenna on kaupat kiinni. Voin sanoa, että vihaan tälläisiä pyhiä, jotenkin sitä on tottunut, että kauppa on joka päivä auki.
Minä olisin unohtanut koko jutun, ellen olisi saanut muistutusta. Joten ajattelin, että jos blogimuistutus
pelastaa yhdenkin ihmisen siltä suljetun kaupan oven takana seisomisen ei-niin-ihanalta tunteelta, hyvä niin.
Kun tosiaan on päässyt tottumaan siihen, että kauppaan pääsee joka päivä!
Kivalta näyttää tämä sun blogi täällä uudella tontilla!
Toi nukkumisasia on vähän kaksipiippuinen juttu: tiedän kyllä tasan tarkkaan, että ketuttaa, kun lapseton kaveri valittelee ”nukkuneensa viime yönä tosi huonosti ja olo on nyt ärtynyt” kun itse on nukkunut parin tunnin pätkissä lähes vuoden. Mutta toisaalta muistan myös ajan, kun itse olen ollut lapseton ja tosi tosi väsynyt, ja sitten kun siitä olen ääneen lapselliselle tutulle sanonut niin olen saanut täysteilauksen ja haukut siitä etten tiedä väsymyksestä mitään. Joo, tavallaan totta, mutta ei ole myöskään reilua väheksyä toisen ihmisen väsymystä, vaikkei sitä univelkaa vuotta olisikaan. Kyllä lapsetonkin saa tuntea olonsa väsyneeksi. Itse yritänkin pitää suuni kiinni jos lapseton ystäväni voivottelee bileillan jälkeen, mutta sanotaanko että ei multa välttämättä sympatiapisteitäkään heru 😉
Kiva että tykkäät!
Olen kyllä joskus saanut niitä ”olen niin väsynyt”-itkukohtauksia, mutten ole sentään mitenkään raivohaukkunut ketään väsymysvalitusten vuoksi. Jossain kulmakarvojen ja lapojen välissä vain tapahtuu kiristymisreaktioita, kun joku valittaa selkeästi itseaiheutettua väsymystä.
Toki ko. henkilö saattaa olla hyvinkin väsynyt, (tosin yhden huonosti nukutun yön jälkeen väsymys harvoin vastaa kuukausien huonoja unia.) Masennuksen tai jonkin (muun) sairauden, stressin, surun tms. aiheuttama unettomuus tai huonounisuus on toki täysin eri asia. Mutta bileillan jälkeisen väsymyksen voivotteluihin en oikein jaksa yhtyä.
Eikös tuo lasten hankkiminenkin ole itse aiheutettua väsymystä? 🙂 Mä en ainakaan tiedä yhtään lasta, joka olisi vanhempiensa mukaan nukkunut ensimmäisen elinvuotensa hyvin. Että samalla tavalla meitä lapsettomia voi ärsyttää kuunnella teidän vanhempien valitusta väsymyksestänne: mitäs hankitte ne lapset.
Tsemppiä kuitenkin! 🙂
Onhan sekin itse aiheutettua – tosin toiset hankkivat lapset ja toisille niitä tulee ahkerasta lasten saamisen välttelystä huolimatta. 😉
Oma toleranssini väsymysvalituksien sietoon on ihan erilainen riippuen siitä, onko syy väsymykselle henkilökohtaisen mielipiteeni perusteella ”oikea”.
Siinä missä vanhempi ei voi jättää pientä vauvaa huutamaan yökausiksi ja nukkua taloyhtiön verkkokellarissa korvatulpat ja kuulosuojaimet päässä, voi kuukauden kolmanteen baarisuunnistukseen jättää menemättä, jos alkaa pää hajota. Epäilen, ettei yliopistolta tulee kenkää, mutta lastensuojeluviranomaiset tai tulevaisuudessa lapsen terapeutti saattavat monottaa vanhempaa heitteillejätöstä.
Joskus opiskeluissa/työelämässä/lapsettomassa perheessä on menossa isompi projekti/kriisi tai äkillinen tilanne, jossa deadline painaa päälle niin että on pakko karsia yöunet minimiin. Joskus on kyse oman ajankäytön huonosta suunnittelusta, mutta kukapa ei välillä jättäisi asioita viime tippaan – eikä syy läheskään aina ole itsessä.
On varmasti opiskelu- ja työpaikkoja, joissa työntekijä painaa vuorokauden ympäri neljän tunnin unilla vuoden, mutta … ei ehkä ihan kauhean monia, siis Suomessa? Eli vastaavaan pakkorakoon on vaikea saattaa itsensä muutoin kuin saamalla (huom. ei aina hankkimalla) lapsen. Siksi oletusarvo on se, että harva kokee vastaavaa univajetta ennen kun/jos saa lapsia. (Paitsi tietenkin jos esim. krooninen kipu tai uniongelmat valvottavat.)
Suhtaudun alkoholin käyttöön oletettavasti keskivertosuomalaista nuivemmin. Saunasiiderit-/kaljat, ruokajuomat ja kuohuvat juhlissa ovat täysin asiaankuuluvia, jos niitä haluaa juoda, mutta kun suvussa ja lähipiirissä juodaan itsensä hengiltä riittävän usein, tajuaa että viina on tosiaan viisasten juomaa tai ainakin sellaisten, joilla on henkiset ja geneettiset edellytykset hallita juomistaan.
Eli ainut konteksti, jossa minua todella ärsyttää oman väsymyksen kanssa retostelu on oikeastaan tilanne, jossa valitetaan, kuinka ei ole tullut nukuttua kunnolla kertaakaan välillä vappu-juhannus, koska on ollut pakko olla ryyppäämässä. Toki opiskelija- tms. riennoilla on myös sosiaalinen merkitys, mutta olisiko mahdollista saada kavereita niinkin että nukkuisi edes joka toisen yön? Onko tavoitteena saada haalarin lahkeeseen ”vuoden tynnyri”-merkki vai millaista statusta jokailtaisella ryyppäämisellä haetaan?
Edes kännäysreissun jälkeinen väsymys ei ole punainen vaate, jos kyseessä ovat yksittäiset festarit/vappu tms., mutta oikeasti, onko kolmen kuukauden putki ihan normaali olotila, josta johtuvaa väsymystä pitäisi jaksaa kilvan surkutella?