Monitoimi-iltapäivän sivulliset uhrit

Istumme autossa matkalla meren rannalle. Vehreät maisemat sujahtelevat ohitse. Ilma on raikas ja kostea. On ihanan rauhallista. Takapenkkiläiset eli koira ja vauva ovat molemmat nukkuneet lähes koko matkan.

Olimme koko aamupäivän perhekerhossa, joten muutamassa iltapäivän tunnissa piti pakata loput tavarat, huolehtia kissoille ruokaa ja kasveille vettä, raivata asunto perussiistiksi ja saada itsensä sekä vauva lähtökuntoon. Toisaalta on hyvä päästä jälleen kiinni reippaiden lähtöjen rutiiniin; Näin kesäaikaan niitä tulee tiheästi, olkoonkin että reissut ovat usein lyhyitä, yhden tai kahden yön käyntejä kyläilemässä tai mökkeilemässä

Koetin saada hommat tehtyä ja pitää Kuutin tyytyväisenä ja poissa tihutöistä – ja kiipeilemästä vaarallisissa paikoissa, istuttamalla hänet syöttötuoliin ja kasaamalla ruokapöydälle ohjelmanumeroiksi välipalan (leipää ja viinirypäleitä) sekä puuhaa eli palapelejä, paperia ja kyniä. Ajattelin pelata varman päälle sotkun suhteen ja annoin lapselle puuvärikyniä, joita tämä ei yleensä yritä syödä yhtä innolla kuin liituja. (Eivätkä ne sotke samoin kuin tussit.)

Kun tulin takaisin vauva näytti tältä:

Punaiseksi värjääntyneelle naamalle, hiuksille, kielelle, käsille, paperille, pöydälle ja puserolle löytyi selityskin. Olin kiireessä napannut ei-niin-pikkulapsiyhteensopivan kynän lapselle:

Hmmm… Sylki ja vesivärikynä. Selvästi hyvä yhdistelmä.

Huippua viikonloppua kaikille!
Mökkikuvia ja -kuulumisia tulee, kunhan pääsemme ensin perille.

(Pahoittelen kuvanlaatua, mutta tilannekuvan toivossa nappasin vain lähimmän laitteen käyttöön ja se sattui olemaan iPad.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *