Lapsi tuhoaa aivoni eli miksi en lue enää mitään

Tunnustan heti alkuun erään asian: En ole lukenut yhtään kirjaa puoleentoista vuoteen. Todettakoon saman tien tämän olevan aikaisempaan elämääni verrattuna erittäin poikkeuksellinen, huolestuttava ja häpeällinen tila. (Edes salaisen blogiystäväni hankkimaa keskustelua herättänyttä, yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa ja varmasti älykästä kirjaa en ole saanut luettua. Anteeksi.)

Opin lukemaan päiväkoti-iässä ja sen jälkeen olen aina lukenut paljon, välillä hurjan paljon. Ensimmäisen luokan aikana luin kaikki siihen mennessä suomennetut Neiti Etsivät eli noin 90 kirjan verran Nancy Drewn salapoliisileikkejä sekä tietenkin siinä sivussa kaiken maailman ponitallikirjoja ja Tiinan seikkailuja. Pakollisen luettavan eli koulu- ja opiskelukirjallisuuden lisääntyneen määrän myötä (lukiossa, yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa) harrastukseksi laskettava lukeminen väheni jonkin verran, muttei suinkaan loppunut kokonaan. Kun lapsemme syntyi, lukeminen loppui kuin seinään.

Lukeminen on minulle parasta mahdollista rentoutumista ja eskapismia. Se vaatii heittäytymistä ja rauhaa, mutta auttaa hiljentämään päässä pyörivät työlistat, vaatimukset ja projektit. Ja juuri siksi en olekaan pystynyt lukemaan yli vuoteen kappalettakaan. Olen kyllä lainannut kirjoja, mutta palauttanut ne kirjastoon vihaisena ja pettyneenä, usein avaamatta niitä kertaakaan.

Luen aina kirjan kerralla tai en lue ollenkaan. Viisisataasivuisen kirjan lukemiseen menee kolmesta neljään tuntia. Enkä muista, milloin minulla olisi ollut käytettävissäni neljä tuntia sellaista aikaa, etten olisi vastuussa taaperon valvonnasta, kotimme olisi siisti ja kotityöt tehty, viikon liikuntakiintiö täynnä, partiohommat suunniteltuina ja blogipostauksissa ”bufferivaraa”. Ei ainakaan vuoteen. En siis viitsi edes avata kirjaa, kun tiedän, ettei sen lukeminen tavalla, josta nauttisin tule kuitenkaan onnistumaan.

Lapsen hoidosta saadut vapaahetket olen käyttänyt laittamalla jonkin hömppäohjelman pyörimään taustalle ja siivoilemalla, pyykkäämällä tai kirjoittamalla siinä samalla. Kun aikaa on vähän, täytyy kaikki mukava tekeminen usein yhdistää jonkin pakollisen tekemiseen tai toinen jää tekemättä. Keskeytyksien ja hektisyyden vuoksi kirjan sijaan
viihteeksi valikoituvat blogit, lehdet ja televisio-ohjelmat.

Lehtiartikkelin sentään ehtii lukea sillon tällöin, tai uutisia netistä. Jopa pisimpien blogipostausten lukeminen täytyy joskus jättää ilta-aikaan, sillä muuten pyykkikoneesta on ehditty tyhjentää kakkavaipat, hieroa niistä kakkaa seiniin tai kantaa ruukustaan irti revittyjä orvokkeja keittiön pöydän alle. Viihteen pitää siis olla nopeasti nautittavaa ja sellaista, ettei se vaadi, ainakaan jatkuvasti, kannan ottamista, selkeiden ajatuksien muodostamista tai taustatiedon hakemista. Kuten sanoin; Lapsi tuhoaa aivoni. Tunnen ja näen tyhmentyväni päivä päivältä ja vihaan sitä.

Minusta se, etten ole voinut nollata päätäni kolmeksi tunniksi kertaakaan vuoden aikana on aika huolestuttavaa. Huomaan että nyt se alkaa oikeasti vaikuttaa minuun. Pitkään jaksoin olla pirteä, mutta nyt kiristää päätä ihan tosissaan. Hermostun ja kiihdyn nollasta sataan todella herkästi, tiuskin miehelle ja lapselle. Saan jatkuvasti tehtyä kaiken pakollisen juuri ja juuri puoleen yöhön mennessä ja sitten pitääkin nukkua saadakseen edes kuuden tunnin unet.

Elättelen toiveita, että saisin luettua juhannuksena mökillä edes yhden kirjan. Josko neljän päivän reissusta löytyisi sopiva hetki lukemiselle, taaperon kalliolta putoamisen estämisen, perunoiden pesemisen, valokuvaamisen, pakollisen hyttystenpakenemislenkkeilyn, kirjoittamisen ja vesien kantamisen ohessa. Siellä ei ole kotitöitä tehtävänä, mutta toisaalta mökkihommia riittää. Todennäköisyys sille, että tuo aika löytyisi, on kuitenkin parempi, kun paikalla ja tarjolla taaperon seuralaisiksi on viisi (lähes) aikuista ihmistä, joista kenenkään ei tarvitse olla kahdeksaa tuntia vuorokaudessa töissä.

 

24 kommenttia artikkeliin “Lapsi tuhoaa aivoni eli miksi en lue enää mitään

  1. Mökillä luet! Juhannusseuralaiset varmasti mielellään pitävät lapsen kiireisenä muutaman tunnin ajan, kun itse otat nopeat power napit ja sen jälkeen luet kirjaa tulpat korvissa 🙂

    Sulla on muuten kadehdittavan hyvä lukunopeus!

    • Toivon tosissaan, että nyt viimein pääsen takaisin lukurutiiniin kiinni … tai jos edes saisi sen yhden kirjan luettua ensin.

      Olen kuullut siitä joskus ennenkin, kun olemme kavereiden kanssa lukeneen kimpassa kokeisiin tms. 😉
      En tosin tiedä, onko lukuvauhtikin kärsinyt tauon aikana, pianhan sen näkee, ehkä.

  2. Aika sama juttu, itselläkin tulee helpommin nollattua aivot jollain nopealla ja hömpällä tv-sarjalla (harvinaista kyllä tämäkin) ja nettisurffailulla. Ei jotenkin jaksa tarttua kirjaan kun lukuinto kuitenkin katkeaa lapsen herätessä päikkäreiltä normaalia aiemmin. Mutta ehkä te voisitte miehesi kanssa lomalla sopia vaikka päivän, että toinen on koko päivän lapsen kanssa ja toinen saa tehdä mitä lystää? Ja seuraavana päivänä vuorovaihto? Itse oon saanut muutaman kirjan luettua vaikka taapero touhuaa jaloissa, kun vahtivuoro on ollut miehellä. Jos on tarpeeksi hyvä kirja, siihen saa uppouduttua vaikka ympärillä olisi hälinää.

    • Me itse asiassa vähän puhuttiin, että jos pidettäisiin miehen kesäloman aikaan sellaiset päivät,
      että toinen lähtisi vaikka mummolaan heti aamusta lapsen kanssa ja palaisi yöunille.
      Ja sama toisin päin jonain toisena päivänä. Mies saisi pelata yhden kokonaisen päivän ja minä lukea.

      Ehkä lukeminen tässä sekopäälandiassakin vaatisi vaan siihen sopeutumista, että samanlaisia nautinnollisen rauhallisia lukutuokioita ei vain enää saa ja on pakko opetella uusi tyyli tehdä, tämäkin asia. Niinhän sitä sanotaa, että kaikki menee uusiksi, kun saa lapsen. Lukeminenkin.

      • Kuulostaa hyvältä! Mäkin oon välillä häätänyt miehen ja lapsen kahdestaan vaikka edes ruokakauppaan, niin ylellistä on hetken yksinolo nimenomaan kotona.

        Niin, uusiksihan tässä on elämä mennyt. Mutta onneksi moni juttu myös onnistuu pienellä (tai suurella) järjestelyllä! Eikä sitä lukemista pakko ole tehdä ellei oma mieli sitä kaipaa, pääasia että jotenkin saa aina välillä rentouduttua 🙂 Hyvää juhannusta, toivottavasti lukeminen onnistuu silloin!

  3. Toivottavasti saat juhannuksena kirjan luettua! Onko jo jokin tietty kirja valikoitunut ensimmäiseksi?
    Mä olen aloitellut hömpällä taas tätä lukuharrastusta, mutta nyt on jo menossa asiaakin sisältävä opus. Mulla tosin ei koskaan ole ollut tarvetta sitä koko kirjaa kerralla lukea (toki mielelläni luen yhdeltä istumalta varsinkin jos on ihan mielettömän koukuttava kirja), niin on hiukan helpompi aloitella taas melkein 1,5 vuoden tauon jälkeen.

    • Sormet ja (liika)varpaat ristiin!

      Mökkilaukkuun on pakattuna ”Minne tytöt kadonneet” eli aika kevyellä niteellä ajattelin aloittaa. ”Naisena olemisen taito” odottaa lukemistaan myös, kunhan ensin aloittaa viihteellisemmällä opuksella.

      Rupesin tässä itsekin miettimään, että olisikohan pitänyt lainata jotain kunnon harlekiinityyppistä kirjallisuutta aloituskirjoiksi? 😀

      • Mulle osui kirppislöytönä ”eurolla kesälukemista”-kyltin alta Allison Pearsonin Uraäidin päiväkirja ensimmäiseksi helppolukuiseksi aloitukseksi. Juuri sopivan kevyttä ja hauskaakin alkuun 🙂
        Nyt siirryin astetta kovempaan kamaan aloittamalla Suljettu maa-nimisen kirjan, joka kertoo elämästä Pohjois-Koreassa. Täytyy sanoa, että päivän päätteeksi sänkylukemiseksi sopii paremmin tuo ensin mainittu 😀

        • Hetken googlailtuani taidan lisätä sun mökkireissukirjat lukilistaani 🙂

          Mä en koskaan osaa itse päättää kirjoja, joita luen ja varastankin ideat aina jostain. Onneksi anoppi on lukuholisti, niin saan sieltä aina uuden 😀

          • Kiva jos löytyi uusia luettavia. 🙂
            Lähipiirin kirjavinkkarit ovat kyllä hyvä ja helppo tapa seuloa kaikkien kirjojen joukosta ne, mihin kannattaa tarttua!

  4. Aamen. No okei, mä sentään olen lukenut ehkä jopa kolme kirjaa viimeisen kymmenen kuukauden aikana. Ja niistä kaks ja puoli kun poika oli alle puolivuotias. Tai siis itseasiassa ennenkuin koukutuin Lilyyn. Nyt luen GoT:n ekaa kirjaa, jonka otin toiveikkaana mukaan työmatkalle (lentokenttä, lentokone, mitä muuta kuin aikaa?) mutta jota sain taaplattua kentällä yhteensä 30 sivua (damn you älypuhelin ja netti) ja koneessa kuorsasin. Olen siinä nyt jo tosin menossa suht pitkällä, mutta aika hidasta vauhtia kirja etenee, eikä ole kyllä kiinni kiinnostavuudesta!

    Pointti, jota tulin kertomaan, oli se, että suosittelen töihin menoa. Silloin saa viettää päivästä 9 tuntia suht rauhassa -ja jos nyt ei sivistävän kirjan parissa, niin ainakin ratkoen jotain muuta ongelmaa kuin sen pyykkiä levittävän kääpiön vaatimuksia ”jollekkin tekemiselle”.

    Juhannussuunnitelmiin kuuluu täälläkin kirjan ja bikinien mukaan otto, lapsen sysääminen iso- ja isoisovanhemmille ja ihan paikallaan makaaminen lauantain toivottavasti hellivässä kuumassa auringonpaisteessa rusketusrajoja hankkien. Jos tämä ei onnistu, niin sitten hylkään lapseni edellämainittujen hoteisiin ja linnottaudun aittaan lukemaan.

    • Mulla oli Valtaistuinpeli (heh, suomennokset) varattuna, mutta en edes hakenut sitä, kun edellinenkin kirja on lukematta.

      Olisi oikeasti paljon mukavampaa mennä päivätöihin kuin kouluun: Saisi rahaa eivätkä tulot vain laskisi entisestään. Eikä tarvitsisi läsnäolojen lisäksi vielä lukea tentteihin ja tehdä kirjallisia töitä kaikkia iltoja ja viikonloppuja kera huutavan lapsen.

      Rentoa juhannusta ja aurinkoa teille!
      (Saa nähdä, miten oman rentoutumisen käy: Saan mökillä aika huonon omantunnon aikaan siitä, jos nukun/lepään, kun tuntuu että pitäisi kantaa halkoja/vettä/tehdä ruokaa/tiskata…)

      • No periaatteessa joo totta toi töissäkäynti, itse oon joutunu parina päivänä toisella kädellä syöttään poikaa / katsoon perään ja samalla näpyttää sähköpostia / puhuun työpuheluita. Damn you työpuhelin ja tavoitettavuusvelvoite!

        Mut joo, saahan siitä ihan kivasti rahaa, vielä kun olis aikaa ja energiaa nauttia siitä, eikä syytää sitä (syksyllä) hoitopaikkaan. Kaamea väsymys on näin puolta viikkoa tekevänäkin verrattuna kotiäiteilyyn.

        • Aika monessa työssä on varmasti sähköposteihin vastaamista/suunnittelua/kokeiden korjaamista tms. vielä kotitöinäkin.
          Uskon kyllä että väsyttää ja odotan hieman kauhulla omaa opiskelujen jatkamista. (Ai miten niin hieman.)

  5. Mä sain luettua Vuoden mutsi -kirjan ja hauskaa oli sitä lukiessa, mutta mitään isompaa en oo uskaltanu ottaa ohjelmistoon. Mulla on myös sellainen, etten jaksa kotona keskittyä elokuviin. Tuntuu vaan liian työläältä jaksaa kotona katsoa kaks tuntia leffaa ja usein se pitäis muutenkin tehdä niin myöhään, että mielummin meen nukkumaan. Leffassa ollaan kyllä käyty kerran tai kaks.

    • Leffoja katsotaan mekin tosi harvoin, juurikin niiden keston vuoksi. Tunnin tv-sarjajakso alkaa olla maksimiaika, mitä tuijotetaan töllöä putkeen. Elokuvia tulee katsottua lähinnä juurikin elokuvateatterissa. Vuoden mutsi on minullakin ehdottomasti lukulistalla odottamassa vuoroaan!

  6. Hei koklaa jotain lyhyitä novelleita! Esim. Juha Itkosen ”Huolimattomia unelmia” vois olla sun tyyppinen kirja.

    Ps ihan jäätävä toi sun lukunopeus. Tiedän olevani hidas lukija mutta sä taas oot aivan jäätävä pikalukija! Huhhuuuh. (vertailukohdaksi kerrottakoon että itse luen n. 100 sivua suomeksi vajaaseen kahteen tuntiin jos minun ei tarvitse omaksua lukemaani vaan voin vain nauttia.)

    • Novellikokoelma voisi oikeastaan olla yksi ratkaisu, olin melkein unohtanut niidenkin olemassaolon, joten kiitos muistutuksesta!
      Edellisen novellikokoelman lukemisesta onkin aikaa, se taisi olla joko Härköseltä jokin kokoelma tai Verroselta, joten voisi olla hyvä lukea välillä suomalaista mieskirjailijaa, jos sukupuolella nyt on mitään väliä…

      Luen kauno- ja viihdekirjallisuutta tosiaan aika ripeästi, mutta toki luen hitaammin, jos luen esim. opiskelukirjaa; Siinä tapauksessa koetan oikein painaa asioita mieleen, keksiä muistisääntöjä ja palauttaa lukemaani liittyviä aiemmin opittuja asioita mieleen, liittääkseni uuden tiedon aiempaan kokonaisuuteen.

  7. Voi :/
    On omatkin lukemiset vähentyneet reilusti, mutta mä kyllä olen lukenut. Aluksi luin samalla kun imetin, sittemmin ja nyttemmin päiväuniaikoihin. Mutta mun ei tarvii välttämättä hotkaista koko kirjaa kerralla, mä olen niitä, joiden on pakko saada lukea ratikassa, junassa jne. Syksyllä kun piti lukea pari tenttikirjaa matkustin junalla Turkuun ja takaisin, että saan luettua. Mun ja ukkelin suhteen alussa luin kaikki tenttikirjat junassa, eri kaupungeissa kun asuttiin, ja se on vaan ihan älyttömän mukavaa. Jotenkin siinä junaillessa kun ei voi tehdä oikein muuta kuin lukea. Siis ilman lasta.
    Pakko brassailla, että ensimmäisen espanjankielisen teoksen lapsen syntymän tilasin kääpiöisen ollessa kolmen viikon ikäinen, ja sen luin kyllä parissa yössä ja nytkin on parhaillaan luvussa ruotsinkielinen dekkari. Kyllä taas älykkökruunu kimaltelee 😛

    • Minullahan on liikkuvissa kulkuvälineissä kolme vaihtoehtoa: Tuijottaa horisonttiin, nukkua tai voida tosi pahoin. 😀
      Useimmiten valitsen nukkumisen, jos voin. En tiedä, miten meidän ajomatkamme Kuopioon sujuu heinäkuussa, kun mies ajaa ja minä voin pahoin, jos joudun matkustamaan taaperon seurassa takapenkillä, apua.

      Olen kyllä kade noista älykkösaavutuksistasi! Itsellä on suurin piirtein yhtä älykäs olo kuin lähes hukkuneella laiskiaisella.

  8. Kamalaa, mutta kuulostaa ikävä kyllä tutulta! Niin harmi! Tai siis kyllähän minä luen, mutta vain murto-osan siitä mitä joskus ennen… Ja kun opiskeluiden puolesta tulee luettua paljon (tätä en laske kuitenkaan sellaiseksi ”kaadun sängynpohjalle ahmimaan kokonaisen kirjan yhdeltä istumalta”-lukemiseksi), niin tekee vapaa-aikana mieli tehdä sitten jotain muuta. Tuo sinun lukutahtisi on kyllä tosi kadehdittava! 😀

    • Saa nähdä, tyssääkö nyt aloitettu lukemiseni taas pakollisten koulukirjojen kahlaamiseen.
      No lukemista sekin onneksi on. Kaipa se vauhti on vuosien lukumaratonejen saatossa kasvanut. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *