Asunnossamme on ollut aamupäivän ohjelmanumerona taas suuri tekstiilishow.

Kaikki alkoi siitä, että huomasin koon 80 vaatteiden käyvän pikkuhiljaa vääjäämättä pieniksi pojalle. Vaate toisensa jälkeen kävi niukaksi hihoista, pituudesta tai lahkeista sekä vaipan kohdalta.

Kaivoin siis koon 86 vaatteet esiin ja kuten aikaisemmasta postauksestani ehkä muistatte, niitä riittää.

(Tuolloinhan kuvasin koko keon läpi – sekä ylä– että alaosat)

Järjestelin samalla koon 92 vaatteet siistimmin lastenhuoneen kaapin yläkoreihin ja raahasin koon 98/104 vaatteet kellarista odottamaan kaikista ylimpiin koreihin.

Siellä ne saavatkin nyt pölyttyä muutaman vuoden…

Tällä toimenpiteellä pyrin lähinnä siihen että muistaisin, ettei kahta seuraavaakaan vaatekokoa varten tarvitsisi enää tehdä suuremmin hankintoja.

Alennusmyyntien ja kirpputorien ahkera kiertäminen on selvästi tehnyt tehtävänsä. Enin osa vaatteista onkin joko saatu tai hankittu käytettyinä. Uusista vaatteista valtaosa on ostettu reilusti alennettuun hintaan.

Rahaa ei siis ole palanut ihan hurjasti, lähinnä etsimiseen on mennyt aikaa. Mutta mieluisaa tekemistähän vaatteiden metsästäminen edullisemmalla hinnalla minulle on.

Löytyykö linjoilta muita vaatehamstereita, joiden täytyy muistuttaa itselleen, ettei tavaraa tarvitsisi ostaa enää edes varmuuden vuoksi? (Kun varmuusvarastojakin on jo.)

Kuvissa on siis koon 92 ja 98/104 paita- ja housupinoja sekä neljä koria, joissa niitä säilytetään lastenhuoneen säilytysnurkassa. Meinasin ensin kirjottaa, että neljä laatikollistahan niitä vaan oli, mutta totesin että olisi oikeasti huolestuttavaa, jos neljä koriakaan ei riittäisi niille…