Sisäpiirin syömingit ja lyhyesti perinteistä

Päätin heittäytyä hurjaksi huomattuani Lidlissä alennushintaisia leipäjuustoja. Ostin niitä peräti kaksi ja sulatin pakastimesta varamummoni lahjoittamat hillat.

Juustot piti syödä vasta illalla, mutta otin varaslähdön ja katoin leipäjuustonhimoissani minulle ja pojalle ihan omat annokset herkkuja. Mies kun istui pelaamassa rentoutumassa olohuoneessa, enkä viitsinyt häiritä tätä turhaan.

Ai miten suomuurain suli vuosikkaan suussa? Ensimmäisen kuvan ilme toistui muutaman kerran, kun pieni kieli kohtasi ennenmaistamattoman hillan maun. Sen jälkeen suu alkoikin jauhaa hieman survottuja ja pienellä sokerilisällä taitettuja marjoja hurjaa vauhtia.

Kyllä maistui, yksistään Kuutille ihan kolmeneljäsosan kokoisen juustokiekon ja reilun hillakasan verran. Miehelle jätimme neljäsosajuuston ja hieman hillasurvosta. …Kerrankos sitä herkutellaan!

Niin ja ne perinteet. Jokaisessa perheessä lienee joitain perinteitä, jotka on aloitettu ennen lasten saamista ja joita halutaan jatkaa, oli lapsia sitten yksi tai viisitoista. Jotkut pariskunnat käyvät hääpäivänä kahdestaan samassa ravintolassa kuin aina ennenkin ja toiset suuntaavat joka vuosi jonain heinäkuisena päivänä melomaan.

Meidän yhtenä perinteenämme on ollut jo useiden vuosien ajan aikuisporukan elokuinen reissu Serenaan. Hyppäämmekin tänään iltapäivällä autoon kera kummitäti J:n ja kummisetä J:n.

Ohjelmassa on useampi tunti vesiliukumäissä kiitämistä ja rengasliu’uissa törmäilyä sekä porealtaissa ja saunoissa huilimista. En aio ottaa kameraa mukaan, joten yleisön toivomia, kummisedän paidattomia kuvia ei ole valitettavasti tulossa lisää.

Reissun jälkeen palaamme Keravalle syömään ja haemme lapsen isovanhemmiltaan kotiin nukkumaan. Myös kummitäti H liittyy seuraamme. Illan päätteeksi tarjoamme koko kummikolmikolle kotitekoisia hampurilaisia – kuten perinne vaatii.

Mitä vakavasti otettavia tai täysin pöhlöjä perinteitä teillä pidetään yllä?

Ja joko olette nauttineet tämän kesän hillasadon antimista?

P.S. Huomautan että Keravan oltua viime aikoina iltapäivälehdistössä esillä muun muassa metsissä lojuvien piikkikasojen tiimoilta, jätin sanan lakka pois postauksesta, etten saa poliiseja kannoilleni.

Huumeuutisoinnin lisäksi Kerava, tässä tapauksessa maauimala, on saanut kyseenalaista julkisuutta toimittuaan Vesipuisto Surina-hupailuvideon kuvauspaikkana. Näin aasinsillan kautta piti tuoda tämäkin laatuteos esille.

Heh. Saan varmaan vuoden lopussa kutsun kaupungin itsenäisyyspäivän vastaanotolle kiitoksena positiivisten mielikuvien luomisesta blogitekstieni välityksellä…

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *