Useimmissa kodeissa sitä harrastetaan ainakin silloin tällöin – yksin tai yhdessä. Mutta puhutaanko siitä hiekkalaatikon reunalla, ”tyttöjen illoissa”, omille vanhemmille, sisaruksien kesken tai edes omalle (seksi)kumppanille?
Televisio-ohjelmat pursuavat seksuaalisia kohtaamisia vampyyrisessioista yhden illan myötähäpeää herättäviin teinisekoiluihin. Harmillisen harvoin näkee tv-sarjoissa tai elokuvissa kuitenkaan oivaltavaa ja todentuntuista seksuaalisuuden kasvukuvausta tai edes seksikohtauksia ja seksin erilaisia ilmentymiä pitkässä parisuhtessa.
Kun seksiin liittyviä teemoja nostetaan esille mediassa, koetetaan aina kaivaa esille jokin ongelma. Sillä eihän seksiin liittyviä asioita voi käsitellä kuin tuomalla kansan syvien rivien tietoisuuteen joku yhteiskuntaamme uhkaava vitsaus. Muutoinhan seksiä ei olisi perusteltavaa mainita. Ja aina joku laasaslainen syyttää muuten seuraavaksi ongelmista yksinomaan naisia. (Ja unohdetaan iltapäivälehtien lööpit salasuhteista ja kuumista lemmenlomista, sillä vastustan niiden kutsumista uutisoinniksi.)
Jos uskoo otsikoita, suomalainen seksi on urautunutta, liian vähäistä ja liiallista seksin haluamista – ainakaan halut eivät ikinä kohtaa, hellyyden puutetta, salaisia haluja, kumppaneiden muutuneita kehoja, tunne-elämän ratkaisemattomia asioita, sairauksia ja uskottomuutta. Ja mikä pahinta, harrastetun seksin määrä vähenee koko ajan. Sukupuutto! Skandaali! Ahdistukaamme ja syyllistykäämme!
Voisiko seksistä ja seksuaalisuudesta sitten keskustella vapaammin – ehkä jopa positiivisemmin? Ja tällä en tarkoita mukamas vapautunutta seksikumppanin vehkeen koon rempseää ja kovaäänistä siunailua, trendikkäässä ydinkeskustan kahvilassa, Sinkkuelämää-tyyliin vaan aitoja kohtaamisia, keskustelukumppanin ja asianosaisten kunnioittamista sekä asioista puhumista niiden oikeilla nimillä.
Jos seksistä puhuminen tuntuu aikuisestakin joskus vaikealta, sopinee kysyä, kuinka monella on ollut (esi)teini-iässä joku aikuinen, jonka kanssa olisi oikeasti tiennyt voivansa keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Minä kadehdin heitä joiden lähipiirissä on ollut sellainen aikuinen. En siksi, ettenkö olisi varmaan voinut puhua omien vanhempieni kanssa. Uskon että he olisivat selvinneet tilanteesta, muttei keskustelun avaaminen tuntunut oikein luontevalta.
Mutta onhan kouluissa seksuaali- ja sukupuolikasvatusta. Mmm, mitähän itselleni jäi mieleen? Ala-asteella järjestetty kummallinen opetustilanne, jossa pojat ja tytöt eristettiin toisistaan ja terveydenhoitaja kertoi tytöille kuukautisista ja murrosiän kehoon tuomista muutoksista. En tiedä, mistä pojille kerrottiin, mutta tytöille ei ainakaan puhuttu mitään omaan seksuaalisuuteen tutustumisesta tai seksuaalisesta kanssakäymisestä.
Parhaiten jäi mieleen se, miten pihalle pelaamaan ajetut pojat vilkuilivat puolen kerroksen korkeudella olevan luokan ikkunasta sisään toistensa olkapäillä istuen ja seisten. He koettivat kurkata tunnille aina silloin kun terveydenhoitaja katsoi muualle ja meitä nauratti kamalasti. Terveydenhoitaja taisi luulla aluksi tunnin aiheiden vaivaannuttavan meitä kikatuskohtauksiin asti.
Yläasteen terveystiedon opettajamme kertoi luokallemme jotain mihin reagoin jo silloin vaistonvaraisesti hyvin kriittisesti ja ajatusta vastustaen. Hänen totuudenomaisesti esittämänsä väite oli että naiset eivät nauti seksistä vaan suostuvat seksuaaliseen kanssakäymiseen vaihtokaupan omaisesti; He saavat hellyyttä ja mies saa seksiä.
Opetus oli muutenkin syyllistävää, sukupuolitaudeilla ja raskauksilla pelottelevaa, vaivaannuttavaa, iänikuisten, piiroshahmoja vilisevien opetusvideoiden katsomista ja mölkkykeilojen päälle kondomien laittamista – mikä johti vain kondomien hajoamiseen yksi toisensa jälkeen. Sen vaikutelman tunneista sai että aineen opettamisesta kiinnostumaton liikunnanopettaja oli vain pistetty paremman puutteessa asialle.
Tietoa sai siis omasta aktiivisuudesta riippuen romaaneista, köh, laatujulkaisu Cosmopolitanista ja kavereilta. Internettiä aloin käyttää aktiivisemmin vasta yläasteella, joten (asiallista tai vähemmän järkevää) tietoa ei saanut verkkokalvoilleen hakukoneiden avulla yhtä helposti kuin nykyään.
Kiinnostuin oman seksuaalisuuteni pohdinnasta ehkä hieman keskivertoa myöhemmin. Uhrasin asialle ajatusta kunnolla ensimmäisiä kertoja yläasteella, vaikka olinkin kypsynyt fyysisesti melko varhain. En esitä millään muotoa että niin sanottu pitkä lapsuus olisi ollut huono asia. Ensimmäistä suhdettani ja seksikokeiluja silmällä pitäen olisi kenties ollut kuitenkin hyvä tietää, mistä pidän ja miten ihmeessä saisin sen paljon puhutun orgasmin.
Iän ja harjoittelun myötä monet asiat ovat auenneet, mutta olisin kaivannut teini-iässä rohkaisua ja jopa suuntaa-antavia ohjeita seksuaalisuuteni tutkiskeluun. Kenties kymmenessä vuodessa ollaan menty sen verran asioissa eteenpäin ettei aina puhuta vain poikien itsetyydytyksestä sekä märistä unista ja anneta ymmärtää tyttöjen olevan jotenkin vähemmän seksuaalisia olentoja? Ainakin näin toivoisin olevan.
Hitaasta ja takkuisesta alusta huolimatta luokittelisin itseni tällä hetkellä hyvinkin seksuaalisesti aktiiviseksi. Jos mietin, millaiseksi luonnehtisin tässä elämäntilantessa hyvän parisuhteen, listaisin kumppanuuden, yhdessä viihtymisen, hauskanpidon, tasa-arvon ja vastuun jakamisen lisäksi kärkisijoille myös toimivan seksielämän. Sillä minulle se on tärkeä asia.
Jos kiireen, sairastelun tai jonkin muun syyn takia parisuhteen kyseinen osa-alue jää vähemmälle huomiolle, se tuntuu nopeasti sekä kehossa että päässä. Tuntuisi mahdottomalta elää suhteessa, jossa seksiä ei ole syystä tai toisesta viikkoihin, kuukausiin tai vuosiin. Toki mieli voi muuttua iän ja eletyn elämän myötä -tässäkin asiassa.
Seksi ja seksuaalisuus ovat siis mielestäni pääpiirteissään iloisia ja elävöittäviä asioita, kunhan ja tätä painotan vahvasti, noudatetaan perustavanlaatuista seksin käyttöohjetta eli oman itsen ja toisen kunnioittamista.
Oman seksuaalisuuden tuntemisen, siitä puhumisen ja ajattelunsa laajentamisen lisäksi pidänkin tärkeänä avointa keskusteluyhteyttä kumppaneiden välillä. Kuinka usein seksiä haluttaisiin harrastettavan? Mistä kumppani nauttii ja miten tämän saa innostumaan?
Varsinkaan alkuhuuman laannuttua mikä tahansa säätäminen jaksaa kiinnostaa harvaa. Seksiltä haetaan säännöllisyyden lisäksi myös tietynlaista laatua ja molemminpuoleista tyydyttävyyttä. Kuulemani kokemuksien perusteella, harvassa suhteessa palikat osuvat siinä määrin kohdilleen itsestään, etteikö seksistä tarvitsisi keskustella ja molemminpuolisen mielihyvän eteen tehdä töitä.
Kumppanin toiveiden ja tarpeiden kuuntelemisen, hyväksymisen ja niiden huomioimisen lisäksi sanoisin kokemusteni perusteella olevan tärkeää arvostaa myös itseään. Kaikkeen ei tarvitse suostua kumppaninkaan vuoksi ja omia sekä tietenkin toisen rajoja täytyy kunnioittaa, mutta erityisesti tarkoitan nyt oman kehon hyväksymistä ja sen rakastamista.
Koen saavani parisuhteestani enemmän irti, jokaisella osa-alueella, kun käytän yläaste- ja lukioaikoihin verrattuna hurjasti vähemmän aikaa kehoni ”ongelmakohtien” vatvomiseen. Paksut reidet, lyhyet jalat, tummat silmänaluset, raskausarvet, värittömät, lyhyet silmäripset, keltainen hammasluu, selluliitti, finnit hiusrajassa, isot kädet, yleinen pyöreys, iso leuka…
Listaa voisi jatkaa mielin määrin, mutta mitä järkeä siinä olisi? Ei jokainen universumin naiseläjä varmasti pidä puolisoani puoleensavetävänä, mutta minä pidän ja se riittää. Eikö ajattelumallin pitäisi siis toimia kaksisuuntaisesti?
Ja oikeasti, jos kehittelee päässään mallin, jossa seksistä tulee ihanaa ja nautinnollista, spontaania ja tajunnanräjäyttävää sitten kun on tarpeeksi huikean näköinen, tuleeko siitä ikinä mielekästä? Onko seksi oikeasti parempaa kaalikeittokuurin, abdominoplastian, tekoripsien, nenäleikkauksen tai silikonien jälkeen? Lakkaavatko oman kehon kelvottomuuden ympärillä kiertävät ajatukset, jos rinnat eivät enää roiku ja mahamakkaroiden ilmaantumista ei tarvitse miettiä asentoa valitessa. Enpä usko.
Toki kehoaan saa muokata mieleisekseen ja voivathan esimerkiksi uudet rinnat olla puolin ja toisin ilahduttava lisä seksiin. Huolestuttavaa ei ole mielestäni halu muuttua tai kehittyä vaan ajatus siitä että yksi tai useampi ”virhe” kehossa veisi ihmisen haluttavuuden, arvon tai kyvyn nauttia kehostaan yksin tai tois(t)en kanssa. Mutta eihän ole mikään ihme, että näin ajatellaan. Osataahan mediassa kertoa, miten riippurintaisten naisten ei kannata harrastaa seksiä kuin kontallaan ja että tatuoinnit alentavat naisten markkina-arvoa.
Jos minulta kysytään, seksi on parempaa, kun sitä ei tarvitse harrastaa itsetuntoaan paikkaillakseen tai omaa kehoaan häpeillen. Se tyyppi, jonka kanssa olet puuhissa tuskin tuijottaa sitä raskausarpea vasemman käsivartesi sisäpinnassa. Voin melko varmasti luvata sen. Itsevarmuus on kaunista.
Että sellainen avautuminen tänään.
P.S. Sana seksi esiintyi tässä postauksessa vaatimattomat 31 kertaa. Piti täten tehdä sille oma kategoriansa sivupalkkiin.
P.P.S. Olisi mielenkiintoista lukea tämän aihepiirin postauksia muidenkin näkökulmasta, joten haastan muutkin bloggaajat avaamaan sanaisen arkkunsa aiheen tiimoilta.
Oi, hienoa, kun uskallat puhua näinkin arasta asiasta! Mulle koko aihe on ollut aina vähän sellainen hyshys ja hävettävää ja uskon, että se on aika paljonkin lähtöisin siitä, että kotona siitä ei saanut puhua ja vanhemmat tuntui häpeilevän sitä.
Itse olen sitä mieltä, että seksi voi tuntua hyvältä vasta sitten, kun itsekin rakastaa omaa kehoaa. Jos oma olo ällöttää, eikä sitä kehoaan halua näyttää, tuskin seksikään tuntuu hyvältä. Kun taas, kun olo on itsevarma ja kaunis, pystyy antaa toisenkin nauttia siitä vartalostaan. 🙂
Mä en ole kovinkaan seksuaalinen ihminen. Oikeastaan voisin elää ilman koko seksiä, jos sitä ei tarvittaisi lasten tekemiseen. Mutta löytyisköhän jostain mies, joka on samalla aaltopituudella? Tuskin. 😉
Omalla kohdallani ainakin itsen kunnioitus ja oman kehon arvostaminen on poistanut hirveästi kaikenlaisia epämääräisiä häpeän ja estyneisyyden tunteita ja vapauttanut keskittymään ihaniin ja hyviin asiaan – myös seksuaalisuuden suhteen.
Onhan niitäkin miehiä, joille seksillä ei ole niin väliksi, mutta se kannattaa tosiaan mainita hakukriteereissä. 😀
Voi että, sulla on kyllä käynyt todella huono tuuri peruskoulun seksuaalisuusvalistuksen suhteen 🙁 Mulla piti ylä-asteella seksi-tunnit myös liikunnanmaikka, mut se kertoi asiat niinkuin ne on, erittäin laajasti mutta neutraalisti. Kotona ei aiheesta puhuttu mitään, mutta uteliaana tutkin itse aihetta kirjoista ja netistä.
Onnekseni voin kertoa että sain ensimmäisen orgasmini noin kahdeksan-yhdeksän vuotiaana itse aiheutettuna 🙂 Kuitenkin muistan että noihin aikoihin tein uuden vuoden lupauksen: Lupaan vähentää ”sen” tekemistä eli masturbointia. Koin seksi-asiat jo silloin jollain tapaa hävettävinä ja asiana, jota pitää salailla ja pitää piilossa omana tietonaan. Olen kyllä päässyt ajatuksesta eroon mutta en kyllä ole vielä niin rento ja sujut-asian kanssa että voisin vaikka äitini kanssa keskustella seksielämästäni 😀
Kuitenkin kerran erään ystänäni kanssa puhuimme masturboinnista ja olin melko hämmästynyt kun kaveri sanoi ettei ole koskaan masturboinut vaan luottaa siihen että mies kyllä sitten osaa seksi-tilanteessa tuottaa hänelle mielihyvää (!) Tuli mieleen juurikin tuo sinun ajatuksesi että miten kukaan muu voi tietää mistä sinä tykkäät josset sinä itsekään tiedä mikä tuntuu itsestä hyvältä?
Kiva kuulla että positiivisiakin seksuaali-/sukupuoliopetuskokemuksia löytyy ja varmasti riippuu hurjasti opettajasta, tuokin asia!
Aika nuorena monet tosiaan saavat seksuaalisia kokemuksia, siis lähinnä itsekseen. Lukemissani jutuissakin sanottiin että keskimäärin 10-15 vuotiaina saataisiin ensimmäiset orgasmit ja osa toki saa jo aiemmin tai vasta myöhemmin, eihän se muuten olisi keskimäärin.
Onhan se vaikeaa kertoa mistä pitää, jos ei tiedä itsekään. 🙂
Voin paljastaa, että parhaan ystävän isän yöpöydän laatikosta löydettiin pikkutyttöinä pornolehdet ja niistä oppi kyllä seksistä enemmän kuin koulussa koskaan. 😀 Lehtien lukuhetkistä huolimatta, en saanut kieroutunutta kuvaa seksistä, päinvastoin, minusta tuli hyvin avoin.
Itse olen ollut joskus tosikin seksuaalinen, mutta nykyisin ajattelen, että voisin elää seksittömässä suhteessakin. Elämässä on niin paljon muutakin kuin seksi. Tämä voi kuullostaa kamalalta… Minusta suhteessa läheisyys on tärkeämpää kuin itse ”akti”. En tiedä johtuuko tämä vanhenemisesta…
Kiitos mahtavasta aiheesta, tämä oli tosi rohkeasti kirjoitettu!
Höh, me ei ikinä löydetty kavereiden kanssa tuollaisia ”aarrekätköjä”. Liian taitavia aikuisia selkeästi piilotuspuuhissa!
Ehkä seksin merkitys vähenee iän myötä ja läheisyyden ja hellyyden merkitys kasvaa? Noin niinkuin yleisenä suuntauksena. Toki on niitä aikusia, jotka hormonaalisisa syistä tai esimerkiksi nuoruuden huonojen kokemuksien takia heräävät asiaan tavallista myöhemmin.
Oli pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta ja olisi asiaa ollut vielä enemmänkin. Toisaalta huomasi, että monissa aiheesta kirjoittaminen herätti myös negatiivisia vastareaktioita…
Aah… Terkkarin jakamat siteet, joita löyty vielä ku muutti kotoa ihme paikoista mihin niitä tuli ala-asteella piiloteltua.. Monisteet, joihin piti nimetä viivoille sukupuolielinten eri osat.. Pojat kurkkimassa ikkunoiden takana.. Oi niitä aikoja :D. Yläasteelta ei oo oikeesti muistikuvia. Mitä nyt bilsan tunnilla kasilla näytettiin jotain seksivalistus videota ja sen jälkeen haluttiin kattoa sitä aina tunnin päätteeks (”ensimmäinen yöllinen siemensyöksy bileet!” ”Mummi opettaa miten kortsu laitetaan”). Ne oli aika vanhoja ja huumorilla tehtyjä, mutta silti ne opetti. Niistä jäi semmonen kuva, että ei seksi oo niin vakava ja hävettävä asia. Se on ihan normaalia ja sille voi nauraa. Jokanen jakso muistaakseni loppu kuvaan, missä on tyttö tai nuori nainen navasta polvien yläpuolelle farkut jalassa ja sanottiin jotenki että ”paras ehkäisykeino on pitää housut jalassa. En onnistunu googlettamaan mikä sarja oli kyseessä :(.
Mutta omasta seksuaalisuudesta.. Minä olen aika varhaisherännäinen. Ku lukemaan opin luin ne kaks seksivalistus kirjaa koulun kirjastosta moneen kertaan – en kyl oikeesti ymmärtäny niistä mitään, mut siitä se lähti.. Tässä aikuisemmalla iällä tuli välillä luultua, että se oma seksuaalisuus on hävinny kokonaan, mutta löyty se onneks taas uudestaan. Se toinen ihminen vaikuttaa ihan älyttömästi siihen miten minä ainaki seksin koen. Kaikkien kanssa ei vaan haluta (ei sillä, että mulla hirveästi kokemusta olis..) Seksiä olen harrastanu 16-vuotiaasta asti (ja äiti myöhästy senki keskustelun kanssa – ihan hyvä vaan ehkä toisaalta :D) ja oikeesti voin sanoa, että parin viime vuoden aikana oon oppinu, että mistä mä pidän. Ja sen jakaminen on todella hankalaa.. En tiedä kyllä yhtään jos nyt löytäsin seurustelu- ja täten seksikumppanin, että miten hälle kertosin.
Toisaalta ”jokapaikassa” kerrotaan kuinka kaikki (laillinen) seksuaalisuus on oikein ja siinä ei ole mitään pahaa tai hävettävää, niin silti ainakin itselle on jäänyt sellainen kuva, että jos omat preferenssit on jotain muuta ku että tykkää lähetyssaarnaajan lisäks että nainen on päällä tai jopa sillon tällön takaapäin, niin se on jotenki likasta ja sen kertomista pitää valmistella – jos saa kerrottua. Toinen mikä ahistaa on se tietynlainen asenne, että jos naisella on yhden yön juttuja, niin sitä on .. no you know.. mutta sitten miehillä se on jopa jotenki odotettavaa. Koska miehethän nyt vaan on seksuaalisempia ja tarvitsee enemmän tyydytystä.. Niinpä niin.
Oman äärimmäisen sekavan kommentin tarkoituksena oli hieman avautua ja sanoa, että on hienoa, että viittit nostaa esille ja kirjottaa asioista, mistä ei yleensä puhuta ”sivistyneessä seurassa”. Seksi on luonnollinen ja hieno asia, mistä pitäis puhua enemmän ja rehellisemmin 🙂
No mutta tuo videosarjahan kuulostaa siinä mielessä kivalta, ettei seksistä tehdä mitään mörköä!
Seksuaalisuuteen liittyvät asiathan voivat jäädä vuosikausiksikin taka-alalle ja syytä voi olla monia kuten ongelmat parisuhteessa, sairastumiset, masennus yms. Ja monet joilla seksuaalisuus on ollut enimmäkseen hyllyllä, sanovat että pitkän tauon jälkeen on kuin aloittaisi homman kokonaan alusta. Varmaan aika hämmentävää!
Kyllähän parisuhteessa ja varsinkin satunnaisemmissa seksisuhteissa menee usein hetki ennen kuin osapuolet saavat kommunikoitua omista ”mieltymyksistään”. Sen vuoksi monet eivät koekaan ns. yhden yön juttuja välttämättä kauhean positiivisesti…
Itse kuuntelisin ainakin mieluummin pohdintaa seksuaalisuudesta kuin tiettyjen ihmisten selitystä esimerkiksi närästyksestä, ummetuksesta yms. ruoansulatukseen liittyvistä asiosta… Tai joistain muista ruumiintoiminnoista jne. Seksuaalisuus on kuitenkin iso osa ihmistä, vaikka se koetetaan keskustelussa jostain syystä rajata hyvin aktikeskeiseksi.
Tosi kiinnostavasti ja pohditusti kirjoitettu teksti! Mä olen saman ikäinen kuin sinä, tosin lapseton, mutta pitkässä parisuhteessa. Ensimmäisessä suhteessani teininä kokeiltiin ja säädettiin kaikkea, nykyisessä pidemmässä seksielämästä ja haluamisesta on tullut toistuvasti esiin nouseva kompastuskivi. Kaikki muu toimii melkolailla, mutta seksuaaliset halut eivät kohtaa (minun ”liiallisesta” haluamisesta on menty mahdollisesti ehkäisyn aiheuttamaan haluttomuuteen ja parin kuukauden kuiviin jaksoihin) eikä mies osaa puhua asioista tai kertoa mistä pitäisi. Mä haluaisin haluta, mutta toisen tapa olla ja puhua ei auta oman halun löytymistä – muut miehet sen sijaan saattavat nostaa himon. Aika ajoin punnitsen pitäisikö lähteä paremman seksielämän perään, mutta vielä en ole uskaltanut. Ajatus siitä, että loppuelämä olisi tätä samaa 10 kertaa vuodessa rataa tuntuu aika kamalalta.
Halujen kohtaamisen tai oikeastaan kohtaamattomuuden iso osa suomalaisista listaa suurimmaksi seksuaalisuuden ongelmakseen.
Hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa varsin yleisestikin haluttomuutta ja tiedän monien tuttavien jättäneen hormonaalisen ehkäisyn juuri siitä syystä, että ehkäisy oli liiankin tehokas, seksihalujen hävittyä lähes täysin. Itsekin asiaa selvitelleenä, olen harmillisen tietoinen että hormonittomia ehkäisymuotoja on käytössä erittäin vähän.
Olen miettinyt, että jos meillä tulisi sellainen kriisi jollain osa-alueella, ettei sitä voisi keskenään ratkaista, olisin valmis keskustelemaan jonkun sellaisen henkilön kanssa, jolla olisi esittää neutraaleja ja laajempaan otokseen perustuvia toimintaehdotuksia – vaikkapa parisuhde- tai seksuaaliterapeutin siis.
Välillä kuulee kerrottavan, miten vuosien päästä harmittaa, että parisuhteesta luopui näkemättä ensin omasta mielestään tarpeeksi vaivaa. Olen juuri sellaista entä-jos-(mokasin)-ihmistyyppiä, että jokainen kivi pitää kääntää varmuuden vuoksi.