Nukuin viime yön levottomasti ja heräsin aamulla kuudelta. Aamutoimien saaminen valmiiksi tuntui kestävän ikuisuuden. Päätin lähteä varmasti tarpeeksi ajoissa ehtiäkseni riittävän aikaiseen junaan ja välttääkseni hiki niskassa juoksemisen Tikkurilan asemalaituria pitkin.

Vanhoja tuttuja naamoja oli mukava nähdä ja valmistumis- opiskelumotivaatiokin on hyvällä mallilla. Istuimme koululla aamusta myöhäiseen iltapäivään ja täytyy sanoa että ensimmäinen kokonaisuus ennen kahvitaukoa oli harvinaisen turha. Maalaamista ja leikkimistä, tuleviin opintojaksoihin orientoitumisen sijaan, pyh!

Alun tyhjäkäynnin jälkeen rysäytettiinkin tiskiin kuvaukset opintojaksoista, lähipäivinä alkavista hankkeista, ryhmäydyttiin hankeporukoihin ja lueteltiin aikataululistauksia toisensa perään.

Opintotoimistoon oli kymmenien ihmisten jono, heinä-elokuussa tilatut opiskelijakortit tulevat kuulemma sitten joskus, ruokalassa loppuivat tarjoittimet, lasit, lautaset ja kasvisruoka kesken. Ruokajono kiemurteli linjastoilta käytävää pitkin ulko-oville asti. Ehkä tämä kesälomilta paluu, kertaheitolla täyteen säpinään, teki tiukkaa muillekin.

Osaan jotenkin asennoitua paljon paremmin siihen, ettei lasten kanssa mene mikään aina kaikki suunnitelmien mukaisesti. ”Aikuisten maailmassa” asioidessani oletan paljon enemmän määrätietoisuutta, täsmällisyyttä, ennakointia, perusteellista suunnittelua – kaiken kaikkiaan viimeisen päälle tehtyjä hommia.

Kahden vaihtoehdon välillä huojuminen, myöhästelemiset, kehno aikataulutus, väentungoksen tai kaaoksen syntymisen mahdollistaminen sekä kaikensorttinen muukin tyräily saavat minut – varsinkin toistuessaan, ärtymään.

Aloitan seuraavat ja toivottavasti toviksi viimeiset kaksi opiskeluvuottani enimmäkseen hyvillä mielin. Kammoan kuitenkin etukäteen sekavasti suunniteltuja opintokokonaisuuksia, kaikkien opintopolkujen tunkemista samaan muottiin, tökkivää tiedotusta ja asennetta, jonka mukaan kaikki tieto pitäisi etsiä ja tuottaa itse – ja muutaman kirjan lukemisen jälkeen kaiken päälle vielä esittää asiantuntijaa. Eli siis taattua Laureaa.

Nyt väsyttää hurjasti. Tekisi mieli vain painaa pää tyynyyn ja nukkua, mutta päivä tulee jatkumaan vielä pitkään crossingtunnin, lapsen nukuttamisen, opiskeluaikataulujen pyörittelyn ja blogitouhujen parissa.

Miten teillä? Onko arki alkanut, uusin tai vanhoin kuvioin ja miltä nyt tuntuu?