Kuten osa ehkä muistaa, naulakkomme, jossa säilytettiin muutamia useimmin käytössä olevia laukkuja, kauppakasseja, hattuja sekä pyöräilykypärää, hajosi eräänä päivänä lopullisesti. Olihan sitä korjattu erilaisin ruuviviritelmin jo useampaan otteeseen, mutta lopullinen lähtötuomio tuli jalkojen irrotessa siivouksen tiimellyksessä siinä määrin vauhdilla että pieniä puunsäleitä lenteli ja taulu tipahti seinältä.
Norppaemo pilkkoi naulakon osasiin, kiikutti roskakatokseen ja raapi päätään. Jotain täytyisi tehdä ennen kuin kissat pissaisivat lattialle kasattuun irtaimistoon; Yksi puolityhjä säilytyskori muutti eteisen senkin viereen laukkujen säilytyskoriksi, harvoin käytetyt hatut kasattiin kirpputorisäkkiin ja Ikeasta pahan päivän varalle hankitut ovenpäälliskoukut pääsivät tositoimiin.
Kuudesta koukusta kaksi päätyi makuuhuoneen kaappien oviin ja loput neljä sijoitin eteiseen. Makuuhuoneen koukkuihin saa ripustettua seuraavan päivän asun tai pyykkiä kuivumaan. Eteisen koukuissa roikkuvat puolestaan kulloinkin käyttämäni laukku, lapsen päiväkotireppu, pyöräilykypäräni ja jokin tuulettumassa tai kuivumassa oleva vaatekerta.
Läpimärät vaatteet kuivatetaan tosin kylpyhuoneessa, siksikin että eteisen lattia on muun asunnon lattioiden tapaan laminaattia. Hikiset urheiluvaatteet ja hieman kosteat ulkovaatteet voi kuitenkin jättää tuulettumaan koukkuun ja siirtää vasta kuivina ja raikkaampina kaapin uumeniin. Kenties vaatekaappiin saadaan näin vähemmän ummehtunut perustuoksu. (Toisaalta kaapissa muhivat pyykkikopat ja kengät pitänevät aromeista huolen. Pitäisi varmaan hankkia pieniä, vaatekaapin raikastukseen tarkoitettuja tuoksupusseja.)
… Ja korjata hiljattain hajonnut välioven lukko kahvoineen. Vanhasta kaulahuivista solmimalla tekemäni väliaikainen ovenkahva ei ole kauhean pitkäikäinen tai uskottava ratkaisu. Ainakin se voittaa käyttöominaisuuksiltaan oveen jyrsityn tikkuisen aukon. Mikä ei ehkä oikeuta vielä Red Dotin saamiseen…
Mitäs te muut?
Sykkiikö sisustusinto suonissa ja valmistuvatko kotiprojektit vauhdilla vai eletäänkö teilläkin kaulahuivi-ovenkahvan kaltaisten väliaikaisratkaisujen keskellä toistaiseksi tuntemattomaan ajankohtaan saakka? Sanokaa kiltit, etten ole ainoa, jolla kaikki pienet sisustus- ja remonttihommat odottavat erityisen aikaansaavuuden puuskan hypoteettista ilmaantumista…
Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogilistalla ja Facebookissa
Mielelläni sisustaisin ja laittaisin kotia enemmän ”omaksi”, mutta kun kyseessä on vuokrakämppä ja vielä aika pieni sellainen, plus suunnitelmissa on asua siellä enää max. vuosi, niin en vain viitsi.
Toinen mikä jarruttaa mun uudistusintoa on mies, jonka mielestä on ihan yks hailee roikkuuko makuuhuoneen ei-kiinteän (ruman ja vanhan) vaatekaapin seinät ja ovet saranoistaan ”kun eihän makuuhuoneen tarvitse näyttää siistiltä tai hienolta”. EXCUSE ME?! 😀 Itse jos saisin päättää niin kaiken ”no toi voi odottaa seuraavaan tai sitä seuraavaan palkkapäivään” -korjauksien lisäksi haluaisin purkaa sen helvetin kaapin, ostaa uuden sohvan, repiä vanhat ja kellastuneet tapetit irti seinistä ja maalata.
Eli meillä elellään siis todellakin keskellä kaikkea väliaikaisuutta. Usein iskee ihan epätoivo, kun haluaisin hirveästi nauttia omasta kodistani, mutta en vaan aina pysty kun silmät näkee ainoastaan sen ruman ja pienen keittiön, kuluneet pinnat ja sen samperin vaatekaapin… 😀
Koko muu asuntohan voi olla rempallaan, kunhan ns. julkiset tilat eli hmm… olohuone… ovat kunnossa? Miesten logiikka. 😀
Me tehtiin täätä (omistus)asuntoa edeltävässä ensimmäisessä (vuokra) kodissamme pintaremppaa, kun en kestä keskeneräisyyden keskellä asumista pidemmän päälle kovinkaan kehuttavasti. Revittiin taperit, ”valkopestiin” seinät maalilla, vaihdettiin huonokuntoiset listat, vaatekaappien kahvat, maalattiin keittiön kaappien ovet siistiin kuntoon ja vaihdettiin niihinkin kahvat.
Mutta jos tietää, ettei nyt jaksa enää lyhyen ajan takia tarttua hommiin ja käyttää siihen rahaa niin pitää tehdä vaikka inspiraatiokansiota seuraavaa kotia varten. Haaveilu auttaa. 😉
Voi että mä niin kadehdin ku voitte pitää kaiken maailman purkkia ja tavaraa pöydällä ilman että kissat hajottaa! Saati laittaa tuollain kauniisti seinältä roikkumaan tavaroita ja koruja. Ei pysyis meillä sekuntiakaan. Mä niin haluisin sisustaa mut kissat tuhoaa kaiken maan tasalle vaikka kuinka komentaisi. Oot joku kissakuiskaaja varmaa ku sulla noi toimii!
Kyllä ne aina välillä hajottaa jotain, mutta yllättävän harvoin kuitenkin. Se riski pitää ottaa, että jos jättää esim. hajuvedet tuolla lailla niin joskus voi olla melkoinen ödööri vastassa kun tulee kotiin…
Tai sitten meidän kissat on jotenkin kehareita, kun ne ei älyä hajottaa paikkoja. 😀
Facepalm!!! Ostin sellaisen hienon pöllöaiheisen koukun pojan vaatteille toissaviikolla ja sain hirveät raivarit, kun se ei sopinutkaan oveen roikkumaan. Nythän mä vasta tajusin, että se kuuluu laittaa KAAPIN oveen! Eli kiitos ja kumarrus, ei ollutkaan hukkaostos 😉
Hyvä että asia aukesi. :’D