A. Sinivaara teki omalla tontillaan sen minkä olin aikonut tehdä jo tovin ja minkä moni muu bloggaaja on tehnyt aiemmin. Hänen innoittamanaan sain viimein kirjoiteltua postauksen julkaisuvalmiuteen. Luonnoskansiossani oli nimittäin nököttänyt jo pitkään postaus työotsikolla ”Lukijat saavat kertoa itsestään”.
Ja se olisikin tämän postauksen idea. Bloggaaminen ei olisi ollenkaan niin mukavaa ilman (vaki)lukijoita ja siksi haluaisin tietää jotain henkilöistä nimimerkkien takana. Olisinkin iloinen, jos jaksaisitte jättää kommentin ja kertoa vaikka muutamalla sanalla tai pidemmällä tarinalla, keitä olette.
Saatte kertoa juuri sen verran kuin haluatte ja niitä asioita, joita haluatte kommentissa paljastaa. Jos teillä on oma blogi, linkittäkää se ihmeessä kommentin mukaan niin että muutkin kommentoijat voivat halutessaan käydä kurkistamassa, millaista blogia pidätte!
Sen lisäksi että minä opin tuntemaan teistä osaa hiukan ja toisia enemmän kuin aiemmin, on minusta hauskaa lueskella myös seuraamieni blogien vastaavista postauksista, millaisia muut (vaki)kommentoijat ovat. Toivottavasti teistäkin.
Minua kiinnostaisi myös kuulla, miten olette löytäneet blogiin ja millaisia juttuja tykkäätte lukea. Risuja ja ruusuja tänne päin vaan, kiitos.
Sanat ovat vapaat ja toivottavasti niitä riittää!
P.S. Muistakaa osallistua arvontaan!
VOIT SEURATA BLOGIANI BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Kahden lapsen (7 ja 3 v) äiti Keski-Suomesta, joka tuntee jo itsensä vähän tädiksi kun lukee nuoren äidin juttuja esikoisestaan ja elämästä. Kun meidän esikoinen lähti nyt partioon, on kiva lukea myös partiojutuista. Ja sisustuksesta. Ja kaikista muistakin aiheista. Vaatehommissa olen käytännöllisemmällä linjalla, mutta silti on mukava lukea kauniista lastenvaatteista, vaikka meillä perus-Remu/Reima-linjalla mennäänkin. Jatka vaan samaan malliin!
Noh minä tunnen omassa kaveri- ja opiskelijaporukassani itseni usein tädiksi, kun olen oikeastaan ainut, jolla on lapsi. Muut lähtevät baariin ja minä lähden nukkumaan. 😉
Meilläkin on Reiman toppapuku tuolla varastossa odottamassa koossa 98, ei en hamstraa lastenvaatteita, että kyllä sekin menee, kun osuu sopiva väri, kuosi kohdalle. Itse asiassa mielellään ostan suomalaista, jos kivoja vaatteita osuu kohdalle.
täällä 6kk vanhan tytön ja reilu 10vuotiaiden poikien 30v äiti joka seuraa tätä blogia omaperäisen tyylisi vuoksi. en niinkään lapsihöpinöiden 🙂 luen yleisesti noin kuopukseni ikäisten lasten äitejen blogeja hakien inspistä vauvojen muotiin ja puuhailuun. mutta sinun blogia luen vain sinun vuoksesi. kirjoittelen itse lähinnä pikkuneidin puuhasteluista ja pukeutumisesta sivuten muutakin elämäämme omien mummojemme iloksi jotka seuraavat neidin kehitystä lähes päivittäin netistä.
Hauska tutustua ja ihana muuten tuo blogisi bannerikuva!
Kohta kaksi ja puolivuotiaan pojan äiti Jyväskylästä. Seurailen blogeja laidasta laitaan, äitiysblogeista sisustusblogien kautta kirjallisuusblogeihin, ja kirjoittelen itsekin kaikista näistä. Tykkään siitä, että blogissa on jotain omaa ja persoonallista, tekijänsä näköistä.. ja sitten löysin tänne :)!
Kiva että olet löytänyt tiesi tänne. 🙂
Olen yhden lapsen äiti, 26, tyttäreni on 8 kk. Asun maalla, en ihan keskellä ei mitään, mutta ei se kauas heitäkään. Aloin itse kirjoittamaan blogia, ettei nämä mammalomapäivät olisi ihan niin tylsiä.
Kun aloin itse bloggaamaan, aloin myös paljon aktiivisemmin seurailemaan blogeja, tätä ennen olen seurannut vain kourallista blogeja, mutta useita jo monta vuotta. Sinun blogisi on yksi näistä ”uusista” tuttavuuksista. En tarkalleen muista milloin aloin seuraamaan, mutta sen muistan että ”stalkkasin” monta postausta takaisinpäin, jotta pääsisin niin sanotusti kärryille tästä jutusta. hehe.
Mulla ei hirveästi ole kommentoitavaa blogisi sisällön suhteen, tähän mennessä olen käynyt ilomielin lukemassa kaikesta. Olen sellainen, että tykkään seuraamissani blogeista monipuolisuudesta. Välillä vähän jotain muutakin kuin asu nro 87992, vauva sitä/vauva tätä.. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan, eikä sinun blogillasi ole sitä ongelmaa, että toistaisit itseäsi.
Olen joskus miettinyt, että kun haaveissa olisi saada joskus (uus)vanha talo jostain, minulle kävisi maaseutukin, miehelle ei…
…Niin millaista olisi ollut viettää pikkulapsiaika kaukana kaupoista, kavereista ja kerhoista. Siis huonossa tilanteessa, toki maallakin voi olla paras kaveri vaikka naapuritalossa.
Täytyykin käydä kurkkimassa tontillasi maalaistunnelmia!
Blogia olen lukenut ensimmäisestä postauksesta lähtien, kommentteja en ole jättänyt, syystä tai toisesta. Hiljainen sivustaseuraaja siis? No mutta kuitenkin 18-vuotias Tamperelaistyttö, lähihoitajaopiskelija eikä lapsia vielä eikä varmaan koskaan tule olemaankaan sairauden takia joka lapsensaannin tulee melko varmasti estämään. Luen blogia koska se vaan syystä tai toisesta saa aina hyvälle mielelle, et toista blogissa itseäsi ja muutenkin ah- niin raikas! Tämä on siis loistoblogi koska se ei rajoitu vaan yhteen osa-alueeseen vaan on monipuolinen, luettavaa on kaikille. On muuten ainoa blogi jota seuraan aktiivisesti, itselläni ei taitaisi lahjat ja kärsivällisyys riittää blogin pitämiseen piisata ja harrastukseni kaikki löytyvätkin musiikin ja urheilun parista 🙂
Hiljaisia sivustaseuraajiakin löytyy tilastojen valossa ja on ihanaa, että kommentoit nyt. On mukavaa tietää hieman ihmisistä myös ”ruudun toisella puolen”!
Hyvä että hoidat nuo musiikki- ja urheiluhommat minunkin puolestani. 😉
Ja kiitokset kehuista!
Sinä varmaan tiedätkin, mutta kerrotaan silti.
Eli olen 36-vuotias nainen Etelä-Suomesta. Pidän Keyword: Love nimistä kauneus- ja lifestyleblogia: http://keyword-love.blogspot.fi/
Elämääni kuuluu kirjailija-aviomies, lapsia ei ole eikä tule, joten siitä syystä olen ehkäpä hieman erilainen blogisi lukija. 😉
Löysin blogisi aikoinaan Lilystä, missä itsekin tuohon aikaan blogiani pidin.
Yleensä käyn ihan ”tavasta” ainakin kurkkaamassa kaikki juttusi, mutta eniten kiinnostaa ihan sinun yleiset kuulumiset. Tykkään katsella myös asupostauksiasi, vaikka tyylisi on täysin eri kuin omani, ehkäpä juuri siksi ne viehättävät! Niin ja tietenkin sisustusjutuista tykkään hirveästi!
Täytyy sanoa että blogisi on ainut kosmetiikka-aiheiseen enimmäkseen keskittyvä blogi, jota luen, mutta näillä olemattomilla meikkaustaidoilla ja kauneudenhoitorutiineilla lueskelu on tarpeen.
Blogia lukee muuten iso porukka ns. siviilielämän tuttuja, joista ehkä parilla on omia lapsia eikä kaikille tulekaan, joten ihan yksin et täällä mutsilandiassa harhaile. 😉
Kuulovammaisen keskosvauvan Britanniassa asusteleva suomiäiti, joka opiskelee etänä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa (tosin nyt armollisesti pidän välivuotta). On mielenkiintoista lukea opiskeluelämän ja äitiyden ”yhteentörmäyksistä”, ajoituksista, ja tietysti kaikesta äitiyteen liittyvästä ja muusta elämäntäyteisistä tapahtumista, siitä elävästä todellisuudesta. Kun kiukuttaa ja kun kaikki on hyvin. Niistä pienistä kommelluksista, onnistumisista.. Vähiten itseäni kiinnostavat päivän vaatteet tai tuotehankinnat ja niiden sepostukset, eniten mitä mielessä liikkuu – sillä juuri siihen voin samaistua, juuri noita asioita minäkin koen tai mahdollisesti tulen kokemaan, oh en olekaan ainut joka noin ajattelee.. Tietänet mitä ajan takaa! Löysin tosiaan blogisi kun aikanaan EL:n saavuttua kotiin ja arjen pikkuhiljaa muokkautuessa löysin aikaa etsiä äitiyteen vertaistukea blogimaailmasta, ja eksyin tänne. En siis ole vielä kauaa seurannut, mutta sitäkin enemmän nauttinut! Kiitos siis ihanasta blogistasi!
Kiitos kun tulit kommentoimaan ja vielä noin pitkästi!
Opiskeluelämä ja äitiys tulevat varmasti näkymään blogissa jatkossakin, ainakin seuraavat kaksi vuotta, jos kaikki sujuu suunnitellusti.
Ja voimia uuden kielen opetteluun! Yhden tuttavaperheen taivalta lähes kuuron lapsen kanssa olen seurannut ja elämä sujuu nykyään jo oikein luontevasti.
löysin blogisi kidensivuilta kun yksi lempiblogini siirtyi sinne.jostain syystä blogisi iski vaan heti ja jäin koukkuun.täältä löytyy poika 1v5kk ja 4vee tyttö ja muutama elukka.
kiva seurailla teidän päivähoitoarjen alkamista(meillä syksyllä edessä) ja lapsen asupostauksia ym..
Teilläkin riittää siis vilskettä niin lasten kuin eläintenkin osalta.
Päivähoitoarjesta sen verran, että menin ilmoittautumaan mukaan vanhempaintoimikuntaan, iiks.
toimikuntaan,hui:D mua kauhistuttaa jo ajatus vanhempainilloista..siis mitäh minä vanhempainillassa..tulee vanha olo:D
bongasin muista postauksista että teilläkin on ainakin ollu huono uninen lapsi?meiltä löytyy niitä 2kpl..ton pienemmän ensimmäinen täysiyö odottaa vielä itseään.
pitääkin selailla sun vanhoja postauksia aiheesta.
meillä esikoinen nukku vajaa 2vuotiaana vasta sadannen unikoulun jälkeen.pienemmän unia on häirinny viime talvena sairastelut ja nyt sitten allergiat:/ rankkaa se on ku lapsi ei nuku..
mua kiinnostaa myös miten teijän eläimet on sopeutunu lapseen:)ja tietty se parisuhde mitä just pohditkin uusimmassa postauksessa.
Olen 27-vuotias äskettäin vuoden täyttäneen lapsen äiti. Olen juuri palannut töihin väitöskirjani pariin ja lapsi on kotona isänsä hoivissa. Löysin blogiisi Puutalobabyn kautta, jota aloin seuraamaan raskausaikana. Tykkään blogissasi erityisesti niistä teksteistä, joissa syvennyt pohtimaan jotakin asiaa, esimerkiksi vanhemmuuden jakamista, taaperoimetystä tai kehonkuvaa. Vaikka moni asia on meidän perheessä toisin kuin teillä, löytyy myös paljon yhtymäkohtia. Huonounisen lapsen vanhemmalle nukkumisaiheiset tekstit ovat olleet hyvää vertaistukea.
Nautin itsekin ajattelutyötä tai tunnepitosia pohdintoja sisältäneiden postausten kirjoittamisesta, koska ne ovat tavallaan todella puhdistavia.
Toisaalta niiden kirjoittamiseen vaaditaan sopivaa hetkeä ja mielentilaa. Pidemmän jutun luonnos saattaa muokkautua ”luonnosvaiheessa” useamman päivänkin ja hautua yön yli että saan ajatuksesta kiinni.
Välillä on ihanaa lukea oikein syvällinen kirja, mutta vastapainoksi kaipaan myös sisustusblogeja ja muuta ”hömppää”. Samalla lailla myös blogissa näkyy ajoittainen tarve eskapismiin. 😉
Toivotaan että teillä(kin) päästään pian tilanteeseen, jossa lapsi nukkuu enimmän osan ajasta kohtuullisen hyvin. Meillä on välillä hässäkkäviikkoja, mutta muuten alkaa helpottaa. Onneksi!
Olen 30-vuotias 1-vuotiaan tytön äiti. En bloggaa itse, vaikka mieli kyllä tekisi, mutta aika (ja rimakauhu?) ei riitä. Jos bloggaisin, niin kyseessä olisi varmaan leivonta-, DIY- & lifestyle-blogi. Olen vielä puoliksi kotona tytön kanssa ja puoliksi vietän opintovapaata ennen (toimisto-)töihin paluuta. Erityisesti blogissasi kiinnostaa jutut opiskelujen ja äitiyden / muun elämä yhteensovittamisesta, sekä lastenvaate- ja sisutuskollaasit. Vähiten kiinnostaa partiojutut (sorry, en vaan oo koskaan tykännyt partiosta :)). Löysin blogisi jonku Lilyn blogin kommenttiosion kautta silloin kun vielä bloggasit Lilyssä (joka muuten on mielestäni kivempi portaali ;)).
Ehkä eksyt vielä joskus bloggaajaksi itsekin. Minullakin asia oli harkinnassa vuosia, mutta homma kaatui aina siihen, etten saanut edes ulkoasua aikaiseksi mieleisekseni. On vaikeaa olla vaikea.
Partiojuttujen epäkiinnostavuus hyväksyttäköön täysin. 😉
Lily on kyllä mainio paikka, varsinkin aloittelevalle bloggaajalle. Täällä Kideblogeissa viihdyn myös hyvin ja järjestely sopii myös mainiosti kategoriaan opiskelun ja äitiyden yhdistäminen. 😉
Olen 27-vuotias vielä lapsista haaveileva elämäänsä etsivä nuori nainen, joka on seurannut blogiasi jo lily-ajoista saakka.
Kuten taisin joskus aikaisemminkin huikata, on kiva että teitä pidemmän aikaa blogia seuranneita ”näkee” aina välillä kommenttiboksissa! 🙂
Olen 22-vuotias 1v4kk vanhan tyttären äiti Järvenpäästä.
Oma näpertely blogi löytyy osoitteesta http://sardelinos.blogspot.fi/
Tällä hetkellä olen hoitovapaalla, vaikka opiskelemaan on tarkoitus myöhemmin tulevaisuudessa lähteä.
Tykkään lukea blogiasia, koska on mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi siitä kuinka äitiyiys ja opiskelu istuu yhdessä arkeen. Myös oma vaatetyylisi on mielenkiintoinen ja oikeastaan hieman samankaltainen kuin omani, joten siitä saa ideoita.Blogisi löysin äitiyshousujen Helian kautta ja olen lukenut nyt vasta pienen hetken ajan, mutta kuitenkin olen käynyt joka kerta lukemassa uudet juttusi.
Jatka vain samaan malliin ja hyvää syksyn jatkoa! 🙂
Tehän asutte siis melkein naapurissa.
Kiva että olet jaksanut lueskella ja hienoja muuten nuo blogissasi näkyvät markka-sarjan korut!
Täältä löytyy 28-vuotias kohta 3-vuotiaan huuli-ien-suulakihalkioisen pojan äiti Vantaalta. Yritin muistella mistä alunperin löysin blogiisi mutta en vaan saa sitä päähäni..luen myös puutalobabya joten ehkä sieltä?! Lilyssä jo sinua seurailin ohimennen mutta jollain tavalla mua ärsytti sun ”valitukset” arjesta ja väsymyksestä ja kun ”moitit” miestäsi.. Tuli sellanen olo ettet osaa arvostaa yhtään miten ihana mies sulla on jne.. (anteeksi) Nyt luen blogiasi päivittäin eikä muuten ärsytä yhtään 😀 Sulla on ihana tyyli kertoa kaikesta jotenki niin rehellisesti..
Olen välillä vähän ruikuttajatyyppi, mutta toisaalta blogi on ollut väylä höyryjen päästämiselle. Sekin on äkkiseltään tulistuvalle tyypille ihan hyväksi.
Vauvavuoden rankkuus yllätti kaikesta henkisestä valmistautumisesta huolimatta ja se varmasti näkyi myös postauksissa. Ja siinä, kuinka helposti pinna paloi mieheen ja kaikkiin muihin ympärillä. Itku oli ensimmäiset kuukaudet aika herkässä ja niistä kuukausista, joista en vielä kirjoittanut blogia en kyllä muistakaan oikein mitään.
Mutta hyvä jos tämä arki-/inhorealisminkin puolelle lipsahtava tyyli ei enää ärsytä. Ja ehkä alan olla vähän vähemmän angstinen nyt kun lapsellisen perheen arjesta osaan enimmäkseen nauttiakin. 🙂
28-vuotias, kohta 11 kuukautta vanhan neidin kotiäiti (ainakin toistaiseksi).
Lisää meistä löydät täältä http://www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla
Ai, mut sä ehkä tiesitkin tän jo 😀
Osan ainakin ja vaikka kommentointiaktiivisuuteni ylipäätään kaikkiin blogeihin on laskenut arkirumban alun myötä, olen käynyt tontillasi lukemassa juttuja aina välillä.
Mutta kiva kun huikkasit ja ehkä joku muukin eksyy kurkistamaan teidän touhujanne. Sehän on aina hyvä asia sanoo paatunut linkkaajabloggaajaterroristi. ;DD
Täällä 30+ vuotias esikoistaan odotteleva kulttuurin sekatyöläinen. Kotosalla koiria, hiiriä (ei-toivottuja) sekä lainapoika 8-vee säännöllisesti ja mies. Oma blogi kertoo ihan mistä sattuu eli ennen reppumatkoista ja nykyään 1812 rakennetun ratsutilan rempasta, käsitöistä, vähän raskaudestakin ja elämästä ylipäätään 🙂
Oma blogi siis osoitteessa: http://retkemme.blogspot.fi/
Oi oi, ihanalta kuulostaa ratsutila!
Ja hiiret, meidän kissat tykkäisivät ainakin. 😉
Mäkin nyt jätän jälkeni tänne, vaikka ihan vaan muille lukijoille tiedoksi! (Sä oletettavasti tietänet jo tämän kaiken 😉
Fyysisesti 28-vuotias, mutta ystävän mielestä ikuinen lapsi, jokapaikan sählä, reilun vuosikkaan energiapakkauksen äiti sekä elokuva- ja musiikkiaddiktin vaimoke. Wannabe nörtti toimistorotta. Purkaa blogissaan ajatuksiaan arkipäivien sattumista, lapsen touhuista, partiosta ja ihan vaan elämästä. Ehtii/jaksaa kirjoittaa nykyisin ihan liian vähän ja syyttää siitä töitä sekä lyhyitä yöunia.
Ainakin pääpiirteissään tiesin kaiken, mutta oman kokemuksen mukaan myös muista kommenttiboksissa pyörivistä tyypeistä on hauska tietää jotain.
Blogiahan pitää kirjoittaa silloin kun fiilis iskee, toisilla se iskee vaan useammin kuin toisilla. 😀
Heippa! Tällainen matti myöhäinenkin voisi vastata, kun blogiasi paljon luen! 🙂 Vuoden lapsen äiti olen, ja opiskelija myös, samanikäinenkin kuin sinä. (itse asiassa juuri tänään tuli 24 vuotta mittariin;) ) Tykkään kovasti tavastasi kirjoittaa, ja nyt nämä jutut liittyen opiskeluun ja äitiyden yhdistämiseen kiinnostavat kovasti, onhan itselläni edessä tammikuussa taas paluu koulunpenkille. Tuo muuten monesti erilaista perspektiiviä lukea yksilapsisen perheen elämästi verrattuna omaan hyvin sekavaan, äänekkääseen ja suureen perheeseeni. En edes muista mitä kautta löysin blogisi, mutta noin puoli vuotta olen lukenut tätä. Hyvin harvoin kyllä tulee kommentoitua, anteeksi siis siitä!
Tervetuloa tutustumaan enemmänkin elämääni!:) http://pilikahuksia.blogspot.fi/
Ihanainen puhelin päätti sekoittaa sanani: VIIDEN lapsen äiti, piti sanomani!:)
Tosi kiva että vastasit. Perspektiivin saaminen toimisi varmasti myös toiseen suuntaan, sillä ainakin voisi kuvitella viisilapsisen perheen meiningin olevan aika vauhdikasta.
Saan kommentoitua muiden blogeihin harmillisen harvoin itse(kin), mutta satunnaisempiakin kommentteja on kiva saada. 🙂