Juoksin eilen hoitamassa asioita koululla; Nyt tenttikirja odottaa pakkaamistaan eteisen senkin päällä ja ruotsin valmentavan kurssin esseet on palautettu opettajan lokeroon.

Päiväkodille oli ilmoitettu lomastamme jo aikoja sitten, mutta asia oli ilmeisesti silti muistissa; Viedessäni lapsen aamulla hoitoon, kuulin ulko-ovelle suunnatessani hoitajien jutustelevan lapsen kanssa lentokoneista. Omassakin vatsanpohjassa myllää pieni matkajännitys.

Saimme vanhemmiltani lainaksi isomman matkalaukun ja sinne onkin kertynyt tavaraa ihan mukavasti. Kasa ohuita, pieneen tilaan rullattavia ja vain hieman rypistymiseen taipuvaisia mekkoja. Yksi neule laukkuun, toinen päälle. Kuulostaa ihan järkevältä, mutta…

Pahiten suuren laukun syndrooman sivuoireena iskevä pakkausmania näkyy kenkien määrässä. Mukaan lähtevät (yhdet kengät jaloissa) kolmet siistimmät kengät sekä yhdet urheilukengät laukussa. Lähes jokaiselle kokonaiselle perillä vietettävälle päivälle on myös omat bikininsä. Hups.

Ranne-, kaula- ja korvakorujahan pitää tietenkin olla melkoinen röykkiö, että joka asuun löytyisi jotain sopivaa kaveriksi.

Miehelle oli helppo heittää laukkuun jotain. Kunhan nappasi kaapista kasan t-paitoja, urheiluvaatteet ja muutaman pitkähihaisen paidan. Tosin nähtäväksi jää, kulkeeko hän reiluhkosta vaatearsenaalista huolimatta koko viikon kahdessa urheilupaidassaan.

Ja lapselle vasta vaatetta on varattukin, yleisen sähläyksen ja ylivuotojen varalta. Pinkka
t-paitoja ja lyhythihaisia bodyja, kevyemmät kengät, ohuita leggingsejä ja shortseja sekä Reimalta testiin saatu UV-asu ja aurinkohattu, jotka sopivat mainiosti yhteen pojan aurinkolasien kanssa. Ja tietenkin uimavaippoja ja kellutava uimapuku. Näillä mennään!

Onneksi ostamamme 20 kilon laukun päälle saa lentoyhtiön ohjeiden mukaan lisätä viisi kiloa sylilapsen tavaroille. Laukulla oli nimittäin kotivaa’alla mitattuna painoa hulppeat 22 kiloa. Miten tässä näin kävi?

Mutta takaisin matkajärjestelyihin: Koira lähtee appivanhemmille hoitoon ja kummitäti-H käy ruokkimassa kissoja ja seurustelemassa niiden kanssa matkamme aikana.

Me lähdemme iltapäivällä megalaukkumme, vanhempieni ja veljieni kanssa tilataksilla lentokentälle, josta matka jatkuu Norwegianin koneella Arlandan kentälle. Koneen vaihdon jälkeen lennämme Malagaan, josta köröttelemme vielä hotellin lähettämällä autolla kohteeseemme. Olemme perillä hotellilla joskus kahden-kolmen aikoihin yöllä eli huomenna voi vähän väsyttää.

Toivottavasti kaikki sujuu suurin piirtein hyvin eikä mitään olennaista jää kotiin.
Tiedättekö sen tunteen, jossa laukun ollessa liian tyhjä, tuntuu siltä että on unohtanut jotain? Tuota laukkua kun katsoo, voisi ainakin kuvitella kaiken oleellisen olevan mukana!

P.S. Blogi päivittyy lomareissun aikana ihan normaalisti, mikäli hotellin WiFi sen sallii.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ