Koska me emme ole yksin tässä maailmassa. Meillä on katto päämme päällä, saamme ruokaa, ihmisoikeutemme toteutuvat, saamme sairaanhoitoa ja lapsillamme on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä sekä tervehtyä useimmista sairauksista. Suurimmalla osalla meistä elämä onkin ihan muuta kuin jatkuvaa taistelua toimeentulosta ja elämästä.
Nostetaan siis hetkeksi nenä pois omien raskausarpien, puolison liiallisen television tuijottamisen tai jalkakyykkyjen toistomäärien vatvomisesta ja suunnataan ajatus tai kaksi niille, joille luonnonvoimien Afrikan tähdessä on jäänyt rosvo käteen.
Filippiineille pahiten iskeneen supertaifuunin Haiyanin aiheuttamien kuolonuhrien määrän arvioidaan nousevan yli 10 000:n. Lisäksi yli 600 000 filippiiniläistä on joutunut kodittomaksi ja avun tarpeessa on jopa 4 miljoonaa lasta. Olen monien muiden bloggaajien tavoin mukana Punaisen Ristin katastrofikeräyksessä ja tavoitteena on kerätä lippaaseen vähintään 100 000€.
Pyydän sinutkin mukaan lahjoittamaan kanssani, vaikka vain yhden erikoiskahvin tai lottokupongin hinnan verran. Pienilläkin lahjoituksella voi tehdä paljon hyvää. Laskin omat loppukuulle henkilökohtaisiin hömppämenoihin kuten meikkeihin ja pullaan varatut roponi ja lahjoitin niistä puolet eli viisitoista euroa pois. Tiukkaa voi tehdä kuun vaihteen tienoila, mutta suomalainen ”tiukkaa” on vähän eri asia kuin filippiiniläinen tiukkaa tällä hetkellä.
AUTA SUPERTAIFUUNIN UHREJA LAHJOITTAMALLA
A) Tee lahjoituksesi Punaisen Ristin katastrofirahastoon verkkopankkimaksulla tai luottokortilla. (klik)
B) Lahjoita soittamalla: Soita 0600-122 20 (20,28 € + ppm)
C) Lahjoita tekstarilla: Lähetä tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 €)
Kaikki kanssabloggaajat ovat tervetulleita mukaan osallistumaan ja keräämään varoja supertaifuunin uhreille bloggarien supertaifuunikeräys -lippaaseen! Kun nyt on hankittu keräysluvat ja kaikki (SBM:n toimesta) niin pitäähän sitä hyödyntää!
Keräykseen voi osallistua lahjoittamisen lisäksi jakamalla tietoa keräyksestä blogissasi, sosiaalisessa mediassa tai vaikka sähköpostilla. Valmista materiaalia keräyksen kampanjaan löydät täältä. (klik)Norppa kiittää.
1. 
1. 
1. 
1. 
1. 
1. 
Löysin 
Koska pojallamme on vain yksi mekko, jonka hankin joskus vauva-aikana luultuani sitä lyhythihaiseksi puseroksi, ei tuon harhaostoksen esittelemisestä olisi kummoista vastausta saatu aikaan.
Muutin siis sääntöjä, kuten tapoihini kautta rantain kuuluu. Painelin vauhdilla koulusta kotiin ja ehdin raahata vaaterekin makuuhuoneesta olohuoneeseen, kasata muut rekissä majoittuneet vaatteet röykkiöksi sängyllemme ja kuvata mekot ennen kuin viimeisetkin auringonsäteet sammuivat.
Vaatekaapista ja -rekistä löytyi laskelmieni mukaan neljäkymmentäkolme mekkoa, josta puuttuu siis pari rajatilatapausta, jotka lasken ennemminkin tunikoiksi kuin mekoiksi sekä kasa mekkoja, j
Köykäisenä puolustuksena totean hankkineeni tuosta mekkopaljoudesta suuren osan käytettyinä tai kirpputorilta ja omistavani vastaavasti vain muutamia housuja.
Koska rakastan mekkoja, sekä omiani että muiden, haastan teidätkin osallistumaan. Haluaisin nimittäin kurkistaa, millaisia mekkoaarteita komeroidenne ja vaatehuoneidenne perällä lymyää.
Jos innostutte lähtemään mukaan, kuvatkaa omat tai tyttärienne – tai miksei molempienkin, mekot ja linkittäkää sitten postaus kommentteihin. 
Mekkoaddikti kiittää ja kuittaa.
Saavuimme hetki sitten Pyhtäälle ja täällä olisi tarkoitus viettää vajaa vuorokausi partion johtajaporukalla saunoen, pelaillen, johtajaohjelmaan osallistuen ja syöden. Lapsi jäi siksi aikaa touhuamaan, ulkoilemaan ja yökylään isovanhemmilleen.
Mökillä vaatteiden pitää olla mukavia, joustavia ja lämpimiä, joten neule, leggingsit ja paksummat sukat saivat menopaluulipun reissuun. Asua voi täydentää tarvittaessa pörröhupputakilla, sormikkailla ja kaulahuivilla, mutta tuskinpa saunan, kaivon ja mökin väliä kipittäessä tarvitsen pahemmin takkia.
Niin ja tukka on mökkioloihin sopivassa määrin sekaisin…
Neule, sukat ja leggingsit ovat H&M:ltä, kengät Keravan Fidalta ja korvakorut Gina Tricotilta.
Ensimmäinen kasaamani tyyli on ”pikkujoulujen ylipapitar”, joka koostuu pitkästä mekosta ja kullalla kuorrutetuista asusteista, jotka kaikki löytyivät H&M:ltä.
Toisessa asussa on hieman rockahtavia elementtejä. Kaulakoru ja laukku ovat Lindexiltä, kaikki muut osat ovat H&M:ltä. Takin ja kailakorun kelpuuttaisin empimättä omaan kaappiini.
Kolmas asu palaa taas kultakoristeisiin ja on ainut housuissa viihtyvälle suunniteltu juhla-asu. Tuo käsilaukku on kyllä aika kuumottava Ja tunikan alta ei pieni juhlasapuskapömppö näkyisi!
Neljännessä asussa helmet ja ketjut ovat pääosassa. Laukku ja korut ovat Lindexiltä, hame ja toppi H&M:ltä ja kenkiä saa muun muassa Brandokselta.
Viides asu on oma suosikkini, hieman retrohenkinen kokonaisuus, jossa on vähän tyttömäisiäkin elementtejä. Mekko ja laukku ovat Lindexiltä, bolero ja korvakorut H&M:ltä ja kengät Brandokselta.
Isänpäivän valmistelut ottivat aimo harppauksen eteenpäin, kun sain isäni paketin valmiiksi – ja selvisin vain yhdellä pakettinarusta saadulla viiltohaavalla. Ennätys! Ehdin kääriä ja teippailla sormeni lisäksi kasaan myös mieheni isänpäivälahjan, josta vain toinen osa on paketoitavaa materiaa ja toinen on korttiin lahjakorttina kirjattua omaa aikaa tulevalle vuodelle.
Pakettien ja korttien tyyleiksi valikoituivat tällä kertaa melko maanläheiset ja hillityn väriset paperit pienillä koristuksilla kuorrutettuna. (Olen muuten alkanut vuosien mittaan pitää voi- tai voimapaperiin käärityistä paketeista koko ajan enemmän.)
Lähdemme viikonloppuna pikareissuun ja palaamme isänpäivän aamuna lähteäksemme melkein heti käymään kummankin vanhempien luona kyläilemässä. Suurempia siivoamisia tai ruoanlaittoja en siis joudu isänpäiväksi tekemään. Jos miehelle ostaisi illaksi sipsiä tai juustoja, sen pitäisi riittää, sillä sunnuntain ohjelmassa lienee kakkukahvit jos toisetkin.
Nyt syksy alkaa painaa päälle. Pimeät aamut ja vielä pimeämmät illat sekä päiväkausia jatkuva sade. Pyöräilyn päätteeksi, satulasta laskeutuessa, liejuun uppoava tennari, kirjoitustöiden levoton ja rannaton meri sekä uhkaavina siintävät tenttikirjojen tummat vuoristot.
Tänäänkin väänsin verkostotapaamista koululla yhdeksästä viiteen. Paikalla oli useita kymmeniä osallistujia, alkuperäisten ilmoittautuneiden määrä lähenteli sataa, kopiokone kävi kuumana, mehukannut kylminä ja käsiin sekä tissivakoon nousi tuskanhiki. Selvisimme kaiketi kunnialla, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä; Todellisuus paljastuu laajemmin vasta kun puramme muovikassillisen saamiamme palautelomakkeita.
Kun viimein raahustin kotiin, huomasin lapsen selvästi tottuneen siihen, että olen kotona viimeistään neljän aikaan; Hän kipitti vauhdilla vastaan, kun tulin kotiin poikkeuksellisesti vasta puoli kuuden aikoihin.
Ja olihan siinä kieltämättä, iltapäiväuupumuksesta huolimatta, varsin rakastettu olo, kun toisella polvella höpötti pieni vaippapylly ja toista polvea vasten hyppi hullaantunut mäyräkoira, joka koetti kaikin tavoin saada osan huomiosta itselleen. Mies sentään ymmärsi odottaa vuoroaan ja paloautonpunaisen huulipunani huomatessaan hän totesi, että palataan asiaan itse asiassa aikaisintaan ruokakauppareissun jälkeen…
Koiran ja lapsen yhtäläisen kuolaisten rakkaudentunnustusten lisäksi miehen esimerkilliset lapsen- ja kodinhoidolliset suoritukset kruunasivat kyllä tänään ryytyneen vaimon kotiinpaluuhetken. Lapsi oli haettu päiväkodista ja tämä oli syönyt. Taaperon haalarin lahkeen irronnut kumilenkki oli ommeltu takaisin kiinni, tiskikone hurisi ja jääkaappiin oli tehty kulhollinen salaattia päivälliseksi. Voitte varmaan uskoa että katse kirkastui ja ryhti oikeni tämän listan kuultuani.
Aviomieheni, tuo kullankeltainen kurpitsa sumuisen ja synkän maiseman keskellä.
