Uusi viikko lähti käyntiin aika vauhdikkaasti, olkoonkin, etten saanut koko päivänä purettua koulutöideni sumaa tai kirjoitettua riviäkään blogijuttuja ennen puoli kymmentä.

Heti aamusta jännitin, millainen minijuttu paikallislehteen tupsahtaisi sunnuntai-iltana antamani haastattelun pohjalta. Ehdin lukaista jutun nopeasti läpi ennen kuin suuntasin viemään Kuuttia päiväkodille eikä siitä onneksi löytynyt mitään ihmeellisyyksiä. Okei, otsikointi oli aika raflaava ja siinä summattiin pitkän kaavan selitys vähän mutkia oikoen, mutta palstatila ja niin edelleen…

Päiväni ohjelma piti sisällään hammastarkastuksessa käynnin (viisaudenhammasongelmia lukuun ottamatta elämäni ensimmäinen, mahdollinen reiän alku piileskeli kahden hampaan välisessä, tiivistäkin tiiviimmässä kolossa, muuten terveet hampaat), Tiimarin konkurssiloppuunmyynnissä piipahtamisen kotimatkalla (nopealla täsmäiskulla äidille washi-teippiä ja lapselle muovailuvahasetti) sekä joulun purkamista ja kellarikomeron siivoamista.

Illemmalla kotiimme tupsahtivat kylään sekä äitini että miehen sisko. Veljenikin ilmaantuivat, kun kuulivat aikeistani leipoa Runebergin torttuja. Jossain vaiheessa ovikello soi ja ovella seisoi ystävämme E koirineen. Olin unohtanut että olimme sopineet tapaavamme, vaikka olinkin ollut sekä sunnuntai-iltana että aamulla aivan varma siitä, että olin sopinut illaksi jotain jonkun kanssa. Pahuksen Facebook-viestit ja tapani ajatella, että laitan sovitut asiat kalenteriin joskus myöhemmin!

Onneksi mitään peruuttamatonta vahinkoa ei tietääkseni tapahtunut, sillä L oli vasta lähdössä kauppaan ja sai näin ollen taiottua pöytään salaattia, leipää sekä veljeni suosiollisella avustuksella myös (alun perin aiottuja) Runebergin torttuja. Istuskelimme iltaa, päivitimme vähän kuulumisia ja pelasimme erän Aliasta. Lapsi hihitteli mukana ja vaihtoi sylistä toiseen, kunnes nukahti varsin voipuneen oloisena omaan sänkyynsä.

Että sellainen päivä, huomenna keskitynkin taas täysipäisesti opiskeluhommiin… Tai ainakin yritän.

Madara-arvonnassa arpaonni suosi Tiia K:n kommenttia:
”Kauniit kissasi ja jutut niistä kivaa luettavaa. Terveisin Kissahöperö. Ja ilolla arvonnassa mukana. Madaran tuotteet hivelevät silmää, ovat eteerisen kauniita.”
Laitan tänään sähköpostia, onnea voittajalle!

P.S. Blogin ohjausnäkymä tiesi kertoa, että blogiini on jätetty täällä Kideblogeissa viettämässäni ajassa 2000 kommenttia. Hurjaa ja ihanaa, kommentit ja mainiot ajatustenvaihdot kommenttiosiossa ovat bloggaamisen suola!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ