Marimekon Kurjenpolvi-astiasto nimittäin.
Nuo värit, elävä koukeroinen viiva ja ihanat puhelinluettelokukkaset.
Tarvitseeko tästä oikeasti sanoa tämän enempää?
Mielestäni ei, tyydyn vain rakastamaan ja huokailemaan rahan sekä kaappitilan puutetta.
Ulkona on vielä ihan täysi talvi, mutta auringonpaisteen ja vastasiivottujen nurkkien innostamana kannoin ison osan vanhoista sisustustekstiileistämme niiden tilasta riippuen joko kellariin, korjauspinoon tai kirpputorikassiin. Vielä ei ole kukkakuosien aika, jos minulta kysytään – mutta kirkkaat värit ja pastellit ovat tervetulleita.
Sovimme miehen kanssa, osana vaimon romanttisen huomioimisen projektia, että saisin kukkia vähintään kerran kuukaudessa. Mies aloitti projektin parilla tulppaaninipulla, jotka olivat omiaan lisäämään kevätfiilistä kotiin. Happy wife – happy life, vai miten se menikään?
Miltäs kodin kevätilmeen ensimmäinen aalto näyttää?
Ja vielä 52 viikkoa-projektin tämän viikon kuvat. Ihan pihalla ollaan ja ihanaa kun saatiin juuri tarvittava määrä lisää lunta. Nyt kelpaa laskea pulkkamäkeä ja kurvailla rattikelkalla kauppaan. Jos minulta kysytään, enempää ei tarvitsisi sataakaan!
Lapsi on julistettu terveeksi ja mieskin alkaa hitaasti palata elävien kirjoihin. Ohjelmaa riittääkin sen mukaisesti; Tämän päivän kalenterissa komeilevat (lapsen sarakkeessa) lastenvaatekutsut, isovanhempien luona kyläily sekä sukulaisvierailu kotonamme. Aikuisten iloksi päivään on ohjelmoitu lisäksi muun muaksi siivoamista ja tarjottavien valmistamista.
Lapsen tervehtymisestä kertonee sekin että kolmen päivän kehnon ruokahalun päätteeksi Kuutti heräsi seitsemältä, haluten saman tien saada jotain syötävää. Lisätankkausta suoritettiin vielä lastenvaatekutsuila, joissa piipahdimme pulkan kanssa kävellen jo ennen puoltapäivää. (Äitiäni mukaan odotellessamme mies sai räpsäistyä pari asukuvaa.)
Asu on nyt tällainen ulkovaatekokonaisuus, mutta senkin esitteleminen oli mielestäni ihan perusteltua, vietänhän talven viimein tultua melkoisen suuren osan ajasta jompaan kumpaan talvitakkiini kääriytyneenä.
Vuosi, pari sitten alennusmyynneistä, (tarjouskoodilla höystettynä) hankkimani erittäin villainen villakangastakki on vyötärösäätöineen ja megahuppuineen osoittautunut hyväksi ostokseksi. Takin kaverina on viihtynyt kirpputorin euron korista kaivamani väri-iloitteluhuivi sekä paksummat sukkahousut.
Paksuja hanskoja tai pipoa ei ole onneksi pakkasten hieman laannuttua tarvinnut käyttää vaan huppu ja taskut riittävät suojaamaan päätä sekä näppejä äkillisiltä kylmemmiltä tuulahduksilta.
Takki: Ellos / Kengät: DinSko / Sukkahousut: H&M / Kaulahuivi ja papukaijakorvakorut: Fida Kerava
