Tästä se alkaa, viimeinen ja haastavin harjoittelu. Jännittää niin että vatsaa vääntää. (Tai sitten kyseessä ovat eiliset hampurilaiset.) Hassua sinällään, sillä sekä harjoittelussa olo että etenkin päiväkotiarki ovat minulle ennestään tuttuja.

Pyöräily-yhteensopiva reppu on täytetty eväillä, ulkoiluihin sopivalla kuoripuvulla ja hirveällä nivaskalla papereita, joilla pitäisi selvitä harjoitteluun liittyvästä byrokratiaviidakosta. Papereita tulosteltiin vime yönä puolenyön tällä puolen, kun osa ei ollut tulostunut. Josko jatkossa osaisi mennä aikaisemmin nukkumaan…

Pitäkää peukkuja pystyssä?