Kävimme tosiaan päivänä eräänä Kuutin kanssa hamstraamassa pajunkissoja sekä taloyhtiön etupihaa että olohuonettamme koristamaan. Pajunkissat pääsivät mukaan myös minityylikuvaukseen, sillä mielestäni oli sympaattista, miten paljon pehmeät pajunkissat jaksoivatkin ihmetyttää lasta.
Asu koostui Lindexin Littlephant-leggingseistä, Fidalta löytyneistä villasukista sekä Polhemin kautta sovitukseen ja kuvauslainaan saamastani Metsolan Pupu Tupunan syntymäpäivä-paidasta.
Sovittaminen oli paikallaan, sillä en ollut varma, olisiko koko 92 sopiva Kuutille, tämän pituuden ollessa likipitäen 90 senttiä; Koot voivat vaidella varsin radikaalisti riippuen valmistajasta. Koko piti ilmeisesti kutinsa ja muistin taas, että lähes kaikki koon 86 vaatteet pitäisi pian raivata Kuutin kaapista jonnekin lainaan tai varastolaatikoihin. (Kristaliina, vieläkö kiinnostaa?)
Totesin myös, että taidan haluta tuon paidan meille ihan omaksikin, joten sellainen pitänee metsästää jostain. Mutta mitäs sanotte, nappaako Pupu Tupuna puserossa?
Tosi kiva paita! Ja ihan varmasti lapsen itsensä mieleen, mitä ainakin mulla tulee vielä nykyään huomioitua melko vähän.
Meillä alkaa pikkuhiljaa löytyä kulloisessakin koossa käytössä olevista vaatteista lapsen omia suosikkeja, jotka valitaan tilaisuuden tullen aina vain uudelleen. Ja uskoisin tuon Pupu Tupunapaidan kuuluvan niihin, kunhan saan sellaisen hankittua omaksi asti. 🙂
Nappaa nappaa! Todellakin!
Etsipäs meille samalla paita koossa 110 😉
Sieltähän niitä saa, Metsolan verkkokaupasta? ;D
Pupu Tupuna jestas, ihan must! Mäkin haluan,siis lapsille tietty…
Mulla iski kauhea Pupu Tupuna-nostalgia, kun näin noi kuosit. Pitää mummilasta saada vanhat Tupunat luettaviksi. 🙂