Partiokasvatuksesta eli mikä saa jaksamaan?

Partiohommani ovat enimmäkseen kesätauolla, mutta pää askartelee jo ensi syksyn kokousten parissa. Vuosia Seikkailijaikäisten (eli osapuilleen 10-12-vuotiaiden) lasten ryhmää vetäneelle homma alkaa olla perusraameiltaan tuttua, mutta uudet, partiotaipaleensa aloittavat lapset omine valmiuksineen ja haasteineen, sekä tietysti toimintasuunnitelman muutokset, tuovat vaihtelua ohjaamiseen. Tylsyyttä tai puuduttavaa urautuneisuutta ei siis tarvitse pelätä!

Kuluneen kevään stressi meinasi koitua burn out-kohtaloksi myös partioharrastuksen kanssa. Kun runnoo opiskeluja kasaan tappotahtia, pyörittää huushollia, koettaa urheilla ja pitää kirjoitusharrastuksensa säännöllisenä sekä olla läsnä myös kaksivuotiaalle lapselleen, ei ylimääräisiä ilta-, yö- tai viikonlopputunteja ole kauhean helppoa kaapia kasaan. Välillä pinna, mieli ja kehot kiristivät ja kiskoivat moneenkin suuntaan eikä kaikkialle riittänyt paukkuja revetä, mikä näkyi myös loppukevään partioreissujen karsiutumisena ennätysmäisen vähäisiksi. Tässäkin asiassa pieni loma on onneksi tehnyt ihmeitä.

Ja kun kokoukset, retket ja leirit taas pyörähtävät käyntiin, toivoisin voivani antaa uusille ja vanhoille Seikkailijoilleni konkreettisempien partiotaitojen kuten erä- ja ensiaputaitojen lisäksi kokemuksia ryhmässä toimimisesta, yhteishengestä, kaverin auttamisesta, tavoitteellisesta toiminnasta, vertaisjohtajuudesta ja välittävästä, läsnäolevasta aikuisesta.

Koen auttamisen halun ja valmiudet sekä yhteisön ja yhteiskunnan aktiivisena jäsenä toimimisen taidot omien arvojeni, opiskelualani ja ajatusmaailmani vuoksi partion arvokkaimmaksi ja pitkäkestoisimmaksi anniksi.

Vuorovaikutus- ja yhteistoimintataidot kantavat myös aikuisuudessa;
Suomen Partiolaiset kartoittivat hiljattain jäsentutkimuksella partiotaitojen käyttämistä työelämässä. Vastauksia saatiin reippaalta viideltä ja puolelta sadalta yli 25-vuotiaalta partiolaiselta ja heistä 94% koki partiosta saatujen taitojen hyödyttäneen heitä työelämässä. Yhdeksän kymmenestä hyödynsi partiossa oppimiaan yhdessä toimimisen taitoja ja kahdeksan kymmenestä käytti myös partiossa saamiaan ihmis- ja projektijohtajuustaitoja. Aika vakuuttava tulos satunnaisotannalla jäsenrekisteristä poimitusta porukasta vai mitä sanotte?

Tutkimuksesta kertovassa verkkoartikkelissa haastatellaan Patrick ”Pata” Degermania, luennoitsijaa ja löytöretkeilijää, joka kertoo pyydetyimpiä luentoaiheitaan olevan muun muassa ’Miten saavutetaan syvää yhteistyötä tiimissä?’, ’Miten asettaa tavoite ja miten sinne päästään?’ sekä ’Miten saadaan luovuus irti porukasta?’. Hän toteaa kaikkien edellämainittujen olevan partiossa harjoiteltavia taitoja, jotka karttuvat lapsesta lähtien, kun innostavia haasteita päästään ratkomaan yhdessä. Degermanin mukaan partiossa karttuvista työelämätaidoista on ”erityisen paljon hyötyä tavoitteellisissa työympäristöissä sekä tilanteissa, jotka edellyttävät luovaa, ripeää ongelmanratkaisua”.

Näillä ajatuksilla, eväillä ja vielä tovin kestävän partioloman lataamilla akuilla on hyvä suunnata pikkuhiljaa ajatukset kohti alueleiriä ja edessä häämöttävää partiosyksyä.

Muut partioharrastusaiheiset juttuni voi lukea täältä.

SEURAA BLOGIA: BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

2 kommenttia artikkeliin “Partiokasvatuksesta eli mikä saa jaksamaan?

  1. Vaikutat kyllä ihmiseltä joka saa aikaan asioita, eikä ole ihme jos joskus väsyttää tuollaisella toimintamäärällä 😉 Mutta siis, ihanaa että on ihmisiä jotka jaksavat panostaa vapaaehtoistoiminnan vetämiseen! Toivoisin, että tämä itsekkyyden aika jo väistyisi.

    • Tässä maassa ja maailmassa olisi hurjasti kaikkea vapaaehtoistoimintaa, johon haluaisin vielä osallistua!

      Joskus YLE:llä oli juttu miehestä, joka luovuttaa verta, toimii vapaapalokunnassa, kouluttaa etsintäkoiria ja mitähän vielä, viisi tai kuusi vapaaehtoispestiä. Ja niin kai se usein on, että vapaaehtoishommat kasaantuvat heille harvoille, jotka kokevat halua ja tarvetta niihin osallistua.

      Mielestäni useampi voisi keskittyä vähemmän vaikkapa ulkonäköön ja enemmän siihen, että tässä yhteiskunnassa olisi mahdollisimman monella hyvä elää, mutta se on ehkä turhan idealistinen ajatus ajan henkeen nähden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *