Itse asiassa useampikin. Ja muutama enimmäkseen kirkas, mutta navakan merituulen viilentämä päivä, joiden aikana otimme rennosti ihan oman kolmihenkisen perheemme kesken. Sää oli enimmän ajasta vähintäänkin tuulinen, vaahtopäiset aallot löivät rantakiviin, riippukeinu pyöritti itsensä jatkuvasti rullalle naruissaan, rannalle ei voinut jättää mitään tavaraa lojumaan ja viihdyin itse pitkälti vilttiin kääriytyneenä kuistilla, katsellen puiden huojumista ja aaltojen pärskeitä. Aika tunnelmallista itse asiassa!

Yhtenä päivänä sain rymseerauskohtauksen, jonka seurauksena sain lainamökille taiottua kirjahyllyn, eteisen kaapin sekä järjesteltyä tavaroita paikoilleen. (Uusia sisustusmeininkejä voi kurkistella halutessaan Instagramista.) Hikisenä ja kummalliset pikkulihakset särkien raahauduin saunan kautta sängyn pohjalle ja simahdin unettomaan uneen.

Toisena päivänä lähinnä muodostin syvää kuoppaa patjaan ja katsoin hömppäsarjaa Netflixistä, kaikkien katu-uskottavampien kesäsarjojen loputtua. Kolmantena päivänä pää oli tyhjä kaikesta ylimääräisestä ja ajatukset riittävän selvät eilisen, pidemmän ja punnitsevamman jutun kirjoittamiselle.

Mökkipäivämme koostuivat pitkälti lapsen kanssa touhuamisesta, josta mies vastasi lomansa kunniaksi enemmän kuin minä ja aikuisesta riippuen joko uimisesta, pihaleikeistä, lueskelusta, laulamisesta, sängyssä köllimisestä tai soutelusta. Saunoimme joka päivä ja söimme yksinkertaista perusruokaa. Ihastelin useampaan otteeseen lapsemme taitoa uida ja sukellella suurienkin aaltojen keskellä. Toki päällä oli useimmiten kelluttava uimapuku, aallokosta johtuen. Iltaisin katsoimme hetken televisiota ja nukuin öisin sikeästi meren kohistessa taukoamatta taustalla.

Tänään ajelimme illansuussa kaupunkiin, lapsen jatkuvan kysymystulvan saattelemina ja nyt suuntaan vetämään syksyn ensimmäistä partiokokousta. Hieman jännittää, miten homma lähtee käyntiin uusien ryhmäläisten kanssa!

Mitäs teille kuuluu?