Synttärityttö

Olen ihan hurahtanut syntymäpäiviin. Muistan olleeni jo lapsena. Voisin kuvitella vanhempieni toivoneen vaateen kaverisynttäreistä päättyvän kymmeneen ikävuoteen tai edes yläasteelle siirtymiseen, kaikkien kotona pidettyjen perinteisten onginta-kakkujuhlien sekä erikoisempien tapausten kuten Heurekan tiedesynttäreiden jälkeen. 

Väärässäpä raukat olivat. Kuva-albumit tietävät kertoa synttäreitä vietetyn sittemmin kotibileiden merkeissä. Välillä kutsuvieraslistalla on ollut lähes koko luokka, välillä kourallinen hyviä kavereita. Ruokaa, ilmapalloja ja yhdessäoloa joka tapauksessa. Joinain vuosina myös sukulaiskahvitteluja.

Kun täytin 18 ja asuin vielä kotona, järjestin mieheltä salaa meille, viikon ikäerolla varustetulle, melko tuoreelle pariskunnalle yhteissyntymäpäivät. Kaverini sanoi, että jos siihen mennessä kaikki eivät vielä ajatelleet meitä parivaljakkona niin kesätyörahoilla vuokrattu, kummankin kavereilla täytetty kartano syntymäpäiväpaikkana piti huolen siitä, ettei asiaa voinut unohtaa.

Sittemmin olemme pitäneet yhteiset kemut joka vuosi, ensin kavereille ja ”pyöreinä vuosina” eli 40-vuotisjuhlina erikseen myös suuremmalle sukulaisjoukolle. Lähisukulaiset ja perheenjäsenet ovat toki juhlistaneet kanssamme vuosittain, nuoremmat sisaruksemme viime vuosina toisinaan pariinkin otteeseen; Ensin kaverijuhlissa illalla ja sitten sukulaiskahveilla seuraavana päivänä.

Jonain vuonna, omilla asuessani, muistan ”synttärikahvitelleeni” kavereiden kanssa varmaan kymmenkunta kertaa, eri kaverin tai porukan kanssa tosin, useamman viikon varsinaisen päivän molemmin puolin.

Puolisolle pedataan kovat paineet noteerata päivä. Onnitteluita kärkytään heti aamusta alkaen; Auta jos unenpöpperöinen mies laahustaa epähuomiossa aamutoimiin ennen onnitteluja, niin vaimo murisee jo hyvää huomenta vaan sullekin. Been there done that. Lahjan lisäksi ravintolaruoka tai kotikokkaus, ehkä jopa kukat ovat varovaisella toivelistalla; Yhtenä vuonna mies kipaisi kauppaan ja kokosi leipäjuusto-lakkahillotornin hätävarakakuksi tajuttuaan vaimosa surkeasta ilmeestä tämän odottaneen koko päivän jotain syntymäpäiväherkkua.

Tiedän ettei lähipiirin huomionosoitusten, edes sen tekstiviestin, odottaminen syntymäpäivän kunniaksi ole ehkä kovin aikuista. Puolustaudun sillä, etten oleta mitään suureellista, josko en synttäriristeilystä pahastuisikaan. Kaverin kanssa jaettu teekupponen tai sankoin joukoin kutsuille saapuvat ystävät ja sukulaiset – erityisesti ne harvemmin nähdyt, mutta ihanat, ovat monella tasolla paras lahja.

Koska syntymäpäivät ovat aina yksi vuoden kohokohdista, en ole oikein koskaan potenut niiden yhteydessä ikäkriisiä. Voisin ahdistua lisääntyneistä rypyistä, raskausarvista tai selluliitista, mutta paria parisuhdekriisien pätkää ja vauvavuoden väsymystä lukuunottamatta kaikki eletyt vuodet ovat olleet niin huikeita, että muutama muhkura on pieni hinta niistä.

Neljännesvuosisata – eihän se ole edes paljoa?

P.S. Voisivatko nämä satunnaiset jättifinnit jäädä historiaan, vaikka tämän kunnioitettavan iän saavuttamisen myötä, jookos? Varsinkin kun syntymäpäivän kunniaksi joudun esiintymishommiin opinnäytetyöseminaarissa. Jaiks.

6 kommenttia artikkeliin “Synttärityttö

  1. Synttärionnea! Eikä ole neljännesvuosisata paljoa, vaan juuri hyvä. Siihen ikään moni asettuu, mutta mä kyllä ihan salaa innolla odotan seuraavia pyöreitä…

    Mä oon aina kans tykännyt juhlia synttäreitäni. Vähintään sitten kavereita ja sukulaisia kahvittelemalla. En vaadi lahjoja, vaan toivon, että mahdollisimman moni tulisi viettämään mukavaa yhteistä hetkeä. Kolmekymppisiä tosiaan suunnittelen jo innolla, vaikka aikaa onkin 2½ vuotta. 😀 Juhlien järjestäminen on ihanaa! (Mua saa sitten muistuttaa tästä, kun seuraavan kerran kiroan juhlastressiä. :D)

    • Kiitos!
      Kyllähän juhlia pitää alkaa suunnittella hyvissä ajoin: Meidän häitä aikaistettiin äkkikäännöksellä tasan vuodella ja silti kaikki kutsuista paikkakortteihin ja menuun oli mietitty valmiiksi. 😀 Eli noin kaksi vuotta etukäteen…

  2. Myöhäistä onnea! 🙂

    Synttärit on ihan parhaita! Mä oon aina rakastanut kevään ja ruusujen tuoksua, koska ne tuo mieleen synttärit ^_^ Joka vuosi saan vanhemmilta ruusuja synttäreinä ja jos saan niitä muuten vaan,niin tulee mieleen synttärit. 

    Parisuhteessa onnittelujen kärkkyminen on ihan normaalia minun mielestä 😀 (ja synttäripäivän pitää muutenkin olla räiskettä ja juhlaa) 

    • Myöhäiset kiitokset! 😀

      Hyvä että jonkun muunkin mielestä synttäreillä pitää pistää pirskeet pystyyn ja elämä risaiseksi. Siis myös aikuisena!

Vastaa käyttäjälle Nannannaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *