H-hetki lähestyy, pöydillä ajelehtii paperilautaspaketteja, ostoslistoja ja työvaiheessa olevia koristeita. Miehen koneella on auki ruokalistan suunnitteluvaihe. Koetan tallentaa pieniä kotitunnelmia kameralle, mukaan lukien lapsen askartelut, tummuneet sukat ja olohuoneen lattialle, koiran suorittaman esipesun jäljiltä unohtuneen raejuustorasian, jotka useimmiten rajaisin sisustuskuvista pois.

Käytän samaa, kotoisaa otsikkoa ties kuinka monennetta kertaa. Naureskelen sille, että suurin osa teistä lukijoistakin tietää ehkä tässä vaiheessa, että se meillä asuva mies ei arvosta tuon työlistan otsikointia sitten yhtään, äijä-sanalla kun ei ole erityisen älyllinen kaiku. Mietin myös kameran kanssa pyllistellessäni, millaisia asioita tai kuvakulmia joku muu haluaisi nostaa asunnostamme esille. Totean, että jonkun kuvausintoisen kaverin voisi joskus pyytää napsimaan meillä käydessään pari(sataa) kuvaa.

Kissamme odottavat kellontarkkoina otuksina ruoka-annostaan ja ovat siksi epäterveen tai -tavallisen kiinnostuneita seurastani sekä kamerasta. Alati valppaina siltä varalta, että suuntaisin kohti keittiötä ja kissanruokasammiota. Arvatkaa vaan, miksei keittiöstä ole yhtään kuvaa: Sitä huutamista ei olisi kestänyt kukaan…

P.S. Ihan hurjasti lisää ja laajempia sisustuskuvia löytyy muuten, arkistojen siirtoa odotellessa, täältä.